Franklin Pierce

yhdysvaltalainen poliitikko

Franklin Pierce (23. marraskuuta 18048. lokakuuta 1869) oli Yhdysvaltain demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Yhdysvaltojen 14. presidenttinä vuosina 1853–1857. Ennen virkaansa presidenttinä Pierce palveli edustajainhuoneessa, senaatissa sekä prikaatikenraalina Meksikon–Yhdysvaltain sodassa. Pierce muistetaan presidenttinä erityisesti kyvyttömyydestään hoitaa Kansasissa alkaneet väkivaltaisuudet, jotka veivät maata yhä lähemmäs sisällissotaa. Myöhemmin häntä onkin pidetty yhtenä maan historian huonoimmista presidenteistä.

Franklin Pierce
Franklin Pierce.
Franklin Pierce.
Yhdysvaltojen 14. presidentti[1]
Varapresidentti William R. King[1]
Edeltäjä Millard Fillmore[1]
Seuraaja James Buchanan[1]
Henkilötiedot
Syntynyt23. marraskuuta 1804[1]
New Hampshire[1]
Kuollut8. lokakuuta 1869 (64 vuotta)[1]
Concord, New Hampshire[1]
Ammatti asianajaja, sotilas[1]
Puoliso Jane Appleton Pierce[1]
Tiedot
Puolue Demokraatit[1]
Uskonto episkopaali[1]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä muokkaa

Nuoruus muokkaa

Franklin Pierce syntyi 23. marraskuuta 1804 Hillsboroughissa, New Hampshiressa. Hänen isänsä oli vapaussodassa ja myöhemmin New Hampshiren kuvernöörinä ansioitunut Benjamin Pierce. Nuorempi Pierce valmistui Bowdoin Collegesta vuonna 1824 ja alkoi opiskella lakia; hän sai lakimiehen lupakirjan kolme vuotta myöhemmin. Ollessaan 24-vuotias hänet valittiin New Hampshiren lainsäädäntöelimeen ja kaksi vuotta myöhemmin hän nousi sen puheenjohtajaksi. Pierce oli puoluekannaltaan demokraatti ja silloisen presidentin Andrew Jacksonin vankka kannattaja.[2]

Ura kongressissa ja armeijassa muokkaa

Pierce valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen ensimmäisen kerran vuonna 1833. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin Jane Appletonin kanssa, joka oli Piercen vanhan opinahjon Bowdoin Collegen entisen presidentin tytär. Pierce palveli edustajainhuoneessa kaksi kautta vuoteen 1837 asti ja tämän jälkeen yhden kauden senaatissa. Tänä aikana hänestä tuli suosittu poliitikko Washingtonissa. Monien etelävaltiolaisten ystävänä Pierce oli kuitenkin kärsimätön orjuutta vastustaneiden Uuden-Englannin radikaalien suhteen. Jane sairasteli usein Washingtonissa ollessaan ja tämä oli osasyy siihen, miksi Pierce lähti senaatista ja siirtyi asumaan Concordiin.[2]

 
Pierce yleni Meksikon–Yhdysvaltain sodan aikana aina prikaatikenraaliksi asti.

Meksikon–Yhdysvaltain sodassa (1846–1848) Pierce palveli upseerina, mutta pysyi pääsääntöisesti poissa julkisuudesta seuraavat kymmenen vuotta. Samalla hän kuitenkin ansaitsi kunnioitusta puolueeltaan muun muassa pitämällä New Hampshiren demokraatit Lewis Cassin ehdokkuuden takana vuoden 1848 presidentinvaaleissa. Vuonna 1851 Pierce asettui itse ehdolle seuraavan vuoden presidentinvaaleihin ja voitti puolueen sisäisen äänestyksen mustana hevosena. Presidentinvaaleissa hänen vastaehdokkaansa oli whig-puolueen kenraali Winfield Scott. Vaaleissa demokraatit ilmoittivat tukevansa täysin kiisteltyä vuoden 1850 kompromissia, kun taas whigien näkemykset olivat hajanaisia. Scottia vihattiin etelävaltioissa, mikä auttoi Piercen niukkaan vaalivoittoon. Scottin vaalitappio oli viimeinen pisara hajallaan olleelle Whig-puolueelle, ja puolue hajosikin kokonaan pian vaalien jälkeen. Kaksi kuukautta ennen kuin Piercen piti astua virkaansa hän kuitenkin joutui vaimonsa ja lastensa kanssa junaonnettomuuteen, jossa heidän 11-vuotias poikansa Bennie kuoli. Bennie oli parin viimeinen hengissä ollut lapsi, eikä Jane toipunut hänen kuolemastaan kunnolla koskaan.[2]

Nousu presidentiksi muokkaa

Piercen astuessa presidentiksi Yhdysvalloilla meni hyvin; maan talous oli hyvässä kunnossa ja vuoden 1850 kompromissi tuntui ratkaisseen orjakysymyksen lopullisesti. Kautensa alussa Pierce ehdotti että Yhdysvallat pyrkisi laajentamaan alueitaan nopeasti. Tämä sai useat pohjoisvalloissa asuneet vihaisiksi, koska he kokivat Piercen pyrkivän lisäämään orjat sallineita osavaltioita. Piercen puheet saivat Ison-Britannian luopumaan kiinnostuksestaan Keski-Amerikkaa kohtaan ja maa yritti houkutella Espanjan myymään Kuuban siirtomaan Yhdysvalloille. Helmikuussa 1854 espanjalaiset viranomaiset kuitenkin kaappasivat Yhdysvalloille kuuluneen Black Warrior-nimisen laivan. Tämän seurauksena Piercen Espanjan, Ranskan ja Britannian ministerit sopivat salaisesta, niin kutsutusta Ostendin manifestista, jossa todettiin että mikäli Yhdysvallat katsoisi Espanjan hallitsevan Kuubaa, olisi sillä oikeus vallata se armeijan avulla. Manifesti tuli ihmisten tietoisuuteen seuraavana syksynä, ja se aiheutti useita protesteja nuorten republikaanien keskuudessa. Toinen merkittävä poliittinen saavutus samana vuonna oli kommodori Matthew Perryn solmima sopimus, joka avasi Japanin kaupankäynnin Yhdysvalloille.[2]

 
Senaattori Charles Sumnerin pahoinpitely oli yksi Piercen presidenttikauteen eniten vaikuttaneista tapahtumista.

Piercen presidenttikauden merkittävin tapahtumaketju kuitenkin alkoi alkuvuodesta 1854, kun senaattori Stephen Douglas julkaisi Kansas-Nebraska Act -lakiehdotuksen, joka meni läpi kongressissa Piercen tukemana. Ehdotus takasi Kansasille ja Nebraskalle territorioaseman, joka avasi alueet uudisasukkaille ja rautateiden rakentamiselle. Samalla Kansasissa kuitenkin kumottiin Missourin kompromissi vuodelta 1820, joka kielsi alueella orjuuden, ja päätösvalta orjuuden sallimisesta annettiin alueiden asukkaille. Tämä aiheutti sen, että tuhannet orjuuden kannattajat ja vastustajat (niin kutsutut "rajaräyhääjät") muuttivat Kansasiin vain äänestääkseen kansanäänestyksessä maaliskuussa 1855. Kansas ajautui lopulta taistelukentäksi orjuuden kannattajien ja vastustajien välillä. Kun Pierce viivytteli liittovaltion joukkojen lähettämistä alueelle, tilanne räjähti myös Washingtonissa; toukokuussa 1856 Etelä-Carolinan edustaja pahoinpiteli orjuutta vastustaneen senaattori Charles Sumnerin senaatissa. Piercen kyvyttömyys hoitaa tilannetta johti siihen, ettei häntä valittu enää uudestaan presidenttiehdokkaaksi vuoden 1856 vaaleissa.[2]

Viimeiset vuodet ja kuolema muokkaa

Presidenttikautensa lopussa Pierce uskoi niin vahvasti liittovaltion pieneen rooliin, että hän oli kyvytön toimimaan maan johtajana. Hänen jättäessään virkansa presidenttinä maa oli siirtynyt entistä lähemmäs sisällissotaa; seuraava presidentti James Buchanan vain pahensi tilannetta.[2] Piercen vaimo Jane kuoli vuonna 1863 ja tämän jälkeen Pierce vetäytyi kokonaan julkisuudesta. Hän kuoli 8. lokakuuta 1869 Concordissa, New Hampshiressa.[2] Hänet on haudattu kotikaupunkiinsa Old North Cemetery -nimiselle hautausmaalle.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n Franklin Pierce - Overwhelmed by Events (Kuollut linkki; archive) American Heritage. Arkistoitu 6.2.2010. Viitattu 3.8.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Franklin Pierce History.com. Viitattu 3.8.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franklin Pierce.