Gaston Bachelard

Gaston Bachelard (27. kesäkuuta 188416. lokakuuta 1962) oli ranskalainen filosofi, joka nousi arvostettuun asemaan Ranskan akatemiassa. Hänen merkittävimmät työnsä ovat tieteenfilosofian ja poetiikan alalla, lisäksi hän oli kiinnostunut muun muassa kuvittelukyvystä ja psykoanalyysista. Bachelard otti käyttöön käsitteet ”epistemologinen este” (obstacle épistémologique) ja ”epistemologinen halkeama” (rupture épistémologique) tieteenfilosofiassaan. Hän on vaikuttanut moniin ranskalaisiin filosofeihin 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, mukaan lukien Michel Foucault ja Louis Althusser.

Gaston Bachelard

Suomennetussa teoksessaan Tilan poetiikka Bachelard pohtii inhimillisen täälläolon tilallisuutta erityisesti poeettisen kuvittelun kautta.[1]

TeoksiaMuokkaa

  • L'intuition de l'instant (1932)
  • Le nouvel esprit scientifique (1934)
  • La formation de l'esprit scientifique (1938)
  • La psychanalyse du feu (1938)
  • La philosophie du non (1940)
  • L’eau et les rêves. Essai sur l’imagination de la matière (1942, suom. Vesi ja unet. Essee materiaalisesta mielikuvituksesta. Suomentanut Jan Blomstedt. Jälkisanat: Juhani Pallasmaa. Helsinki: Ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-575-7. )
  • L'air et les songes (1943)
  • La terre et les rêveries du repos (1946)
  • La terre et les rêveries de la volonté (1948)
  • Le Rationalisme appliqué (1949)
  • La poétique de l'espace (1958, suom. Tilan poetiikka. Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Nemo, 2003. ISBN 952-5180-54-9. )
  • La poétique de la rêverie (1960)
  • La flamme d'une chandelle (1961)

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.