Gegar
Gegar on kolumbialainen koirarotu, joka on saanut nimensä kehittäjästään Germán Garcíasta.[1]
| Gegar | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Kolumbia |
| Määrä | Kolumbiassa 15 |
| Rodun syntyaika | 1975 |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen, kaniinin ja rottien metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
| Elinikä | 10-15 vuotta[1] |
| Muita nimityksiä | Gegar Colombiano, Colombian Gegar |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 10-14 kg, narttu 8-12 kg |
| Säkäkorkeus | uros 38-43 cm, narttu 35,5-40,5 cm |
| Väritys | punainen ja brindle; valkoisin merkein tai ilman |
Ulkomuoto muokkaa
Gegar muistuttaa erehdyttävän paljon basenjia. Se on pienikokoinen[1], korkeuttaan pidempilähde?, pystykorvainen[1], tiivisrunkoinen[1] ja voimakas maatiaismainenlähde? koira. Se on rungoltaan kevyt, mutta vankkarakenteinen.lähde? Pää on kolmionmuotoinenlähde?, kuono lyhyt, kiilanmuotoinen ja terävä[2]. Silmät ovat mantelinmuotoisetlähde? ja korvat suuret[2]. Niska on kohtuullisen pitkä ja runko pitkä. Suorien raajojen takakulmaukset ovat niukat.lähde? Lyhyt häntä[1] on joko selän päälle kiertyvä tai sirpin muotoinen[2]. Karvapeite on lyhyt, sileä ja pehmeä.[2] Väritys on erään lähteen mukaan brindle tai punainen, joko yksivärinen tai valkoisin merkein (valkoisilla alueilla voi olla päävärin sävyinen "ticking"-pilkutus).[1] Toisen mukaan puhdasrotuinen rodun edustaja ei ole koskaan yksivärinen, vaan valko-kirjava.[2] Urosten säkäkorkeus on 38-43 cm ja paino 10-14 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 35,5-40,5 cm ja 8-12 kg.[1]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu on älykäs, eloisa, ketterä, siistikäytöksinen, uskollinen ja helppo kouluttaa. Se on omistajaansa kohtaan lempeä, mutta suhtautuu vieraisiin epäluuloisesti. Oikein sosiaalistettuna se tulee erittäin hyvin toimeen lasten, muiden koirien ja muiden eläinten kanssa. Sillä on erinomainen hajuaisti ja voimakas metsästysvietti. Se vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteetteja.[1]
Alkuperä muokkaa
Vuonna 1975 Germán García aloitti jalostuksen nykyisin sukupuuttoon kuolleen alkukantaisen kolumbialaisen rodun nimeltä gozque[2], basenjin ja kaanaankoiran avulla[1]. Tarkoituksena oli luoda oma kansallinen koirarotu, koska muillakin latina-Amerikan valtioilla oli sellainen.[1][3] Paikallisen gozquen, joka tunnettiin myös nimillä montañero ("vuoristolainen") ja criollo ("kreoli"), uskottiin olleen alun perin ibizanpodencon ja basenjin välisen risteytyksen tulos.[3]
Ensimmäiset jalostusyksilöt kerättiin alun perin Atlantin rannikolta ja Magdalena-joen rannoilta, joissain määrin myös guajirojen ja kogien asuinalueilta. Jalostus aloitettiin seitsemän gozque -nartun ja neljän -uroksen avulla, jotka löydettiin Cartagenan, Turbacon ja Juan de Acostan alueilta. Näiden koirien merkittävä jälkeläinen oli Yubara de Gegar. Vuoden 1980 tienoilla jalostukseen otettiin mukaan basenji ja kaanaankoira, ja näiden risteytysten jälkeen tärkeimpiä yksilöitä olivat mm. Irugwa, Kalamarí, Laika, Niña de Cartagena ja Shima.[3]
Hieman ennen kuolemaansa vuonna 2006 García pyysi tytärtään Mónicaa jatkamaan rodun jalostusta. Tämä ei kuitenkaan onnistunut tavoittamaan jäljellä olleita yksilöitä eikä ollut riittävän innostunut asiasta, joten projekti jäi siihen. Arvioiden mukaan Kolumbiassa olisi jäljellä enää 15 yksilöä, levinneinä eri puolille maata ja kaiken lisäksi liian läheistä sukua toisilleen.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k Gegar Colombiano Informacíon. Sobreperros. Haettu 9.1.2021.
- ↑ a b c d e f El Perro Colombiano, Semana, 5.12.1986. Haettu 9.1.2021.
- ↑ a b c NN, el Gegar colombiano. Vivir en el Poblado, 6.8.2005. Haettu 9.1.2021.
- ↑ Ospina, Andrés. El gegar colombiano. Publimetro. Haettu 9.1.2021.