Wikipedia

General Electric CF6

General Electric CF6 on yhdysvaltalaiseen General Electric -konserniin kuuluvan GE Aviationin valmistama korkean ohivirtaussuhteen suihkumoottoreiden perhe. Sen eri versiot ovat olleet liikennekäytössä vuodesta 1971, ja sarjan moottoreilla on vuoteen 2021 mennessä lennetty lähes 430 miljoonaa tuntia.[1] CF6-moottoreita on tarjolla useaan eri valmistajan laajarunkoiseen konetyyppiin, kuten Boeing 747, McDonnell Douglas DC-10 ja Airbus A330.[2]

General Electric CF6
CF6-moottori NASA:n tutkimuskeskuksessa vuonna 1979.
CF6-moottori NASA:n tutkimuskeskuksessa vuonna 1979.
Valmistustiedot
Valmistaja GE Aviation
Valmistusvuodet 1970–
Käyttötiedot
Käyttökohteet
Tekniset tiedot
Tyyppi suihkumoottori

Historia muokkaa

 
McDonnell Douglas DC-10-10 oli ensimmäinen CF6-moottoreilla varustettu konetyyppi ja American Airlines konetyypin ensimmäinen käyttäjä.

General Electric (GE) alkoi syyskuussa 1967 kehittää CF6-6-suihkumoottoria, joka pohjautui Lockheed C-5A Galaxyssä käytettyyn TF39-moottoriin. McDonnell Douglas valitsi sen huhtikuussa 1968 DC-10-10-koneen voimalaitteeksi yksinoikeudella.[2][3] GE tarjosi uutta moottoria myös Lockheedille sen L-1011 TriStar -laajarunkokoneeseen, mutta Lockheed päätyi valitsemaan sen sijaan Rolls-Royce RB211 -moottorin.[4] CF6-6 sai tyyppisertifikaatin FAA:lta syyskuussa 1970 ja otettiin liikennekäyttöön elokuussa 1971.[2]

Sarjan seuraava moottori oli CF6-50, joka suunniteltiin alun perin DC-10-30-konetta ja Airbus A300:n varhaisia malleja varten. Korkeamman työntövoiman omaavia kehitysversioita tarjottiin myös Boeing 747-200:n voimalaitteeksi. Sitä seurasi CF6-80, josta tuli CF6-perheen moottoreista menestyksekkäin. Sitä käyttivät aluksi Airbus A310 ja Boeing 767,[3] myöhemmin myös Airbus A300-600, Boeing 747-300 ja 747-400, McDonnell Douglas MD-11 ja Airbus A330.[5] Koska CF6 oli ainoa moottori, jota tarjottiin DC-10-10-koneeseen, kyseisen konetyypin käyttäjistä suuri osa valitsi CF6-moottorit myös myöhemmin hankkimiinsa muihin konetyyppeihin. Osin tämän ansiosta GE nousi Pratt & Whitneyn ohi suurimmaksi laajarunkokoneiden moottorivalmistajaksi.[3]

Siviilikoneiden lisäksi CF6-moottoreita on myös sotilaskäytössä, pääasiassa kuljetus- ja ilmatankkauskoneissa. CF-6-moottoreita käyttäviä koneita ovat McDonnell Douglasin KC-10 Extender, Boeingin YC-14, E-4, VC-25 ja KC-767, Airbusin CC-150 Polaris, Lockheedin C-5M Galaxy[6] ja Kawasakin C-2.[7]

Kaikkiaan CF6-moottoreilla on vuoteen 2021 mennessä lennetty lähes 430 miljoonaa tuntia.[1] Monista CF6-moottoreita käyttävistä koneista on tullut suosittuja rahtiliikenteessä, ja ne ovatkin edelleen yleisessä käytössä huolimatta sarjan pitkästä iästä.[8] Viimeiset alkuperäisen CF6-6-sarjan moottorin poistuivat käytöstä vasta vuonna 2021,[9] ja uusia CF6-80C2-moottoreita valmistetaan edelleen Boeing 767 -rahtikoneisiin.[10][11][12] CF6-moottorin on arveltu pysyvän tuotannossa ainakin vuoteen 2025.[8]

Tekniset tiedot (CF6-80C2) muokkaa

 
CF6-80C2-sarjan moottori Japanin ilmavoimien KC-767-koneessa.

Lähde: [13][14]

Yleiset ominaisuudet
  • Tyyppi: kaksiakselinen puhallinturbiini
  • Pituus: 4,087 m
  • Puhaltimen halkaisija: 2,362 m
  • Kuivapaino: 4 144 kg
Rakenne
  • Ahdin: yksivaiheinen puhallin, kolmivaiheinen matalapaineahdin, 14-vaiheinen korkeapaineahdin
  • Turbiini: kaksivaiheinen korkeapaineturbiini, viisivaiheinen matalapaineturbiini
Suoritusarvot
  • Työntövoima: 233,5 kN (lentoonlähtö), 50,4 kN (matkalento, 0,85 Mach, 10 670 m)
  • Kokonaispainesuhde: 30,4:1
  • Ohivirtaussuhde: 5,2:1
  • Ilman virtaus: 802,4 kg/s (merenpinnan tasolla)
  • Polttoaineen kulutus: 9,3 mg/Ns (merenpinnan tasolla)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b The CF6 engine GE Aviation. Viitattu 15.8.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c General Electric CF6-6 Turbofan Engine, Cutaway National Air and Space Museum. Viitattu 15.8.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Lironi, Paolo: CF6-80C2 engine history and evolution. The Engine Yearbook 2007, 2007, s. 80–85. Aviation Week Network. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 15.8.2021. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Learmount, David: IN FOCUS: The TriStar heritage 40 years on 20.4.2012. Flightglobal. Arkistoitu 22.12.2020. Viitattu 15.8.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Civil Turbojet/Turbofan Specifications Jet-engine.net. Arkistoitu 27.6.2019. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Military Turbojet/Turbofan Specifications Jet-engine.net. Arkistoitu 2.10.2011. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Charpentreau, Clement: Japan hopes UAE will become first Kawasaki C-2 export customer Aerotime. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b Levingston, Chelsey: Long May It Run: CF6 Powers Essential Cargo Operations Worldwide 11.6.2020. GE Aviation. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Jonga, Michael: GE Aviation CF6-6 engines enter retirement after half century of service Aerotime. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Trimble, Stephen: ANALYSIS: Boeing reinvests in 767 for freighter market 8.6.2015. Flightglobal. Arkistoitu 22.10.2020. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  11. ↑ FedEx Express selects GE Aviation engines for its Boeing 767 Freighters 4.11.2015. GE Aviation. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  12. ↑ FedEx Express Plans to Acquire 50 Additional Boeing 767-300F Aircraft 21.7.2015. Memphis: FedEx. Arkistoitu 25.11.2015. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  13. ↑ CF6-80C2 high-bypass turbofan engines (PDF) GE Aviation. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Roux, Élodie: Turbofan and Turbojet Engines: Database Handbook, s. 113. Éditions Élodie Roux, 2007. ISBN 978-295-29380-1-3. Esikatselu Google Booksissa (viitattu 16.8.2021). (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=General_Electric_CF6&oldid=21975414”