Avaa päävalikko

Toisen sukupolven Ford Transitia valmistettiin vuosina 1978–1986.

Ford Transit II (1978–1986)Muokkaa

Ford Transit II
 
Valmistustiedot
Valmistusmaa   Alankomaat
  Australia
  Belgia
  Etelä-Afrikka
  Iso-Britannia
  Israel
  Malesia
  Portugali
  Senegal
  Singapore
  Thaimaa
  Trinidad ja Tobago
  Turkki
  Uusi-Seelanti
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 1978–1986
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
lava-auto
Edeltäjä Ford Transit I
Seuraaja Ford Transit III
Akseliväli 2 692–2 997 mm
Iskutilavuus 1,6–4,1 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa takaveto
neliveto
Vaihteisto 4-vaihteinen manuaali
3-vaihteinen automaatti

Koska ensimmäisen sukupolven Transitia myytiin edelleen yli kymmenen vuoden ikään ehtineenä erinomaiseen tahtiin, Ford päätyi lopputulokseen, että täysin uuden mallin sijaan tässä vaiheessa riittäisi perusteellinen kasvojenkohotus. Uudistunut Transit esiteltiin yleisölle maaliskuussa 1978. Suurimmat ulkonäölliset muutokset kohdistuivat keulaan, joka oli suunniteltu siten, että kaikki moottorit mahtuisivat sen sisään, eikä pidennettyä keulaa enää tarvittaisi osassa malleista. Etupuskuri ja -pelti olivat myös irrotettavissa huoltotöiden helpottamiseksi. Sisällä kojelauta oli aikaisempaa huomattavasti henkilöautomaisempi – siksikin että mittaristo ja muutama muu osa oli lainattu Ford Cortinasta. Perusrakenne pysyi muuttumattomana pyöräntuentoja myöten.[1]

MoottoritMuokkaa

Moottoriosastolla nelisylinteriset V-moottorit jäivät historiaan. Tarjolla oli nyt York-diesel sekä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettuja bensiinimoottoreita. Englantilaisten V6-moottorien valmistukseen käytettävät koneet ja työkalut siirrettiin Etelä-Afrikan tehtaalle, joka hyödynsi niitä vielä useiden vuosien ajan. Yhdysvalloissa uudet nelisylinteriset bensiinirivimoottorit tunnettiin nimellä Pinto, mutta Euroopassa niistä käytettiin koodimerkintää T88. Transitiin Pinto-moottoreita oli tarjolla kaksi: 1,6-litrainen (65 hv) ja 2,0-litrainen (75 hv). Pintot osoittautuivat alkuvaiheessa epäluotettaviksi, minkä vuoksi Ford käytti paljon aikaa ongelmien ratkaisemiseen. York-dieselmoottoreita jatkokehitettiin kylmäkäynnistystä silmällä pitäen, ottamalla käyttöön tehokkaat hehkutulpat. Valmistajan mukaan moottori käynnistyisi vaivatta 20 asteen pakkasessakin.[2]

Vuonna 1979 maailmaa koetteli toinen öljykriisi, joka sai autonvalmistajat kehittelemään taloudellisempia moottoreita. Ford käynnisti useita suunnitteluprojekteja, joista yksi merkittävin oli polttoaineen suorasuihkutus dieselmoottoreissa. Kahdentoista vuoden ikään ehtineet York-dieselit siis korvattiin uusilla suorasuihkutteisilla dieselmoottoreilla vuonna 1984. Uusissa moottoreissa hehkutulpat voitiin jättää pois, sillä suorasuihkutusdiesel käynnistyy luotettavasti kylmällä ilman hehkutustakin. Uusi diesel oli 2,5-litrainen ja tuotti 68 hevosvoimaa.[3]

KasvojenkohotusMuokkaa

 
Facelift-mallin Ford Transit -pikkubussi.

Samaan aikaan suorasuihkutusdieselin esittelyn yhteydessä tehtiin myös pieniä ulkonäöllisiä muutoksia. Etusäleikkö vaihtui harmaaseen muoviseen, johon ajovalot oli integroitu. Takana vilkut sekä peruutus- ja sumuvalot siirtyivät takavalojen yhteyteen.

LähteetMuokkaa

  • Robson, Graham: TRANSIT – Ford Transitin 40 menestyksen vuotta. Suomentanut Esko Mauno. Alfamer Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-472-030-2.

ViitteetMuokkaa

  1. Robson 2005, s. 50–53.
  2. Robson 2005, s. 53–57.
  3. Robson 2005, s. 59–61.

Aiheesta muuallaMuokkaa