Georg Herman August Wärnhjelm
Georg Herman August Wärnhjelm (3. lokakuuta 1858 Viipuri – 14. joulukuuta 1921 Helsinki)[1] oli suomalainen eversti, joka kuului niin sanottuihin tsaarinupseereihin eli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvelleisiin suomalaisupseereihin. Hän oli vuoden 1918 sisällissodan pari ensimmäistä viikkoa valkoisten Karjalan rintaman ylipäällikkönä.
Wärnhjelm kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1872–1879. Palveltuaan vuoden ajan vänrikkinä Henkikaartin jääkärirykmentissä hän siirtyi vuonna 1880 luutnantiksi Suomen suuriruhtinaskunnan armeijan 8. Viipurin Tarkk'ampujapataljoonaan. Hän yleni siellä esikuntakapteeniksi 1889 ja kapteeniksi 1895.[1] Hän toimi myös Viipurin kutsuntalautakunnan puheenjohtajana 1881–1884.[2] Suomen sotaväen lakkauttamisen jälkeen Wärnhjelm siirtyi helmikuussa 1902 lakkautuspalkalle ja sai seuraavana vuonna eron Venäjän armeijasta everstiluutnanttina. Vuosina 1902–1918 hän oli Viipurin yleisen sairaalan taloudenhoitajana.[1]
Wärnhjelm edusti aatelissukuaan säätyvaltiopäivillä 1888, 1894, 1899 ja 1905–1906.[1]
Sisällissota muokkaa
Sisällissodan alettua Wärnhjelm otti 29. tammikuuta 1918 Karjalan rintaman johtoonsa, mutta joutui kuitenkin jakamaan valtansa 2. helmikuuta lähtien rintamapäälliköksi nimitetyn kapteeni Aarne Sihvon ja tämän esikuntapäällikkönä toimineen jääkäri Woldemar Hägglundin kanssa. 11. helmikuuta Kavantsaaressa käydyn taistelun jälkeen Wärnhjelm oli valmis vetämään joukot Vuoksen pohjoispuolelle, mutta Sihvo kieltäytyi tottelemasta käskyä. Tämä seurauksena Wärnhjelm siirrettiin tehtävästi sivuun jo seuraavana päivänä ja Sihvosta tehtiin uusi ylipäällikkö. Wärnhjelm puolestaan siirrettiin suojeluskunnan piirijohtajaksi Sortavalaan.[3] Hän käytti sisällissodan aikana salanimeä Furumark.[1]
Sisällissodan päättymisen jälkeen Wärnhjelm toimi Valloitettujen alueiden turvaamisosaston VATO:n päällikkönä.[4] Hän oli heinäkuusta 1918 alkaen Uudenmaan läänin sotakomissaarina ja sai elokuussa 1918 everstin arvon. Vuonna 1919 hän siirtyi Uudenmaan läänin 2. kutsuntapiirin piiripäälliköksi.[1]
Perhe muokkaa
Wärnhjelmin isä oli Viipurin hovioikeuden varapresidentti ja valtiopäivämies Herman Georg Maria Wärnhjelm ja isoisä Suomen kaartin ensimmäisenä vakinaisena komentajana toiminut everstiluutnatti Herman Henrik Wärnhjelm.[5] Wärnhjelmin puolisona oli vuodesta 1892 Elin Augusta Lönnblad, jonka isä oli Viipurin hovioikeuden presidentti Frans Emil Lönnblad. Heillä oli neljä lasta.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands riddarhus inskrivna ätterna, S–Ö, s. 1355. Helsinki 1965.
- ↑ Backström, Åke: ”Uppbåds(1904-Krets)nämnderna 1881-1905. Krigskommissarier och sekreterare”, Genos 67. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura, 1996. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Harjula, Mirko: Ryssänupseerit, s. 270, 290–291. Helsinki: Books on Demand, 2014. ISBN 978-952-28614-2-9. (omakustanne)
- ↑ Pekkalainen, Tuulikki: Lapset sodassa 1918, s. 69. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31693-9-8.
- ↑ Herman Georg Maria Wärnhjelm Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Viitattu 6.12.2016.