Avaa päävalikko

Frithiof Nevanlinna

suomalainen matemaatikko ja toimitusjohtaja
Frithiof Nevanlinna vuonna 1964.

Frithiof Edvard Henrik Nevanlinna (vuoteen 1906 Neovius; 16. elokuuta 1894 Joensuu20. maaliskuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko, toimitusjohtaja ja professori.[1]

Sisällysluettelo

HenkilöhistoriaMuokkaa

Nevanlinna syntyi pappis- ja sotilassukuna tunnettuun Neoviusten sukuun.[2] Hänen isänsä oli matematiikan opettaja Otto Nevanlinna ja äitinsä Margarete Henriette Louise Romberg. Matemaatikko Rolf Nevanlinna oli Frithiofin nuorempi veli.[3] Perhe suomalaisti nimensä Nevanlinnaksi vuonna 1906. Nevanlinnan puoliso oli Greti Soisalon-Soininen.[4]

AmmattiuraMuokkaa

Oman kertomansa mukaan Nevanlinna piti itseään läpi elämänsä ennen kaikkea matemaatikkona. Hänen tieteellinen uransa alkoi lupaavasti.[1] Nevanlinna valmistui maisteriksi vuonna 1915 ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa Ernst Lindelöfin johdolla[5] kompleksianalyysistä 1918, vuotta ennen Rolf-veljeä,[6] ja hänet nimitettiin Helsingin yliopiston matematiikan dosentiksi vuonna 1923.[1] Akateemisten virkojen niukkuuden vuoksi Nevanlinnan oli kuitenkin siirryttävä vakuutusyhtiön palvelukseen[1]. Nevanlinna oli henkivakuutusyhtiö Salaman päämatemaatikko vuosina 1918–1930 ja vuodesta 1936 sen johtokunnan puheenjohtaja, Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan varatoimitusjohtaja 1930–1932 ja Pohjolan sekä Tapaturmavakuutusosakeyhtiö Kullervon ja Jälleenvakuutusyhtiö Osmon toimitusjohtaja 1932–1949,[3] jonka jälkeen hän oli vielä yhtiöiden johtokunnan puheenjohtajana vuoteen 1961. Tilaisuuden tarjouduttua hän palasi Helsingin yliopistoon matematiikan professoriksi (1950–1962), veljensä Rolf Nevanlinnan seuraajaksi.[1] Nevanlinna valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1927, ja hän sai professorin arvonimen vuonna 1944.

Nevanlinnan väitöskirja Zur Theorie der Asymptotischen Potenzreihe[7] käsitteli kysymystä, missä määrin jonkin ympyrän ulkopuolella olevassa sektorissa annettu potenssisarja määrittää yksikäsitteisen analyyttisen funktion. Nevanlinnan merkittävimmät matemaattiset saavutukset liittyvät kuitenkin hänen yhteistyöhönsä Rolf Nevanlinnan kanssa. Jälkimmäisen nimissä Nevanlinnan teoriana kulkevan meromorfifunktioiden arvojenjakautumisteorian alkuvaiheet olivat veljesten yhteistyötä, joka dokumentoitui vuonna 1922 ilmestyneessä yhteisjulkaisussa Über die Eigenschaften analytischer Funktionen in der Umgebung einer singulären Stelle oder Linie. Vielä vuonna 1927 Nevanlinna julkaisi uuden omaperäisen todistuksen Nevanlinnan teorian toiselle päälauseelle julkaisussaan Über die Anwendung einer Klasse uniformisierenden Transzendenten zur Untersuchung der Wertverteilung analytischer Funktionen. Yliopisto-opettajana Nevanlinna keskittyi pitkälti algebran opetukseen. Hän kirjoitti aiheesta oppikirjan, joka on ilmestynyt myös saksankielisenä laitoksena. Professorina ollessaan Nevanlinna palasi yhteistyöhön veljensä kanssa, joka oli nyttemmin kiinnostunut funktionaalianalyysista; veljesten ohjelmana oli siirtää "normaali" n-ulotteisen euklidisen avaruuden analyysi koordinaattitomaan muotoon. Ohjelman, jossa Frithiofin osuus oli merkittävä, lopputulos oli monografia Absolute Analysis.

JulkaisujaMuokkaa

  • Nevanlinna, Frithiof: Zur Theorie der asymptotischen Potenzreihen väitöskirja. 30.10.1918. Viitattu 29.12.2018.
  • Nevanlinna, Frithiof: Johdatus lukuteoriaan ja algebraan. Helsinki: Otava, 1944.
  • Nevanlinna, Frithiof & Nevanlinna, Rolf: Absolute Analysis. Die Grundlehren der mathematischen Wissenschaften in Einzeldarstellungen mit besonderer Berücksichtigung der Anwendungsgebiete; vol. 102. Berliini, New York: Springer, 1959. ISBN 978-3-540-05917-2.
  • Nevanlinna, Frithiof: Einführung in die Algebra und die Theorie der algebraischen Gleichungen. Basel und Stuttgart: Birkhäuser Verlag, 1965.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Lehto, Olli: ”Nevanlinna, Frithiof (1894–1977)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 37–38. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.3.2012).
  2. Autio, Veli-Matti: ”Neovius (1700–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 15–16. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.3.2012).
  3. a b Weilin+Göösin tietosanakirja 4: Neu–Set, s. 1320. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-500-2.
  4. Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 339. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  5. Frithiof Nevanlinna The Mathematics Genealogy Project. 2012. Fargo, North Dakota: North Dakota State University. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  6. Pekonen, Osmo: Rolf Nevanlinna The First Century of the International Commission on Mathematical Instruction (1908-2008). 22.4.2008. ICMI. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  7. Nevanlinna, Frithiof: Zur Theorie der asymptotischen Potenzreihen väitöskirja. 30.10.1918. Viitattu 29.12.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Elfving, G.: Frithiof Nevanlinna in memoriam. Arkhimedes 2/1977, s. 104–106.

Aiheesta muuallaMuokkaa