Geldanamysiini
Geldanamysiini on ansamysiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Geldanamysiinillä on syöpäkasvainten kasvua hillitseviä ominaisuuksia, ja sen johdannaisia tutkitaan käytettäväksi syöpälääkkeinä.
| Geldanamysiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi |
[(3R,5S,6R,7S,8E,10S,11S,12Z,14E)-6-hydroksi-5,11,21-trimetoksi-3,7,9,15-tetrametyyli- 16,20,22-triokso-17-atsabisyklo[16.3.1]dokosa-1(21),8,12,14,18-pentaen-10-yyli]karbamaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES |
CC1CC(C(C(C=C(C(C(C=CC=C(C(=O)NC2=CC(=O) C(=C(C1)C2=O)OC)C)OC)OC(=O)N)C)C)O)OC[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C29H40N2O9 |
| Moolimassa | 560,63 g/mol |
Ominaisuudet muokkaa
Geldanamysiini eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1970 eräästä Streptomyces hygroscopicus -kannasta. Geldanamysiinillä ei ole juurikaan antibakteerisia ominaisuuksia, mutta se osoittautui tehokkaaksi sieniä ja alkueläimiä vastaan. Sillä on myös herbisidisiä ominaisuuksia.[2] Tärkein geldanamysiinin biologinen ominaisuus on kuitenkin tyrosiinikinaasin, DNA-polymeraasin ja erityisesti lämpöshokkiproteiineihin kuuluvan HSP90:n toiminnan inhibitio. Geldanamysiini sitoutuu HSP90:n ATP:n sitoutumiskohtaan ja estää proteiinia toimimasta saperonina solunjakautumisessa. Geldanamysiiniä on tutkittu käytettäväksi syöpälääkkeenä. Käytön esteenä on kuitenkin geldanamysiinin huono vesiliukoisuus, epästabiilius ja suuri myrkyllisyys maksalle. Tämän vuoksi siitä on pyritty kehittämään vähemmän myrkyllisiä puolisynteettisiä johdannaisia. Kliinisiin kokeisiin niistä ovat päässeet muun muassa tanespimysini, alvespimysiini ja retaspimysiini, mutta vuonna 2013 ainoastaan retaspimysiinin kliiniset kokeet olivat vielä käynnissä.[3][4][5][6]
Biosynteesi muokkaa
Geldanamysiinin biosynteesin lähtöaine on 3-amino-5-hydroksibentsoehappo, johon polyketidisyntaasientsyymit liittävät etikkahaposta, propionihaposta ja glykolihaposta johdettuja yksiköitä, jotka muodostavat makrosyklisen rakenteen. Tästä progeldanamysiinistä muodostuu hapettumisien, hydroksylointien, metylointien ja karbamaattiryhmän liittämisen jälkeen geldanamysiiniä.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Geldanamycin – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 4.6.2017.
- ↑ Frederick J. Antosz: Ansamacrolides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 4.6.2017
- ↑ Jeremy I Levin: Macrocycles in Drug Discovery, s. 42-50. RSCPublishing, 2014. ISBN 978-1-84973-701-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Frank E. Koehn: Natural Products and Cancer Drug Discovery, s. 147. Springer, 2013. ISBN 978-1-4614-4653-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Stephen Neidle: Cancer Drug Design and Discovery, s. 100. Academic Press, 2013. ISBN 9780123965219. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Atta-ur- Rahman: Studies in Natural Products Chemistry, s. 258-260. Elsevier, 2015. ISBN 9780444634603. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Lee, D. et al.: Biosynthesis of the Heat-Shock Protein 90 Inhibitor Geldanamycin: New Insight into the Formation of the Benzoquinone Moiety. ChemBioChem, 2006, 7. vsk, nro 2, s. 246–248. PubMed:16381049. doi:10.1002/cbic.200500441. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)