George Burley
George Burley (s. 3. kesäkuuta 1956) on skotlantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | George Elder Burley | |
Syntymäaika | 3. kesäkuuta 1956 | |
Syntymäpaikka | Cumnock, Skotlanti | |
Pituus | 177 cm | |
Seura | ||
Seura | – | |
Tehtävä | Päävalmentaja | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1973–1985 1985–1988 1988–1989 1989–1991 1991–1993 1993 1993–1994 1994 |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
394 (6) 54 (0) 46 (2) 54 (0) 67 (0) 1 (0) 5 (0) 7 (0) |
Maajoukkue | ||
1979–1982 | ![]() |
11 (0) |
Valmennusura | ||
1991–1993 1994 1994–2002 2003–2005 2005 2005–2008 2008–2009 2010–2011 2012 |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() | |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Ura pelaajana
muokkaaBurley aloitti ammattilaisuransa Ipswich Townissa 1973 ja debytoi ottelussa Manchester Unitedia vastaan. Kaudella 1977–78 Burley oli avainhahmojen roolissa kun Ipswich yllätti FA Cupissa kaatamalla finaalissa Arsenalin maalein 1–0. Burleyn aikana Ipswich eteni kaudella 1980–81 myös UEFA Cupin finaaliin, mutta loukkaantumisen vuoksi skottipuolustaja joutui seuraamaan katsomosta kun AZ Alkmaar kaatui yhteismaalein 5–4. Samalla kaudella liigamestaruus karkasi Ipswichiltä viimeisellä kierroksella Aston Villan noustua ohi.
Burley jätti Ipswichin kauden 1984–85 jälkeen, kun takana oli kaikkiaan 500 ottelua ja suuntasi Sunderland AFC:hen. Pohjoisen seurassa ei tullut riittävästi peliaikaa ja 1988 Burley siirtyi Gillingham FC:n paitaan ja palasi seuraavana vuonna takaisin Skotlantiin ja Motherwelliin.
Ura valmentajana
muokkaaBurley aloitti valmennusuransa Ayr Unitedin pelaajavalmentajana 1991. Burley johdatti seuran debyyttikaudellaan Skotlannin haastajacupin loppuotteluun, jossa Hamilton Academical FC oli kuitenkin parempi maalein 1–0. Burley ei kuitenkaan onnistunut nostamaan Ayria Skotlannin pääsarjaan ja sai potkut kauden 1992–93 jälkeen.
Vuonna 1993 Burley pelasi yhden ottelun Falkirkissa, mutta hän palasi pian takaisin Motherwelliin. Kesäkuussa 1994 Burley siirtyi CColchester Unitedin pelaajavalmentajaksi. Burley luotsasi englantilaisseuraa 20 ottelussa, joista seura voitti kahdeksan. Hän jätti kuitenkin tehtävänsä jo marraskuussa siirtyen Ipswich Townin päävalmentajaksi.
Kahdeksan Ipswich-vuotensa aikana Burley johdatti seuran kolmesti 1.divisioonan pudotuspeleihin ja lopulta kaudella 1999–2000 seura onnistui varmistamaan nousunsa Englannin Valioliigaan kaatamalla pudotuspeleissä Barnsleyn 4–2. Seuraava kausi Valioliigassa sujui loistavasti ja Ipswich sijoittui Burleyn johdolla viidenneksi selviten UEFA Cupiin ja Burley valittiin kauden parhaaksi valmentajaksi. Seuraava kausi sujui kuitenkin vähemmän hohdokkaasti ja seura jäi Valioliigan sijalle 18 pudoten 1.divisioonaan. Kun kausi 2002–03 alkoi kehnosti, Burley sai potkut lokakuussa 2002.
Maaliskuussa 2003 Burley palasi valmennustehtäviin siirtyen Derby Countyn peräsimeen John Gregoryn potkujen jälkeen. Burleyn johdolla Derby onnistui välttämään putoamisen 2.divisioonaan ja skottivalmentaja sai jatkaa seurassa. Kausi 2003–04 sujui myös mollivoittoisesti, mutta seura onnistui säilyttämään paikkansa 1.divisioonassa. Talousvaikeudet estivät Burleya vahvistamasta joukkuetta, mutta kaudella 2004–05 hän luotsasi kaikista ennakko-odotuksista huolimatta Derbyn neljänneksi ja nousukarsintoihin. Burley sai kuitenkin pakata laukkunsa kauden jälkeen ja lähteä Derbysta riitauduttuaan seuran urheilujohtaja Mulro Mackayn kanssa.
Pian Derbysta lähtönsä jälkeen Burley jatkoi uraansa skottiseura Heartsissa. Kausi Skotlannin Valioliigassa lähti loistavasti käyntiin ja 10 kierroksen jälkeen Hearts oli kärjessä kahdeksan voittonsa turvin. Burley kuitenkin ajautui riitoihin seuran venäläisliettualaisen omistajan Vladimir Romanovin kanssa ja jätti seuran lokakuussa 2005.
Joulukuussa 2005 Burley siirtyi Southampton FC:n peräsimeen Harry Redknappin lähdön jälkeen. Burleyn johdolla seura taisteli kaudella 2006–07 paluusta Valioliigaan, mutta tappio rangaistuspotkukilpailussa Derby Countylle johti Sotonin jäämiseen Englannin mestaruussarjaan..
Kausi 2007–08 sujui Sotonilta varsin mollivoittoisesti ja seura putosi sarjataulukon hännille. Tammikuussa 2008 Burley kuitenkin valittiin Alex McLeishin seuraajaksi Skotlannin jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Burleyn debyyttiottelu skottimaajoukkueen peräsimessä päättyi loukkaantumisten vaivaamalla joukkueella 1–1 tasapeliin EM-kisoihin valmistautuvaa Kroatiaa vastaan.
Burleyn johdolla Skotlanti pelasi varsin vaisut MM2010-karsinnat eikä selvinnyt kisoihin. Burley sai karsintojen jälkeen liitolta luottamuslauseen, mutta maaottelutappiot Japanille ja Walesille johtivat potkuihin marraskuussa 2009. [1]
Kesäkuussa 2010 Burley palasi valmennustehtäviin englantilaisseura Crystal Palacen päävalmentajana. [2] Kausi Mestaruussarjassa ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin odotusten mukaisesti, vaan Palace vajosi sarjan hännille. Lopulta skottivalmentaja sai potkut uudenvuodenpäivänä 2011 Palacen hävittyä Millwallille 3–0. [3]
Heinäkuussa 2012 Burleysta tuli kyproslaisen Apollon Limassolin päävalmentaja. [4] Hän sai kuitenkin potkut syyskuussa 2012 valmennettuaan seuraa vain kahdessa ottelussa. [5]
Lähteet
muokkaaEdeltäjä: Alan Curbishley |
LMA:n vuoden valmentaja Englannissa 2001 |
Seuraaja: Arsène Wenger |
Edeltäjä: John Gregory |
Derby Countyn päävalmentaja 3/2003–6/2005 |
Seuraaja: Phil Brown |
Edeltäjä: John Robertson |
Hearts FC:n päävalmentaja 6–10/2005 |
Seuraaja: Graham Rix |
Edeltäjä: Harry Redknapp |
Southampton FC:n päävalmentaja 12/2005–1/2008 |
Seuraaja: Nigel Pearson |
Edeltäjä: Alex McLeish |
Skotlannin maajoukkueen päävalmentaja 1/2008–11/2009 |
Seuraaja: Craig Levein |
Edeltäjä: Paul Hart |
Crystal Palacen päävalmentaja 2010–1/2011 |
Seuraaja: Dougie Freedman |
Edeltäjä: Mihai Stoichiță |
Apollon Limassolin päävalmentaja 7–9/2012 |
Seuraaja: Nikodimos Papavasilou |