Wikipedia

Frisbeegolf

Frisbeegolf (tunnettu myös nimillä kiekkogolf[1] ja liitokiekkogolf[2] , englanniksi disc golf) on urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin pallogolfissa: tavoitteena on päästä peliradan alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Pienimmän tuloksen saanut voittaa.[3]

Frisbeegolf-kori.

Frisbeegolfrata koostuu väylistä, joiden pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä, ja ne päättyvät maalikoriin.

Frisbeegolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä. (Täysimittainen rata on 18 väylää) Radat ovat tyypillisesti puustoisilla alueilla, joiden vaihteleva maasto tarjoaa luonnollisia esteitä kiekon lentoradalle. Nämä esteet ovat olennainen osa peliä, joten pelaajien ei tule muuttaa näitä esteitä vähentääkseen väylän haastavuutta.[4] Pelaaminen on lähes kaikilla radoilla ilmaista.[5][6]

Käytettävät kiekot ovat pienempiä kuin ultimate tai rantafrisbeet.[7][8] Tyypillisesti kiekon halkaisija on 21–22 senttimetriä[9] ja paino 150–180 grammaa[10]. Frisbeegolfkiekot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: draiverit eli oikein heitettynä pitkälle lentävät kiekot, lähestymiskiekot sekä lyhyihin heittoihin ja lähipeliin käytettävät putterit[11].

Selvästi suurin osa lajin huippupelaajista tulee Yhdysvalloista.[12] Euroopan maista lajin kehitys on pisimmällä Suomessa ja Ruotsissa. Näiden jälkeen tulevat muut Pohjoismaat, Iso-Britannia ja läntisen Keski-Euroopan maat.[13] Lajin kansainvälinen kattojärjestö on Professional Disc Golf Association (PDGA).[14]

Pelitapa muokkaa

Pelin tarkoituksena on heittää kiekko mahdollisimman vähillä heitoilla ilman virheitä kohteena toimivaan koriin. Väylän pelaaminen aloitetaan tiiltä. Heitettäessä vähintään yhden tukipisteen on kosketettava maata ja kaikkien tukipisteiden täytyy olla tiillä, kun kiekko irtoaa kädestä. Kiekon irrottamisen jälkeen heiton saa astua yli.[3]

Aloitusheiton jälkeen peliä jatketaan sieltä, mihin edellinen heitto jäi, jos kiekko jäi pelialueelle (in-bounds). Seuraavan heiton paikka merkitään yleensä merkkauskiekolla, joka asetetaan kiekon eteen kiekon ja korin väliin siten, että merkkauskiekko koskettaa heittokiekkoa. Seuraavassa heitossa yhden tukipisteistä on oltava linjalla, joka jatkuu merkkauskiekosta 30 senttimetriä taaksepäin. Jatkoheiton saa astua yli samaan tapaan kuin aloitusheiton, jos koriin on matkaa yli kymmenen metriä. Merkkauskiekon sijasta pelaaja voi käyttää edellisen heiton kiekkoa heittopaikan merkkinä.[3]Jos korille on matkaa alle kymmenen metriä, (heittopaikka on 10 metrin ringissä) pelaaja ei saa astua puttiansa yli. Sääntöjen mukaan tässä tilanteessa "pelaajan tulee osoittaa pysyvänsä tasapainossa", jonka voi osoittaa esimerkiksi selkeällä pysähtymisellä ja tasapainon osoituksella, takana olevan jalan palauttamisella maahan merkkauskiekon takana tai merkkauskiekon nostamisella maasta.[15]

Jos heitto menee pelialueen ulkopuolelle (OB-alue), pelaaja voi jatkaa peliä joko edellisestä heittopaikasta, paikasta, josta kiekko ylitti pelialueen rajan, tai väylälle merkityltä rangaistusalueelta (drop zone), jos väylällä sellainen on. Pelialueen ulkopuolelle menneestä heitosta lisätään tulokseen yksi rangaistusheitto. OB-alueiden lisäksi väylillä voi olla pakollisia reittejä, joissa tietty kiertopiste eli mando (yleensä puu), on kierrettävä merkitystä suunnasta. Jos kiertopisteen ohittaa väärästä suunnasta, tulokseen lisätään yksi rangaistusheitto. Peli jatkuu joko rangaistusalueelta tai kiertopisteen sijainnin määräämältä linjalta.[3]

Väylällä heittovuoro määräytyy siten, että kauimpana korista oleva pelaaja heittää ennen muita. Väylä on pelattu loppuun, kun kiekko on heitetty koriin. Kiekon katsotaan olevan korissa, kun se lepää korin pohjalla tai ketjujen varassa. Pelin voittaja on se, jolla on vähiten heittoja rangaistusheitot mukaan luettuna.[3]

Heittäminen muokkaa

 
Oikeakätinen pelaaja on heittänyt kämmenheiton.
 
Oikeakätinen pelaaja on heittänyt rystyheiton. Vartalonkierto jatkuu vielä kiekon irrottua.

Frisbeegolfin tavallisimmat heitot ovat rysty- ja kämmenheitto. Rystyheitossa heittokäsi lähtee takaa, heittokäden kylki osoittaa heittosuuntaan ja heittokäsi tuodaan eteen läheltä kehoa ja koko vartaloa kiertäen. Heiton voimanlähteenä on jalat sekä lantio. Kämmenheitto muistuttaa hieman tenniksen kämmenlyöntiä, mutta kyynärpää ei ole suorana. Voima kämmenheittoon tulee ranteesta ja sormista.[16]

Rysty- ja kämmenheitto kulkevat ilmassa toistensa peilikuvina, mikä vaikuttaa valittavaan heittotapaan. Heiton lentorataan vaikuttavat myös kiekon ominaisuudet sekä kiekon lähtökulma. Kun lähtökulma on kiekon loppukaarron suuntainen, kyseessä on hyzer-heitto. Kiekon lentorata on tällöin )-merkin tai loivan J-kirjaimen muotoinen. Oikeakätisen heittäjän rystyheitossa hyzer-heitto suuntautuu siis oikealta vasemmalle[17]. Vastakkaisessa tapauksessa puhutaan anhyzer-heitosta. Kiekosta ja heittokulmasta riippuen lentorata on joko )-merkin tai loivan S:n muotoinen.[16] Oikeakätisen rystyheitossa anhyzer-heitto suuntautuu vasemmalta oikealle[17].

 
Pelaaja valmistautuu puttaamaan.

Rysty- ja kämmenheitot lähtevät vartalon sivulta, mutta putit heitetään yleensä vartalon edestä. Yleensä puttausasennossa heittokäden jalka on edessä ja toinen jalka takana. Esteen kiertämiseksi tai tasapainon takia käytetään toisinaan haaraputtia, jossa jalat ovat vierekkäin haara-asennossa.[16]

Upsi eli upside-down-heitto heitetään samalla tavalla kuin pallonheitossa. Tarkoituksena on yleensä jonkin korkean esteen kuten pensaikon ylittäminen. Kiekko heitetään yläkautta pystyasennossa tai jonkin verran kallellaan. Näin heitetty kiekko kääntyy ilmassa ylösalaisin ja lentää siinä asennossa suurimman osan matkasta. Kun etusormi on kiekon alapuolella, heittoa kutsutaan tomahawkiksi. Thumberissa peukalo on kiekon alapuolella ja lentorata kaartaa päinvastoin kuin tomahawkissa. Jos estettä on vaikeaa tai mahdotonta ylittää tai kiertää, pelaaja voi turvautua rolleriin, jossa kiekkoa vieritetään maata pitkin.[16]

Liitokiekot muokkaa

Kiekon lento ja ”lentonumerot” muokkaa

Osa kiekkovalmistajista (esim. Innova, Discmania, Dynamic Discs…) painattaa kiekkoonsa niin kutsutut lentonumerot. Nämä eivät useinkaan ole suoraan verrattavissa merkkien välillä, mutta perusidea on sama.

 
Wham-O -yhtiön valmistama liitokiekko eli frisbee.

Nopeus muokkaa

Ensimmäinen kiekossa oleva luku on nopeus. Sitä mitataan yleensä välillä 1–14. 14 on nopein. Kiekon nopeus riippuu kiekon rimmin eli ulkoreunan paksun osan leveydestä. Kiekon nopeus nousee rimmin leveyden kasvaessa. Nopeampi kiekko on virtaviivaisempi, ja sillä voi heittää pidemmälle kuin hitaammalla kiekolla. Nopeammat kiekot ovat usein hankalampia käsitellä.

Nopeuden perusteella kiekot voidaan jakaa seuraavasti:

  • Putterit, nopeus 1–3 Helppoja hallita, usein heitettäessä hyvin suoraan lentäviä. Toisin kuin golfissa, puttereita käytetään laajasti väylillä etenemiseen ja lyhyillä väylillä myös avauksiin. Kiekon reuna tylppä ja pyöreä.
  • Midarit 4–5/6 Keskimatkan kiekkoja, useimmat mallit lentävät melko suoraan. Erityisesti aloittelijoille suositeltavia drivereiden sijaan aluksi. Kiekon reuna pyöreä ja tylpähkö.
  • Väylädriverit 6–9 Hitaammat driverit; väylädriverillä heitetään usein keskipitkien väylien avausheitot tai hyvin pitkien väylien toiset heitot. Kiekon reuna jo vähän terävä, mutta silti melko tylppä
  • Pituusdriverit 10+ Kaikista nopeimmat ja pisimmälle lentävät kiekot. Useat vaikeita hallita, mutta oikeissa käsissä lentävät jopa yli 150 metriä. Ei suositella aloittelijoille. Leveä ja terävä reuna.

Glide eli liito muokkaa

 
Dynamic Discs Defender on esimerkki vakaasta pituusdriveristä.

Toinen luku kiekossa kertoo kiekon liidosta. Sitä mitataan yleensä välillä 1–7, jossa 7 on kaikista liidokkain. Puttereilla liito on usein välillä 1–4, midareilla 4–5 ja drivereillä 4–7. Liidon perusidea on helposti ymmärrettävissä: mitä enemmän kiekolla on liitoa, sitä pidemmälle se lentää verrattuna vastaavantyyppiseen kiekkoon vähemmällä liidolla.

Turn eli vakaus muokkaa

Kiekossa oleva kolmas luku kertoo kiekon vakaudesta. Vakaus vaihtelee välillä -5–1. Mitä pienempi luku, sitä alivakaampi kiekko. Kiekon vakaus kertoo sen käyttäytymisestä lennon melko alkuvaiheesta melko loppuun. Jos lentomatka on jaettu kymmeneen osaan, näkyy vakauden vaikutukset osissa 3–7. Jos kiekon vakaus on 0, tarkoittaa se sitä, että se ei juurikaan käännä oikeakätisen rystyheitossa oikealle kesken lennon vaan pitää kutakuinkin lähtökulmansa. Jos vakaus on tätä suurempi, pyrkii kiekko kääntämään vasemmalle jo heiton alusta lähtien (Huomattavaa on kuitenkin, että monien kiekkomerkkien vakaimpienkin kiekkojen vakaus on 0). Negatiivinen vakaus kertoo siitä, että kiekko pyrkii kääntymään oikealle heiton aikana ennen lopun käännöstä vasemmalle. Vakauden ilmeneminen edellyttää kiekon heittämistä sen käyttötarkoitukseen suunnitellulla voimalla. Esimerkiksi pituusdriveri ei välttämättä käännä ollenkaan yli ellei heittäjällä ole voimaa heittää sitä yli 90 metriä. Jonkin suuntaisena hihavakiona voi pitää, että kiekkoa pitää pystyä heittämään vähinttään 10*nopeus [metriä], jotta se alkaa toimia suunnitellusti.

Fade muokkaa

Viimeinen numero kertoo kiekon lennon viimeisten vaiheiden tapahtumista. Jokainen oikeakätisen rystyheitto (ja vasenkätisen kämmenheitto) kaartaa periaatteessa aina vasemmalle ja oikeakätisen kämmenheitto (ja vasurin rysty) oikealle lennon loppupuolella. Tämä johtuu kiekon pyörimisestä ja siihen liittyvästä fysiikasta, eikä sitä voi ohittaa. Jos kiekko ei kaarra heiton lopuksi faden suuntaan, on se vielä turn-vaiheessa. Mitä suurempi on faden arvo, sitä rajummin kiekko kääntää lopussa. Fadea mitataan useimmiten välillä 0–4 (normaalit putterit 0–2, midarit 0–3 ja driverit 1–4)

Lennon kokonaiskuva muokkaa

Kiekon lennosta ei voi saada yksiselitteistä kuvaa katsomalla pelkästään yhtä numeroa. Tarkastellaan muita arvoja kuin liitoa. Nopeus on suurin kiekon ominaisuuksiin vaikuttava yksittäinen tekijä. Se vaikuttaa niin vakauteen kuin fadenkin määrään. Yleiseksi ohjeeksi voi ottaa, mitä nopeampi kiekko, sitä vakaampi se on. Driveri, jolla on vakaus 0 ja loppufade 2 voi olla hyvinkin vaikea saada lentämään suoraan pitkiä matkoja siinä missä putteri samoilla lentoarvoilla saattaa jopa kääntää yli (oikeakätisen rystyheitossa oikealle). Myös pituusdriveri, joka lentonumeroidensa perusteella pitäisi olla alivakaa eli ylikääntävä, saattaa olla alle 120 metriä heittävälle suora tai jopa ylivakaa. Nopeat kiekot myös feidaavat todella voimakkaasti varsinkin hitailla nopeuksilla tehden niistä erityisen hankalia aloittelijoiden käyttöön. Tämä liittyy massan keskittymiseen lähelle kiekon ulkoreunaa.

Kiekon fade ja turn liittyvät loppujen lopuksi hyvin läheisesti yhteen. Jos kiekon turn on 0, mutta fade 4, ei se luultavasti lennä suoraan, vaan kaartaa jo kauan ennen loppua vasemmalle. Vastaavasti kiekko, joka on reilusti alivakaa ja vähäfeidinen, tuskin kaartaa ainakaan kovemmalla voimalla heitettäessä enää lopussa vasemmalle, vaan kaartaan koko lentonsa ajan oikealle.

Myös painolla on merkitystä. Muiden kuin midareiden maksimipaino on yleensä 175 grammaa (paino vaihtelee yleensä 167–175). Jotkin midarit voivat painaa 180 grammaa johtuen suuremmasta halkaisijastaan. Mitä painavampi kiekko, sitä vakaampi se on verrattuna saman kiekon kevyempään versioon.

Muovit muokkaa

Kiekkoja valmistetaan erilaisista muoveista. Suurimmat erot muovien väliltä löytyvät pidosta eli gripistä ja kulutuksenkestosta. Halvimmat kiekot on tehty muoveista, jotka kuluvat nopeasti ja aiheuttavat kiekon muuttumisen alivakaammaksi. Kalliimmat muovit kestävät kulutusta huomattavasti paremmin. Muovit vaikuttavaat myös vakauteen.

Kilpailuissa hyväksyttävät kiekot muokkaa

Kilpailukiekot ovat PDGA:n hyväksymiä ja niiden täytyy noudattaa PDGA:n teknisiä standardeja. Standardit koskevat muun muassa kiekkojen kokoa, muotoa, painoa ja materiaalia. Kiekon läpimitan pitää olla 21–30 senttimetriä, ja enimmäispaino on kiekon koosta riippuen 174,3–200 grammaa.[18]

Kilpailut muokkaa

 
David Feldberg Nokialla järjestetyssä European Openissa 2011.

Frisbeegolfissa pelataan monilla eri tasoilla. Kilpailuja ja sarjoja on erikseen ammattilais- ja amatööripelaajille. Ammattilaispelaajiksi lasketaan kaikki, jotka ovat voittaneet rahapalkintoja tai joille on hakemuksesta myönnetty ammattilaispelaajan status. Ammattilaispelaajien oikeutta osallistua amatöörikilpailuihin on rajoitettu.

Avoin sarja (MPO, Mixed Professional Open) on kaikille avoin sarja iästä ja sukupuolesta riippumatta. Avoimen sarjan kilpailijat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Avoimen sarjan rinnalla kilpaillaan sukupuolen perusteella rajatussa naisten avoimessa sarjassa (FPO, Female Professional Open). Näiden lisäksi on ikärajattuja sarjoja alle 19-vuotiaille (MJ18, FJ18) sekä yli 40-vuotiaille (MP40, FP40) ja joskus jopa vanhemmille.[19]

Useat frisbeegolfseurat ympäri Suomea järjestävät viikoittaisia vapaamuotoisempia kisoja virallisten Suomen frisbeegolfliiton kilpailujen lisäksi.[20]

Frisbeegolf-turnausten rahapalkinnot ovat olleet kasvusuunnassa.[21] Vuonna 2011 maailmanmestaruuskisojen avoimen sarjan pääpalkinto oli 7 000 dollaria.[22] Yhdysvaltain kansallisessa sarjassa kilpailujen pääpalkinnot ovat 1 660–3 700 dollaria[23] ja esimerkiksi vuoden 2013 European Openissa 3 900 dollaria.[24] Parhaat pelaajat tienaavat noin 1 000 000 dollaria vuodessa palkintorahoista, sekä erilaisista sponsorisopimuksista.[25]

Ammattilaispelaajien merkittävimpiä turnauksia ovat maailmanmestaruuskilpailut, USDGC eli Yhdysvaltain-mestaruuskilpailut sekä Suomen Nokialla järjestettävä European Open.[26]

Suomi voitti frisbeegolfin joukkueiden maailmanmestaruuskilpailuissa Virossa vuonna 2019 kultaa kukistamalla Saksan loppuottelussa 6–0.[27]

Lajin kehitys ja levinneisyys muokkaa

Idea jonkin kiekon heittämisestä koriin on syntynyt ja unohtunut useita kertoja, mutta nykyään frisbeegolfina tunnetun lajin kehitys lajina kytkeytyy frisbeen kehitykseen.[28] Tärkeä taustahenkilö on ollut Ed Headrick, joka vuonna 1964 kehitti frisbeestä tarkemmin heitettävän version. Tämä loi edellytyksen frisbeen ja sitä kautta frisbeegolfin suosiolle.[29][30] Headrick kehitti ja patentoi myös ensimmäiset metalliketjuilla varustetut korit.[31] Hän on ollut mukana perustamassa sekä Professional Disc Golf Associationia että International Frisbee Associationia. Toinen lajin kehitykseen vaikuttanut on George Sappenfield. Hän alkoi 1960-luvun lopulla järjestää frisbeegolfkilpailuja yhteistyössä frisbeen tavaramerkin haltijan Wham-On kanssa.[28] Vuoteen 1983 lajia pelattiin samoilla frisbeellä, joita käytetään kopitteluun. Nykyisiin kiekkoihin verrattuna ne olivat epätarkkoja ja tuulelle alttiita. Jan Sobel ja Dave Dunipace keksivät pienentää kiekkojen läpimittaa, madaltaa niitä ja leventää niiden reunusta, jolloin syntyi nykyisin tunnettu frisbeegolfkiekko.[31]

Vuonna 2018 frisbeegolfratoja oli PDGA:n tilastojen mukaan noin 7500. Vuodesta 2000 ratojen määrä on kasvanut kolminkertaiseksi. Radoista lähes 5600 sijaitsee Yhdysvalloissa. Suomessa ratoja vuonna 2018 on n. 650 ja Ruotsissa n. 200, muualla Euroopassa ja Kanadassa noin 100 kummassakin. Joulukuussa 2014 Suomessa oli 427 rataa[32] ja vuoden 2015 lopussa jo 500 rataa. PDGA:n lisenssijäseniä on 18 000, mutta lajia säännöllisesti harrastavien määräksi arvioidaan 500 000.[21] Yhdysvallat on lajin suurvalta muutenkin kuin ratojen määrissä. Pelaajia, joiden rating on 1 000 tai yli, oli 18.12.2012 päivitetyn listan mukaan 230. Näistä 188 oli Yhdysvalloista. Ruotsista oli 15 ja Suomesta 14, muista Euroopan maista (Saksa, Tanska, Norja, Sveitsi, Ranska, Belgia) yhteensä 6. Lisäksi samaan kategoriaan kuului 4 pelaajaa Japanista, 2 Kanadasta ja 1 Australiasta.[33]


Ratingien perusteella maailman 10 parasta pelaajaa muokkaa

Miehet muokkaa

Päivitetty heinäkuussa 2022[34]

# Nimi Kansalaisuus Kotipaikka Rating
1. Richard Wysocki   Yhdysvallat Scottsdale, Arizona 1051
2. Eagle McMahon   Yhdysvallat Boulder, Colorado 1050
3. Paul McBeth   Yhdysvallat Huntington Beach, Kalifornia 1045
4. Chris Dickerson   Yhdysvallat Gray, Tennessee 1044
Matthew Orum   Yhdysvallat Creola, Alabama 1044
6. Calvin Heimburg   Yhdysvallat Safety Harbor, Florida 1042
7. Simon Lizotte   Saksa Shrewsbury, Massachusetts 1041
8. Gannon Buhr   Yhdysvallat Urbandale, Iowa 1039
James Conrad   Yhdysvallat Blacksburg, Virginia 1039
Manabu Kajiyama   Japani Fukuoka, Japani 1039

Naiset muokkaa

Päivitetty heinäkuussa 2022[35]

# Nimi Kansalaisuus Kotipaikka Rating
1. Kristin Tattar   Viro Pärnumaa, Viro 983
2. Paige Pierce   Yhdysvallat Pensacola, Florida 977
3. Catrina Allen   Yhdysvallat Sioux Falls, Etelä-Dakota 972
4. Valerie Mandujano   Yhdysvallat Universal City, Texas 971
5. Hailey King   Yhdysvallat Indian Trail, Pohjois-Carolina 970
6. Ohn Scoggins   Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia 969
7. Eveliina Salonen   Suomi Valkeakoski, Suomi 967
8. Missy Gannon   Yhdysvallat Beacon, New York 964
Henna Blomroos   Suomi Rauma, Suomi 964
10. Sarah Hokom   Yhdysvallat Caldwell, Idaho 960

Termejä muokkaa

Termi Kuvaus
Ace, "eissi", holari Golfista lainatulta nimeltään hole in one. Heitto tiiltä yhdellä heitolla koriin
Ala- ja ylärauta  Alarauta = korin koriosan ylin ulkoreuna. Ylärauta = korin yläosan leveä osa, johon kun osuu, kimpoaa ulos eikä tule koria
Albatrossi Väylän tulos -3, toisin sanoen kolme heittoa alle parin.
Appari, upsi, uppari, thumber Yliolan heitto, eli kiekkoa heitetään samaan tapaan kuin palloa, pään/olkapään yli siten, että se lähtee pystyäasennossa. Hyvä keino päästä pusikoiden yli ja saada kiekko pysähtymään siihen mihin se tipahtaa
Anhyzer, antsa, annukka... Kiekko kääntää yli tai heitetään vinossa siten, että se kaartaa poispäin feidin suunnasta. Saataa feidata lennon lopussa
Backhand, "bäkkäri" Backhand-heitto = rystyheitto
Birdie, "böördi", pirkko, pörö Väylän tulos -1, toisin sanoen yksi heitto alle parin.
Bogey, "bogi" "Blojo" Väylän tulos +1, toisin sanoen yksi heitto yli parin.
Eagle Väylän tulos -2, toisin sanoen kaksi heittoa alle parin
Fade, "feidi" Heiton loppukaarros. On yksilöllinen kiekosta riippuen, joka voi kaartaa oikealle tai vasemmalle, enemmän tai vähemmän
Fore, kämmenheitto Forehand-heitto = kämmenheitto
Grip lock Kiekon tahaton jääminen käteen heittäessä, jolloin kiekko vapautuu väärässä kohdassa
Hyzer, "hysse" Koko matkan feidin suuntaan kallellaan oleva heitto
Kopsu, kikki, kuksi, Mekaaninen feidi Puuosuma
Mando Pakollinen kierto
Par Väylän ihannetulos, tulos +0
Rinki 10 metrin alue korin ympärillä. Alue, jossa heitot ovat putteja, eli niitä ei saa astua yli
Rimmi Kiekon ulkoreuna, siipi
Rolleri Heitto, joka on käännetty niin paljon yli, että se alkaa edetä pyörien maassa pyörän lailla
Running man Pystyssä oleva eteenpäin kierivä kiekko
Skippi Kun kiekko osuu maahan loivassa kulmassa ja puoliksi pomppaa ja puoliksi liukuu eteenpäin, sen sanotaan skippaavan
Sokkoreikä Väylä, jonka heittopaikalta kori ei näy.
Stämppi Kiekkoon painettu kuva

Frisbeegolf Suomessa muokkaa

Suomessa on useita satoja liitokiekkogolfratoja. Radat voidaan ryhmitellä vaikeuden (kirjainlyhenteet) ja varustelun (numerot 1–3) mukaan. Vaikeimpia ovat vähintään 18 maalikorin kilpa-radat (A-luokka: AAA1, AA1, AA2, AA3, A1, A2 ja A3; väylien pituus 50–300 metriä). Niitä helpompia ovat eritasoiset 9–17 maalikorin harrastajaradat (B-luokka: BB1-B3; väyläpituus 50–150 m). Näille molemmille pääluokille on määritelty radan läpikäyntiin vaadittava ihanneheittomäärä eli par-arvo. Lisäksi väyliä voidaan luokitella vähintään 7 korin aloittelijaratoihin (C-luokka; väylät pääsääntöisesti alle 75 m) ja 3–6 korin koululaisratoihin (D-luokka). A-luokan ratoja oli kesän 2016 alkaessa Suomessa yli 120 kappaletta, B-luokan ratoja yli 130, C-luokan ratoja yli 140 ja D-luokan ratojakin kymmeniä.[36] Vuonna 2021 Suomesta löytyi ainoastaan 3 kuntaa, joiden rajojen sisäpuolelta ei löydy frisbeegolfrataa. Frisbeegolfopas.fi -sivuston mukaan vuonna 2022 ratoja oli Suomessa yli 800, pelattuja kierroksia n. 5 miljoonaa, sekä rekisteröityjä seuran jäseniä 10 188.

Frisbeegolf sosiaalisessa mediassa muokkaa

Frisbeegolfin kovan suosion nousemisen myötä laji on saanut suurta näkyvyyttä myös sosiaalisen median alustoilla. Siitä on tullut merkittävä vaikuttajamarkkinoinnin alusta, joka tarjoaa kilpapelaajille myös taloudellisen tuen mahdollistamisen. Tilaajamäärällisesti kilpapelaajista Suomen suurin frisbeegolf -vaikuttaja on Väinö Mäkelä, joka onkin nähty useiden eri brändien kasvona. Muita isompia vaikuttajia lajissa on Niklas Anttila, Tuomas Hyytiäinen, Seppo Paju ja 2023 YouTuben katsotuin frisbeegolf -viihdekanava Fribakansa.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Tarja Aikola: Frisbeegolfin viikkokisa käyntiin Uudenkaupungin Sanomat. 9.8.2010. Viitattu 3.2.2012. [vanhentunut linkki]
  2. ↑ YLE Kainuu: Kajaani on frisbeegolfin kuuma piste yle.fi. 24.8.2011. Viitattu 3.2.2012. [vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c d e Professional Disc Golf Association: PDGA Official Rules of Disc Golf (PDF) pdga.com. 1.1.2011. Viitattu 30.1.2012. englanti
  4. ↑ Suomen frisbeegolfliitto: Frisbeegolf (Pelin kuvaus) frisbeeliitto.fi. Arkistoitu 2.8.2012. Viitattu 31.1.2012.
  5. ↑ Suomen frisbeegolfliitto: Etiketti frisbeeliitto.fi. Arkistoitu 20.9.2011. Viitattu 2.2.2012.
  6. ↑ Professional Disc Golf Association: A Guide to Disc Golf from the PDGA pdga.com. Viitattu 2.2.2012. englanti
  7. ↑ What's the difference between a golf flying disc and an ultimate disc? answers.yahoo.com. Arkistoitu 9.3.2013. Viitattu 10.2.2012. englanti
  8. ↑ Ultipedia: Disc Golf ultipedia.org. Viitattu 10.2.2012. englanti
  9. ↑ Professional Disc Golf Association: PDGA Approved Golf Discs (pdf) pdga.com. 3.2.2012. Viitattu 11.2.2012. englanti[vanhentunut linkki]
  10. ↑ DiscGolf4Women.com: Choosing the Right Disc discgolf4women.com. Viitattu 10.2.1979. englanti[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Toivonen, Kari: Frisbeegolf : harrasta, pelaa, kilpaile, s. 12–21. Lieto: Notoriöösi, 2010. ISBN 978-952-92-8261-6.
  12. ↑ Professional Disc Golf Association: PDGA World Ranking System pdga.com. Viitattu 2.2.2012. englanti
  13. ↑ PDGA Europe: Guide to 2012 PDGA Europe (pdf) pdga-europe.com. Arkistoitu 8.3.2013. Viitattu 2.2.2012. englanti
  14. ↑ Professional Disc Golf Association: The Benefits of PDGA International Membership (pdf) pdga.com. Viitattu 11.2.2012. englanti
  15. ↑ Frisbeegolfin säännöt ja kilpailuopas 2021 www.wdg.fi. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 23.10.2021.
  16. ↑ a b c d Toivonen, Kari: Frisbeegolf : harrasta, pelaa, kilpaile, s. 22–64. Lieto: Notoriöösi, 2010. ISBN 978-952-92-8261-6.
  17. ↑ a b Frisbeen lentäminen LDG. Viitattu 27.4.2023.
  18. ↑ Professional Disc Golf Association: Guidelines & procedures for manufacturers to certify that equipment complies with PDGA technical standards (PDF) pdga.com. 1.8.2011. Viitattu 30.1.2012. englanti
  19. ↑ Suomen frisbeegolfliitto: Kilpailutoiminta frisbeegolfissa frisbeeliitto.fi. Arkistoitu 21.3.2012. Viitattu 3.2.2012.
  20. ↑ Viikkokisalista frisbeeliitto.fi. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 3.2.2012.
  21. ↑ a b Professional Disc Golf Association: Disc Golf and PDGA Demographics (pdf) (Uusin versio aina sivulla www.pdga.com/demographics) pdga.com. 22.2.2013. Viitattu 4.5.2013. englanti
  22. ↑ Professional Disc Golf Association: PDGA Pro World Champions 1982-2011 (pdf) pdga.com. Viitattu 2.2.2012. englanti
  23. ↑ Professional Disc Golf Association: 2013 National Tour Elite Series – “The Drive for the Championship” pdga.com. Viitattu 26.8.2013. englanti
  24. ↑ Professional Disc Golf Association: European Open pdga.com. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 26.8.2012. englanti
  25. ↑ Professional Disc Golf Association: Player Stats Search (Haku: Sort results by money) pdga.com. Viitattu 2.2.2012. englanti
  26. ↑ PDGA major disc golf events PDGA. (englanniksi)
  27. ↑ Maailmanmestaruus! Suomi nappasi MM-kultaa frisbeegolfissa www.iltalehti.fi. Viitattu 26.8.2019.
  28. ↑ a b Jim Palmeri: The Origins of Disc Golf pdga.com. Viitattu 4.2.2012. englanti
  29. ↑ Morrison, Fred; Kennedy, Phil: lat Flip Flies Straight! True Origins of the Frisbee.. Wethersfield: Wormhole Publishers, 2006. ISBN 978-0-9774517-4-6.
  30. ↑ Bellis, Mary: The First Flight of the Frisbee inventors.about.com. Arkistoitu 14.7.2012. Viitattu 4.2.2012. englanti
  31. ↑ a b Toivonen, Kari: Frisbeegolf : harrasta, pelaa, kilpaile, s. 8–9. Lieto: Notoriöösi, 2010. ISBN 978-952-92-8261-6.
  32. ↑ Frisbeegolfradat frisbeegolfradat.fi. Arkistoitu 19.12.2014. Viitattu 19.12.2014.
  33. ↑ Professional Disc Golf Association: Statistics, player search pdga.com. 18.12.2012. Viitattu 4.1.2012. englanti
  34. ↑ PDGA Player Statistics - Male pdga.com. Viitattu 22.7.2022.
  35. ↑ PDGA Player Statistics - Female pdga.com. Viitattu 22.7.2022.
  36. ↑ Arkistoitu kopioRadat frisbeegolfradat.fi -sivusto. frisbeegolf-yritys Innova, innovaeurope.com. Arkistoitu 18.5.2016. Viitattu 21.5.2016.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frisbeegolf&oldid=22162876”