Avaa päävalikko

Gaussin laki sähkökentille on Carl Friedrich Gaussin muotoilema vuonna 1835 ja se julkaistiin 1867. Gaussin laki antaa suljetun pinnan läpi virtaavan sähkövuon ja pinnan sisäänsä sulkeman sähkövarauksen välisen relaation [1], ja on yksi Maxwellin yhtälöistä. Sen integraalimuoto on[2]:

jossa on sähkövuon tiheys (yksikkönä C/m2), on pinnan differentiaalisen neliön pinta-ala siten, että ulospäin suuntautuva normaalivektori määrää sen suunnan, on pinnan sisäänsä sulkema varaus ja on pintaintegraali pinnan A yli.

Gaussin divergenssilauseen mukaan vektorikentän pintaintegraali suljetun pinnan A yli (eli kentän vuo) saadaan integroimalla divergenssiä pinnan sisäänsä sulkeman tilavuuden V yli, eli

.

Pinnan sisäänsä sulkeman sähkövarauksen suuruus saadaan toisaalta integroimalla sähkövaraustiheyttä ρ (yksikkönä C/m3) saman tilavuuden yli, joten Gaussin laki saadaan muotoon

.

Koska tämä pätee kaikille suljetuille pinnoille, saadaan

,

jota kutsutaan lain differentiaalimuodoksi.

Sisällysluettelo

Yhteys Coulombin lakiinMuokkaa

Coulombin laki seuraa Gaussin laista melko suoraan. Pistemäisen varauksen, jonka suuruus on  , aiheuttama sähkövuo r-säteisen pallopinnan yli on

 .

Gaussin lain mukaan vuon suuruus on toisaalta  , ja koska isotrooppisissa aineissa  , saadaan pistevarauksen aiheuttaman sähkökentän E suuruudeksi

 .

Sähkökenttä kohdistaa varaukseen, jonka suuruus on  , voiman

 ,

joten kahden varatun hiukkasen välisen voiman suuruudeksi saadaan lopulta

 .

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. L.S. Grant & W. R. Phillips: ”1.4”, Electromagnetism, 2. painos. Wiley, 1974. ISBN 0-471-92712-0.
  2. a b Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 45–48. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2.