Georg Mandelin

Georg Werner Fredrik Mandelin (8. lokakuuta 1891 Vaasa12. maaliskuuta 1941) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti Hänen vanhempansa olivat apteekkari, filosofian maisteri Karl Fredrik Mandelin ja Emmelin Elis Ottilie von Dukowsky. Hänet vihittiin avoliittoon vuonna 1918 Karin Helga Andrea Gylphen kanssa.[1][2]


OpinnotMuokkaa

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta oppikoulusta vuonna 1913. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella. osastolla vuosina 1913–1915. Hän kuului Vaasalaiseen osakuntaan. Hän suoritti korkeamman päällystön kurssin vuonna 1923 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston 1. vuosikurssin vuosina 1924–1925 sekä komentajakurssin vuosina 1925–1926. Hän teki mainosalaa koskevia opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Ranskaan vuosina 1925–1927.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 1. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään 1. syyskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti merkinantokurssin Mitaussa vuonna 1916.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1918 alkaen 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan päälliköksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin 2. kesäkuuta 1918 Vuoristoprikaatin konekivääriupseeriksi ja 23. marraskuuta 1918 alkaen Vuoristoprikaatin adjutantiksi, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 1919 Rajamaansuojeluskuntain vartiopataljoonan komentajaksi. Viipurin rykmentin 3. pataljoonaan hänet komennettiin 5. kesäkuuta 1919 ja Uudenmaan rykmentin 3. pataljoonaan 12. lokakuuta 1919 sekä Keski-Suomen rykmentin 2. pataljoonan komentajaksi 31. lokakuuta 1925. Hän hoiti 21. toukokuuta 1926 – 15. syyskuuta 1927 välisen ajan Helsingin suojeluskunnan Valkoisen rykmentin 2. pataljoonan komentajan tehtäviä. Armeijasta hän erosi 28. toukokuuta 1926 ja siirtyi 1. kesäkuuta 1926 Suomen ilmoituskeskuksen toimitusjohtajaksi, josta hän siirtyi 1. heinäkuuta 1933 alkaen Vaasan höyrymylly oy:n mainospäälliköksi ja rehumyllyn isännöitsijäksi. Hän siirtyi 1. kesäkuuta 1935 Viipurin höyryleipomo oy:n toimitusjohtajaksi.[1][2]

TalvisotaMuokkaa

Tavisotaan hän osallistui puolustusministeriön toimistopäällikkönä ja välirauhan aikana hän perusti Jyväskylän Leipäteollisuus Oy:n. Hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

LuottamustoimetMuokkaa

Hän toimi Uudenmaan rykmentin kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuonna 1922.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975