Francis (”Frank”) Joseph Beaurepaire (13. maaliskuuta 1891 - 29. maaliskuuta 1956) oli australialainen pitkien matkojen vapaauimari. Hän voitti kolme hopea- ja kolme pronssimitalia olympialaisissa, rikkoen yhteensä 15 maailmanennätystä. Uintiuransa lisäksi hän toimi poliitikkona, liikemiehenä ja Melbournen pormestarina.

Mitalit
Frank Beaurepaire
Frank Beaurepaire
Maa:  Australia
Miesten uinti
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Lontoo 1908 400 m vapaauinti
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 4×200 m vapaauintiviesti
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1924 4×200 m vapaauintiviesti
Pronssia Pronssia Lontoo 1908 1 500 m vapaauinti
Pronssia Pronssia Antwerpen 1920 1 500 m vapaauinti
Pronssia Pronssia Pariisi 1924 1 500 m vapaauinti

Lapsuus muokkaa

Beaurepaire kasvoi Melbournessa, ja aloitti uinnin neljän vuoden iässä. Aluksi hänen isänsä uitti poikaansa sitomalla köyden tämän vatsan ympärille, jottei hän vajoaisi pinnan alle. Beaurepaire harjoitteli usein meressä, mutta myöhemmin ansaittuaan rahaa, hän maksoi kaksi senttiä päästäkseen harjoittelemaan uimahalliin. Hänen uintiuransa oli kuitenkin lähellä loppua nopeasti, kun hän joutui sairaalahoitoon lähes 12 kuukaudeksi jatkuvan kuumeilun takia. Hän kuitenkin taisteli sairautensa läpi ja aloitti uinnin harjoittelemisen uudelleen Albert Park-koulun uintiseurassa.

Uintiura muokkaa

Vuonna 1906, muutama kuukausi ennen 15-vuotissyntymäpäiväänsä, Beaurepaire voitti 220 jaardin ja 440 jaardin vapaauinnit Victorian mestaruuskilpailuissa. Vuonna 1908, hän nappasi 440 jaardin, 880 jaardin sekä mailin vapaauinneissa voitot Australian mestaruusuinneissa, ja näin varmisti paikkansa vuoden 1908 kesäolympialaisiin. Olympialaisiin harjoitteleminen ei ollut helppoa Beaurepairelle. Kun hän ja hänen valmentajansa saapuivat Lontooseen, heillä ei ollut minkäänlaisia valmisteluja paikan päällä valmiina, joten he joutuivat elämään 16 punnalla. Beaurepaire harjoitteli kolme kuukautta ennen itse olympialaisia Lontoossa. Hänellä ei ollut varaa maksaa uimahallin sisäänpääsymaksua, joten hän joutui harjoittelemaan kymmenasteisessa lampivedessä. Eräissä harjoituksissa hänet piti vetää vedestä pois, jottei hän hukkuisi kylmyyden takia lamaantuneiden lihasten takia.

Kun lopulta itse olympialaiset koittivat, kilpailijoiden piti uida altaassa, joka oli kaivettu yleisurheilukentälle. Valmiina allas muistutti lampea. Beaurepaire sai ennen kilpailuja influenssan, mutta voitti kunnioitettavasti kaksi mitalia kyseisissä olympialaisissa. Hän ui 400 metrin vapaauinnissa hopealle ajalla 5.44,2 ja 1 500 metrin vapaauinnissa pronssille ajalla 22.56,2[1]. Hänet hylättiin 100 metrin vapaauinnissa, ja lisäksi hän suoriutui joukkueensa kera 4 × 200 metrin vapaauintiviestistä neljäntenä.

Kun Beaurepaire palasi Australiaan, hän rikkoi 300 jaardin maailmanennätyksen Melbournessa. Seuraavina vuosina hän voitti useita mestaruuksia ja rikkoi monia maailmanennätyksiä. Vuonna 1911 hän koki ensimmäisen häviönsä kolmeen vuoteen. Hän ei päässyt vuoden 1912 kesäolympialaisiin, koska Kansainvälinen olympiakomitea katsoi hänen olevan ammattilainen, vaikka hän ei ollut ansainnut yhtään rahaa uinnin avulla. Pettymyksen jälkeen hän piti tauon kilpauinnista opiskellakseen, ja täten myös ansaitakseen rahaa.

Beaurepaire kuitenkin palasi vielä kilpauintiuralle, ja pärjäsi vielä. Hän voitti Antwerpenin ja Pariisin olympialaisissa molemmissa viestissä olympiahopeaa ja 1 500 metrin vapaauinnissa pronssia. Antwerpenissa hänen aikansa 1 500 metrin vapaauinnissa oli 23.04,0 ja Pariisissa 21.48,4[2]. Hänen siskonsa Lily osallistui Antwerpenissä Australian sukellusjoukkueeseen, ja täten olympialaisiin osallistui ensimmäinen australialainen veli-sisko yhdistelmä.

Hänen viimeinen voittonsa kilpaurallaan tapahtui vuonna 1928, ja sen hän saavutti 37 vuoden iässä. Yhteensä hän rikkoi 15 maailmanennätystä, voitti 79 Victorian mestaruutta, 11 Ison-Britannian mestaruutta ja rikkoi 34 Australian ennätystä.

Loppuelämä muokkaa

Vuonna 1922 Beaurepaire palkittiin Royal Humane Societyn kultaisella mitalilla ja 550 punnalla, merkkinä siitä, että hän pelasti ihmisen hain hampaista. Hän käytti nämä rahat perustaakseen yhtiönsä Beaurepaires, joka hänen kuollessaan 1956 oli lähes kahdeksan miljoonan punnan arvoinen. Vuodesta 1940 vuoteen 1942 asti hän toimi Melbournen pormestarina. Vuonna 1949 Melbourne sai mahdollisuuden järjestää vuoden 1956 kesäolympialaiset. Beaurepaire valittiin pormestariksi uudelleen, jotta hän voisi järjestää kilpailut. Hän kuoli sydänkohtaukseen vain seitsemän kuukautta ennen kilpailujen alkua.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 16. Otava, 1970.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 22, 27. Otava, 1970.