Frans I (ital. Francesco de’ Medici; 25. maaliskuuta 1541 Firenze19. tai 20. lokakuuta 1587 Poggio a Caiano)[1] oli Toscanan suurherttua vuosina 1574–1587. Koska Fransilla ei ollut poikia, häntä seurasi hänen nuorempi veljensä Ferdinand I.[2]

Frans I, Scipione Pulzonen maalaama muotokuva vuodelta 1590.

Frans I oli Medici-sukuisen Firenzen herttuan Cosimo I de’ Medicin vanhin poika ja hänet nimitettiin vuonna 1564 isänsä sijaishallitsijaksi. Cosimo sai vuonna 1569 paavilta Toscanan suurherttuan arvon, jonka Frans peri isältään tämän kuoltua vuonna 1574. Keisari Maksimilian II vahvisti arvonimen seuraavana vuonna. Turvatakseen dynastiansa perintöoikeuden koko Toscanaan Frans I joutui tekemään palveluksia Habsburgeille. Häntä ehdotettiin myös Puolan kuninkaaksi, mutta hän kieltäytyi ehdokkuudesta kahdesti vuosina 1575 ja 1587.[1]

Frans I vahvisti Toscanan laivastoa, perusti uusia kauppa-asemia ja määräsi vuonna 1577 toteutettavaksi arkkitehti Bernardo Buontalentin suunnitelman Livornon kehittämisestä Toscanan tärkeimmäksi satamaksi.[1] Toisaalta Fransin henkilökohtaisten liiketoimien ja lisääntyneiden verojen on sanottu vahingoittaneen hänen valtakuntansa muuta liike-elämää.[2] Hän halusi sukunsa perinteiden mukaisesti suosia taiteita ja käytännössä raunioitti maansa talouden upottamalla valtavia summia taidehankintoihin ja arkkitehtuuriin aikana jolloin Firenzen merkitys ja Italian kaupunkivaltioiden vauraus olivat jo laskussa.[3] Frans toimi muun muassa kuvanveistäjä Giovanni Bolognan mesenaattina ja sijoitti ensimmäisenä Medicien arvokkaan taidekokoelman Firenzen Uffizi-galleriaan. Hän oli kiinnostunut myös luonnontieteistä, varsinkin kemiasta.[1] Tieteellinen seura Accademia della Crusca perustettiin hänen aikanaan.[2]

Frans I:n puoliso oli vuodesta 1565 keisari Maksimilian II:n sisko Johanna. Heille ei syntynyt poikia, mutta heidän tyttärestän Maria de’ Medicistä tuli myöhemmin Ranskan kuningatar.[2] Frans eli pitkään avoimesti suhteessa rakastajattarensa, venetsialaisen aatelisnaisen Bianca Cappellon kanssa. Johanna kuoli vuonna 1578, ja seuraavana vuonna Frans meni naimisiin Cappellon kanssa. Puolisot kuolivat sattumalta samana yönä lokakuussa 1587, ilmeisesti malariaan, jonka he olivat saaneet metsästysretkellään Maremmien alueella. Myöhemmin keksityn tarinan mukaan suurherttuatar Bianca olisi vahingossa myrkyttänyt miehensä yrittäessään murhata tämän veljeä Ferdinandia ja tehnyt sen jälkeen itsemurhan.[1][2] Toisen version mukaan Ferdinand olisi myrkyttänyt heidät molemmat, sillä heidän sairautensa puhkesi pian Ferdinandin saavuttua heidän luokseen Poggio a Caianoon. Vuonna 2004 Fransin hauta avattiin kuolinsyyn selvittämiseksi. Vuonna 2006 julkaistu ensimmäinen tutkimus viittasi arsenikkimyrkytykseen, mutta vuoden 2010 toisessa tutkimuksessa ruumiista löydettiin viitteitä Plasmodium falciparum -loisesta, mikä tukee alkuperäistä selitystä malariasta kuolinsyynä.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Francis (I) (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.9.2017.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1912), s. 1423 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.9.2017.
  3. Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 5, s. 413. Tammi, Helsinki 2001.
  4. Rossella Lorenzi: Medici family cold case finally solved (englanniksi) NBC 15.7.2010. Viitattu 10.9.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa