Laulukaija

lintulaji
(Ohjattu sivulta Geoffroyus heteroclitus)

Laulukaija (Geoffroyus heteroclitus) on Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji.

Laulukaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Punahuppukaijat Geoffroyus
Laji: heteroclitus
Kaksiosainen nimi

Geoffroyus heteroclitus
Hombron & Jacquinot, 1841

Katso myös

  Laulukaija Wikispeciesissä
  Laulukaija Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Laulukaija on noin 25 cm pitkä ja painaa noin 160–195 g. Lajista tunnetaan 2 alalajia, G. h. heterolictus ja G. h. hyacinthinus. Sen höyhenpuku on vihreä, tummempi selkäpuolelta ja siipien yläpeitinhöyhenistä. Koiraan pää ja nokka ovat keltaiset ja niska harmaa, naaraan ruskeat. Siiven pienissä peitinhöyhenissä on hohtavan punertava laikku. Iiris on vaaleankeltainen ja jalat harmaanvihreät. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta sen päälaki on vaalean siniharmaa ja vihreänhohtoinen.

Lajin äänet ovat tunnusomaisia ja auttavat huomaamaan hiljaisia ja vaikeasti havaittavia lintuja korkealta lehvästöstä.

Esiintyminen muokkaa

Laulukaija elää Salomonsaarilla ja Papua-Uusi-Guinean itäpuolen Bismarckinsaarilla. Alalaji hyacinthinusta tavataan vain Rennellin atollilla. Sen populaatio on kooltaan yli 100 000 yksilöä ja sen elinympäristön ala 20 000–50 000 neliökilometriä.

Elinympäristö muokkaa

Laji elää metsissä ja puutarhoissa, sekä alavilla mailla että vuoristometsissä 1 750 m korkeudelle merenpinnasta.

Lisääntyminen muokkaa

Lajin pesintä tunnetaan puutteellisest mutta sen arvellaan olevan samanlaista kuin punanaamiokaijan.

Ravinto muokkaa

Sinisepelkaija syö hedelmiä, siemeniä, kukkia ja niiden nuppuja.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. BirdLife International: Geoffroyus heteroclitus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2015. (englanniksi)