Wikipedia

Frankfurt am Mainin lentoasema

lentoasema Hessenissä, Saksassa

Frankfurt am Mainin lentoasema (IATA: FRA, ICAO: EDDF) on Saksan suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin lentoasema Lontoo-Heathrown ja Pariisi-Charles de Gaullen lentoasemien jälkeen. Se sijaitsee noin 12 kilometriä Frankfurt am Mainin keskustasta lounaaseen. Lentoterminaalien vieressä on rautatieasema, josta lähtee tiheästi junia Frankfurtiin sekä muualle Saksaan.

Frankfurt am Mainin lentoasema
Flughafen Frankfurt am Main
Terminaali 2.
Terminaali 2.
IATA-koodi FRA
ICAO-koodi EDDF
Sijainti Frankfurt am Main, Hessen, Saksa
Koordinaatit 50°02′00″N, 008°34′14″E
Tyyppi Siviili
Ylläpitäjä Fraport AG
Valmistumisvuosi 1936
Korkeus 111 m
Liikenneyhteydet
Tärkein keskus ja etäisyys Frankfurt – 12 km
Kiitotiet
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
07L/25R 2 800 45 betoni
07C/25C 4 000 60 asfaltti
07R/25L 4 000 45 asfaltti
18 4 000 45 betoni
Matkustajamäärä (2013) 58 042 554
Huomioita
Lähteet AIP Germany[1]
Tilastot[2]
www.frankfurt-airport.de
Lentoasema ilmasta vuonna 2018.
Terminaali 1.
Terminaali 1:n sisääntuloväylä.
Terminaali 1:n laajennusosaa.
Terminaali 2 ilmasta nähtynä.
Yhdyskäytävä.
Lentoaseman rautatieasema.

Historia muokkaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Ensimmäinen lentoasema muokkaa

16. marraskuuta 1909 Frankfurt am Mainissa perustettiin maailman ensimmäinen lentoyhtiö, Deutsche Luftschiffahrts-Aktiengesellschaft (DELAG). DELAG rakensi ensimmäisen lentoaseman Frankfurtiin, jota kutsutaan nimellä Airship Base at Rebstock, joka sijaitsi Bockenheimissa, kaupungin länsiosassa, ja oli pääasiassa ilmalaivojen käytössä. Lentoasema avattiin vuonna 1912, ja sitä laajennettiin Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta jo vuonna 1924 asiantuntijalausunto jo kyseenalaisti laajennukset tällä paikalla.

Kun Deutsche Luft Hansa perustettiin, alkoi siviilimatkustuksen suosio nousta nopeasti, ja pian ilmalaivat alkoivat olla liian pieniä kysyntään. Suunnitelmat uudesta ja suuremmasta lentoasemasta Frankfurtin lounaisosassa hyväksyttiin vuonna 1930, mutta eivät toteutuneet suuren laman vuoksi. Laman jälkeen vuonna 1933 hallitus elvytti suunnitelmat, ja alkoi rakentaa uutta lentoasemaa.

Toinen lentoasema muokkaa

 
LZ 129 Hindenburg Lakehurstissa.
 
Rhein-Main Air Base Berliinin ilmasillan aikaan.
 
Matkustajaliikennettä vuonna 1951.

Frankfurt Rein-Mainin lentoasema avattiin virallisesti 8. heinäkuuta 1936. Seuraavina vuosina siitä tuli Saksan toiseksi suurin lentoasema (Tempelhofin lentoaseman jälkeen), ja oli koti kahdelle suurimmalle saksalaiselle zeppeliinille: LZ 127 Graf Zeppelinille ja LZ 129 Hindenburgille. Frankfurtista oli tarkoitus tehdä ilmalaivojen tärkein kohde Saksassa, mutta 6. toukokuuta 1937 sattuneen Hindenburgin onnettomuuden jälkeen ilmalaivakausi koki äkillisen lopun.

Toinen maailmansota muokkaa

Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen kaikki ulkomaiset lentoyhtiöt lopettivat liikenteen Frankfurtiin, ja lentoliikenteen valvonta siirrettiin Luftwaffelle. 9. maaliskuuta 1940 ensimmäiset pommikoneet hyökkäsivät Ranskaan. Elokuusta marraskuuhun 1944 perustettiin keskitysleiri Walldorfiin, lentoaseman lähelle. Keskitysleirin juutalaiset naisvangit joutuivat tekemään työtä lentoasemalle. Liittoutuneet tuhosivat kiitotiejärjestelmän ilmaiskuissa vuonna 1944, ja ilmavoimat räjäytti rakennukset ja polttoainevarastot juuri ennen kuin Yhdysvaltain armeija otti lentoaseman haltuunsa 25. maaliskuuta 1945. Kun Saksa antautui, ja sota päättyi Euroopassa, Yhdysvaltain armeija alkoi rakentaa uutta tilapäistä kiitotietä. Lentoaseman eteläiseen osaan rakennettiin Rhein-Main Air Base Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdaksi Euroopassa.

Berliinin ilmasilta muokkaa

Vuonna 1948 Neuvostoliitto esti rautatie- ja maantieyhteydet Länsi-Berliiniin, tarkoituksenaan pakottaa Länsivaltojen sallia Neuvostoliiton toimittaa Länsi-Berliiniin ruokaa ja polttoaineita, joka antaisi Neuvostoliitolle mahdollisuuden valvoa koko kaupunkia. Vastauksena länsiliittoutuneet järjestivät Berliinin Ilmasillan kuljettaakseen tarvikkeita ilmateitse Berliiniin. Lentoasemat Frankfurtissa, Hampurissa ja Hannoverissa olivat ensisijaiset tukikohdat lentokoneille. Niistä raskaimmat koneet, niin sanotut "Rusina-pommittajat" aiheuttivat Frankfurtin lentoaseman kiitotielle vahinkoa, ja pakotti Yhdysvaltain armeijaa rakentamaan toisen, rinnakkaisen kiitotien. Ilmasilta päättyi syyskuussa 1949, kun Neuvostoliitto lopetti saarron.

Lentoaseman kasvu muokkaa

Vuonna 1951 rajoitukset Saksan lentomatkustajille poistettiin, ja siviililentoliikenteen kysyntä alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1952 Frankfurtin lentoasema hoiti yli 400 000 matkustajaa, seuraavana vuonna se oli jo yli puoli miljoonaa. Frankfurtista lähti ja Frankfurtiin laskeutui noin 100–120 lentokonetta päivittäin. Vuonna 1955 Lufthansa aloitti vihdoin uudelleen lennot Frankfurtiin, ja samana vuonna Saksan liittotasavalta sai itsemääräämisoikeuden takaisin liittoutuneilta. Vuonna 1957 pohjoista kiitotietä laajennettiin, ensin 3 000 metriin ja sitten 3 900 metriin, jotta se soveltuisi suihkukoneille. Vuonna 1958 avattiin uusi Empfangsanlage Ost, eli itäinen terminaali. Vain neljä vuotta myöhemmin oli selvää, että terminaali oli jo liian pieni kysyntään nähden. Vuonna 1961 Frankfurtissa oli jo 2,2 miljoonaa matkustajaa, ja 81 000 nousua ja laskeutumista, joten se oli Euroopan vilkkain lentoasema Lontoon Heathrow'n jälkeen. Vuonna 1962 päätettiin rakentaa uusi, vielä suurempi terminaali, jonka kapasiteetti on 30 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Rakennustyöt aloitettiin 1965. Eteläinen kiitotie pidennettiin 3 750-metriseksi vuonna 1964. Vuonna 1970 vihittiin käyttöön uusi lentokonehalli, johon mahtui kuusi suihkukonetta – se oli tuolloin maailman suurin lentokonehalli.

Terminal Mitte muokkaa

 
Informaationäyttö terminaalissa 1.

Uusi terminaali, nimeltään Terminal Mitte (Keskusterminaali, nykyinen terminaali 1) avattiin yleisölle 14. maaliskuuta 1972. Terminaalissa oli kolme hallia (A, B ja C), 56 porttia, ja sähköinen matkatavaroidenkäsittelyjärjestelmä. Oletettiin, että matkustajakapasiteetti olisi riittävä seuraaville kolmellekymmenelle vuodelle. Muutama päivä myöhemmin vanha Empfangsanlage Ost suljettiin.

Kolmas kiitotie muokkaa

Kolmannen kiitotien suunnittelu aloitettiin 1973. Hanke sai asukkaat ja ympäristönsuojelijat esittämään vastalauseita. Mielenosoitukset eivät kuitenkaan estäneet kiitotien rakentamista. Protestit jatkuivat kiitotien avaamisen jälkeen vuonna 1984, ja vuonna 1987 asemies tappoi kaksi poliisia. Koska kolmas kiitotie kulkee pohjois–eteläsuunnassa, toisin kuin kaksi aikaisempaa jotka kulkevat itä-länsisuunnassa, kolmannen kiitotien käyttöä on rajoitettu.

Terminaali 2 muokkaa

Uuden terminaalin rakennustyöt aloitettiin 1990, koska huomattiin, että Terminal Mitten kapasiteetti ei riitä. Uusi terminaali rakennettiin Terminal Mittestä itään, paikkaan jossa Empfangsanlage Ost oli sijainnut. Terminaalin avaaminen vuonna 1994 kasvatti lentoaseman matkustajakapasiteetin 54 miljoonaan vuotuiseen matkustajaan.

Toinen rautatieasema muokkaa

Vuonna 1999 avattiin toinen rautatieasema, lähinnä pitkän matkan InterCity Express-junille avattiin Terminaali 1:n lähellä osana Köln-Frankfurt suurnopeusjunarataa. Samaan aikaan paikallisjunat keskitettiin vanhalle asemalle, joka sai uudeksi nimekseen Frankfurt (Main) Flughafen Regionalbahnhof (suom. Frankfurtin lentoaseman lähiliikenneasema).

2000-luku muokkaa

 
Kaksi Lufthansan A380:a Frankfurtissa (2010).
 
Neljännen kiitotien rakennustyöt (Kesäkuu 2009).

30. joulukuuta 2005 Rhein-Main Air Base (Rein-Mainin tukikohta) suljettiin, ja Yhdysvaltain ilmavoimien toiminnot siirtyivät Rammsteinin lentotukikohtaan. Omaisuus luovutettiin takaisin Fraportille, jonka avulla lentoasema rakentaa uuden matkustajaterminaalin.

Vuosina 2005–2007 rakennettiin suuri Airbus A380-huoltohalli, koska Lufthansa halusi sijoittaa hallin tulevalle A380-laivastolleen Frankfurtiin. Taloudellisista syistä vain puolet hangaarista on tähän mennessä rakennettu. Molempiin terminaaleihin tehtiin peruskorjauksia A380:n vuoksi, muun muassa asennettiin kolmannet matkustajasillat useille porteille. Lufthansan ensimmäinen A380 saapui kesäkuussa 2010 ja kastettiin Frankfurt am Mainiksi. Lentoaseman neljäs kiitotie otettiin käyttöön 20. lokakuuta 2011.

Terminaalit muokkaa

Frankfurtin lentoasemalla on kaksi suurta matkustajaterminaalia, ja yksi pienempi, First Class Terminal, joka on vain Lufthansan käytössä. Toisin kuin muilla kansainvälisillä lentoasemilla, terminaalien toiminnot on ryhmitelty lentoyhtiöittäin, eikä kohteen mukaan (kotimaan lennot ja ulkomaan lennot)

Terminaali 1 muokkaa

Terminaali 1 on suurempi ja vanhempi kahdesta terminaalista. Se on jaettu halleihin A, B, C ja Z, ja sen vuosittainen matkustajakapasiteetti on noin 50 miljoonaa matkustajaa. Terminaali on 420 metriä pitkä. Terminaalia 1 käyttää ensisijaisesti Lufthansa, Lufthansan osakkuusyhtiöt (Swiss International Air Lines, Austrian Airlines ja Brussels Airlines), sekä Star Alliance-yhteistyökumppanit (esim. Air Canada, Air China, All Nippon Airways, Scandinavian Airlines, Singapore Airlines, Turkish Airlines ja United Airlines). 20. lokakuuta 2012 800 metriä pitkä laajennus länteen, nimeltään Pier-A-Plus aloitti toimintansa. Uusi laajennusosa palvelee yksinomaan Lufthansaa, ja Star Alliance-yhteistyökumppaneita. Se tarjoaa enemmän matkustajasiltoja laajarunkokoneiden, esim. Airbus A380:n käyttöön, ja mahdollistaa Lufthansan keskittää kaikki Yhdysvaltain lentonsa kahteen A-halliin.[3]

Terminaali 1 on toiminnallisesti jaettu kolmeen tasoon; lähtöselvitysaulat ja lähtevät lennot ylimmällä tasolla, saapuvat lennot ja matkatavaroiden luovutus maanpinnan tasolla, ja rautatie- ja metroasemat, sekä monitasoinen pysäköinti maan alla. Linja-autoasema sijaitsee saapuvien tasolla.

Satelliittikuvan mukaan terminaalissa 1 on 50 matkustajasilloin varustettua porttia (25 A-hallissa, 18 B-hallissa ja 11 C-hallissa). Frankfurtin lentoaseman verkkosivujen mukaan terminaalissa on yhteensä 103 porttia (sisältää ns. "stand-portit", joilla ei ole matkustajasiltaa, vaan matkustajat siirtyvät linja-autoilla kauempana olevaan lentokoneeseen).

Terminaali 2 muokkaa

Terminaali 2 avattiin vuonna 1994, ja se on jaettu kahteen halliin, D ja E. Jatkuva halli terminaalien 1C ja 2D välillä tarjoaa suoran, (muttei julkisen) pääsyn terminaalista toiseen. Terminaali 2:n vuosittainen matkustajakapasiteetti on noin 15 miljoonaa matkustajaa. Terminaalia käyttävät pääasiassa Oneworld-lentoyhtiöt (esim. Finnair, Japan Airlines), ja SkyTeam-lentoyhtiöt (esim. Air France, Delta Airlines ja KLM).

Terminaali 2:ssa on kahdeksan matkustajasillallista porttia, ja 34 'standia', yhteensä 42 porttia.

Lentoyhtiöt ja kohteet terminaaleittain muokkaa

1A muokkaa

  • Austrian Airlines (Wien)
  • Croatia Airlines (Dubrovnik, Split, Zagreb)
  • LOT Polish Airlines (Gdańsk, Krakova, Poznań, Varsova, Wrocław)
  • Lufthansa (Abu Dhabi, Abuja, Accra, Addis Ababa, Aleksandria, Alger, Almaty, Amman, Amsterdam, Ašgabat, Asmara, Ateena, Atlanta, Bahrain, Baku, Bangalore, Bangkok-Suvarnabhumi, Barcelona, Basel/Mulhouse, Peking, Beirut, Belgrad, Berliini-Brandenburg, Bilbao, Birmingham, Bologna, Boston, Bryssel, Bukarest-Otopeni, Budapest, Buenos Aires-Ezeiza, Kairo, Kapkaupunki, Caracas, Casablanca, Chennai, Chicago-O'Hare, Kööpenhamina, Dallas/Fort Worth, Dammam, Delhi, Denver, Detroit, Doha, Dubai, Dublin, Düsseldorf, Edinburgh, Jekaterinburg, Faro, Firenze, Geneve, Göteborg-Landvetter, Hampuri, Hannover, Helsinki, Hof-Plauen, Hongkong, Houston-Intercontinental, Hyderabad, Istanbul-Atatürk, Jakarta, Jedda, Johannesburg, Kanton, Karachi, Katowice, Kazan, Khartum, Kiova-Boryspil, Kolkata, Kuala Lumpur, Kuwait, Lagos, Lárnaka, Leipzig/Halle, Linz, Lissabon, Lontoo-City, Lontoo-Heathrow, Los Angeles, Madrid, Manchester, Manila, Marseille, México, Miami, Milano-Linate, Milano-Malpensa, Minsk, Moskova-Šeremetjevo, Münster/Osnabrück, Mumbai, München, Masqat, Nagoya-Centrair, New York-JFK, Newark, Nizza, Nižni Novgorod, Nürnberg, Oslo, Osaka-Kansai, Paderborn, Palma de Mallorca, Pariisi-Charles de Gaulle, Perm, Philadelphia, Portland (OR), Porto, Poznań, Praha, Riika, Rimini, Riad, Rooma-Leonardo da Vinci, Rostov, Rzeszów, Pietari, Samara, San Francisco, Sanaa, São Paulo-Guarulhos, Soul-Incheon, Shanghai-Pudong, Singapore, Split, Stavanger, Tukholma-Arlanda, Stuttgart, Tallinna, Teheran-Mehrabad, Tel Aviv, Tokio-Narita, Toulouse, Toronto-Pearson, Tripoli, Tunis, Torino, Ufa, Vancouver, Verona, Wien, Vilna, Varsova, Washington-Dulles, Zagreb, Zürich)
  • Luxair (Luxemburg)
  • Scandinavian Airlines System (Kööpenhamina, Göteborg-Landvetter, Oslo-Gardermoen, Tukholma-Arlanda)
  • Swiss International Air Lines (Zürich)

1B muokkaa

1C muokkaa

2D muokkaa

2E muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ ”AD 2 EDDF Frankfurt Main”, Luftfahrthandbuch Deutschland / AIP Germany, s. 1-4–1-5. Langen: DFS Deutsche Flugsicherung GmbH, 29.5.2014. Julkaisun verkkoversio, vaatii maksuttoman rekisteröitymisen (viitattu 20.7.2014). (saksaksi) (englanniksi)
  2. ↑ Traffic Figures Frankfurt am Main: Fraport AG. Arkistoitu 15.5.2017. Viitattu 20.7.2014.
  3. ↑ https://archive.is/20130123120723/http://www.fraport.com/content/fraport-ag/en/press_center/news_releases/frankfurt-airport-opens-pier-a-plus-as-scheduled.html

Aiheesta muualla muokkaa

 
Saksan lentoasemat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frankfurt_am_Mainin_lentoasema&oldid=21427911”