Tämä artikkeli kertoo psykologian käsitteestä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Flow, myös optimaalinen tila tai virtauskokemus, on tila, jossa ihminen on uppoutunut ja virittynyt johonkin asiaan niin, että hänellä on tunne asioiden sujumisesta ja hän menettää ajan tajunsa. Flow'ssa ihminen on haastettu, mutta hän tuntee pystyvänsä vastaamaan haasteeseen. Flow aiheuttaa palkitsevan tunteen, kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja on helppoa. Käsitteen lanseerasi 1970-luvulla psykologi Mihály Csíkszentmihályi.[1]

Vuorikiipeily on yksi monista aktiviteeteista, joissa ihminen voi saavuttaa flow-tilan.

Historia

muokkaa

Termin flow, 'virtaus', otti käyttöön psykologi Mihály Csíkszentmihályi vuonna 1975. Hän oli jo vuosien ajan tutkinut sitä, mikä tekee jostain toiminnasta sisäsyntyisesti motivoivaa ja miksi jotkut harrastavat asioita, jotka ovat hyödyttömiä tai jopa vaarallisia. Csíkszentmihályin mielestä asiaa ei voinut selittää palkinnon tavoittelulla tai himojen tyydyttämisellä, vaan kyseessä täytyi olla jotain toiminnassa itsessään. Csíkszentmihályi haastatteli muun muassa urheilijoita, tutkimusmatkailijoita, säveltäjiä, tanssijoita ja shakinpelaajia, ja kysyi heiltä syitä sille, miksi he harrastivat sitä mitä harrastivat.[2]

Osatekijät

muokkaa

Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:[3]

  1. Selkeä tunne siitä, mitä täytyy tehdä.
  2. Välitön palaute siitä, kuinka hyvin toiminta sujuu.
  3. Voimakas keskittyminen.
  4. Haasteiden ja taitojen tasapaino.
  5. Tarpeettomien asioiden katoaminen tietoisuudesta.
  6. Tilanteen hallinnan tunne.
  7. Ajan tajun katoaminen.
  8. Tunne siitä, että toiminta on palkitsevaa tai tekemisen arvoista sinällään.

Esiintyminen

muokkaa

Flow-tila syntyy useimmiten silloin, kun ihminen tekee aktiivisesti jotain asiaa, kuten maalaa taulua, urheilee, kiipeää vuorta tai pelaa shakkia. Flow voi syntyä myös moraalisesti kielteisistä asioista, kuten sotimisesta. Lisäksi flow’n voi saavuttaa myös esimerkiksi lukemalla kirjaa, kuuntelemalla musiikkia tai katselemalla kaunista maisemaa.[3]

Flow’n aikana toiminnan tarjoamien haasteiden ja henkilön omien taitojen pitää olla tasapainossa. Jos toiminta on liian vaikeaa, aiheutuu huolta ja ahdistusta. Jos toiminta on liian helppoa, seuraa tylsistyminen.[2] Esimerkiksi kirjaa lukiessa flow’n edellyttämä haastavuus saadaan tekstin tulkitsemisesta ja siihen reagoimisesta. Sen sijaan passiivinen viihde, kuten television katselu, ei yleensä tuota flow’ta, koska se ei edellytä juurikaan osallistumista.[3]

Jotkut ihmiset kertovat kokevansa flow’n useita kertoa päivässä, mutta noin yksi viidesosa sanoo ettei ole koskaan kokenut sitä.[3]

Työelämässä flow on mahdollista kaikissa töissä, mutta sitä on vaikeampi saavuttaa yksinkertaisessa, itseään toistavassa toimessa. Työn täytyy olla tarpeeksi haastavaa, ja siihen on mentävä innolla mukaan. Työntekijä tarvitsee myös häiriöttömän tilan.[4]

Vaikutukset

muokkaa

Mikä tahansa asia tuntuu palkitsevammalta, jos sitä tehdessä pääsee flow’hun. Kun ihminen pääsee flow’hun, hän tuntee yleensä suurta nautintoa, jonka hän myöhemmin tulkitsee onnellisuudeksi. Tekemisen aikana onnea ei kuitenkaan tunneta, sillä tekijä on niin uppoutunut tekemiseen, ettei hän tunne mitään itse tekemiseen liittymättömiä tunteita.[3]

Yksi Csíkszentmihályn flow-teorian edeltäjistä oli sosiologi Roger Caillois'n (1958) teoria leikin motivaatiotekijöistä eli siitä, mikä leikissä on nautittavaa.[2] Caillois'n mukaan tällaisia toimintoja ovat agon (kilpailu), alea (satunnaiset ilmiöt), ilinx eli vertigo (aistien hämmentäminen) ja mimiikka (erilaisten todellisuuksien luominen). Näiden toimintojen avulla ihminen voi päästä tavanomaista todellisuutta laajemman todellisuuskokemuksen piiriin. Flow-kokemus tuottaa kokijalleen aina löytämisen kokemuksen, eli se muuttaa ihmisen minän aikaisempaa monimuotoisemmaksi (kompleksisuuden lisääntyminen).[5]

Flow’ta kutsutaan usein ”optimaaliseksi kokemukseksi”, koska flow’n aikana henkilö tuntee itsensä samanaikaisesti älyllisesti tehokkaaksi, motivoituneeksi ja onnelliseksi. Monessa empiirisessä kokeessa flow onkin korreloinut positiivisesti myönteisten tunteiden, motivaation ja tehostuneen suorittamisen kanssa niin luovassa toiminnassa, työssä, oppimisessa kuin urheilussakin. Sen lisäksi flow auttaa kykyjen kehittämisessä ja henkilökohtaisessa kasvussa. Joissain suhteissa flow ei kuitenkaan ole optimaalista, kuten maratonjuoksukilpailussa. Tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä, että joskus ihanteellisen tuloksen antavat vaihtelevat tajunnan tilat, joissa flow vaihtelee esimerkiksi rentoutumisjaksojen kanssa.[2]

Flow-tila voi joskus johtaa myös sellaisiin seurauksiin, joita pidetään epätoivottavina. Koska flow’hun kuuluu kapea-alainen keskittyminen, flow’ssa voi oleellista informaatiota jäädä havaitsematta. Voimakas tilanteen hallinnan tunne voi aiheuttaa omien kykyjen yliarvioimisen ja katteetonta optimismia. Flow’hun kuuluvan haasteellisuuden tavoittelu voi aiheuttaa riskinottoa ja vaaraa. Ajan hämärtyminen voi johtaa ajallisen informaation tai aikataulujen laiminlyömiseen. Flow’n tuottava toiminto voi sopia huonosti omiin tavoitteisiin ja arvoihin tai muiden ihmisten etuihin, ja siihen voi liittyä esimerkiksi rikollisuutta tai väkivaltaa. Flow’n tavoittelu voi joskus aiheuttaa haitallisen riippuvuuden kyseiseen toimintoon.[6]

Tarkoitus ja flow

muokkaa

Tarkoitus on tekijä, joka muuttaa elämän yhdeksi kokonaiseksi flow-kokemukseksi. Tarkoitus koostuu henkilökohtaisesta päämäärästä, toiminnasta niiden toteuttamiseksi ja näistä kahdesta muodostuvasta minän harmoniasta. Tarkoitus toteutuu ihmisen valitsemien elämänteemojen kautta.[7]

Vastakohta psyykkinen entropia

muokkaa

Psyykkinen entropia on flow'n vastakota. Se tarkoittaa tietoisuuden epäjärjestystä ja on tila, jossa tarkkaavaisuuden keräämä informaatio on ristiriidassa itse aikomusten kanssa tai se estää toteuttamasta niitä. Psyykkinen entropia johtaa minän tarkkaavaisuuden kohdistumaan minän eheyden kannalta epäolennaiseen ja psyykkistä energiaa hukkaavaan toimintaan.[8]

Lähteet

muokkaa
  • Csíkszentmihályi, Mihaly: Flow — elämän virta: tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (englanninkielinen alkuteos Flow 1990). Suomentanut Ritva Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2005. ISBN 952-5421-26-0.
  • Peifer, Corinna & Engeser, Stefan (toim.): Advances in Flow Research. Springer, 2021. ISBN 978-3-030-53467-7.

Viitteet

muokkaa
  1. Raili Löyttyniemi: Flow-tila syntyy kun taidot ja tehtävän haastavuus ovat tasapainossa 5.4.2016. Yle. Viitattu 8.8.2023.
  2. a b c d Engeser, Stefan & Schiepe-Tiska, Anja & Peifer, Corinna (teoksessa Advances in Flow Research, 2021), luku "Chapter 1: Historical Lines and an Overview of Current Research on Flow", s. 1–25.
  3. a b c d e Csikszentmihalyi, Mihaly (päätoim. Kazdin, Alan E.): ”Flow”, Encyclopedia of Psychology. American Psychological Association, 2000. ISBN 978-1-55798-187-5.
  4. Heittäydy rohkeasti virtaan! (Arkistoitu – Internet Archive), Työpiste-verkkolehti 10.5.2012.
  5. Csíkszentmihályi 2005, s. 113–116.
  6. Zimanyi, Zsuzsanna & Schüler, Julia (teoksessa Advances in Flow Research, 2021), luku "Chapter 7: The Dark Side of the Moon", s. 186–188.
  7. Csíkszentmihályi 2005, s. 307–344.
  8. Csíkszentmihályi 2005, s. 64–68.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Lehtinen, Erno, Kuusinen, Jorma & Vauras, Marja: ”Luku 5.7. Flow-kokemus: minän korostuksesta minän unohtamiseen”, Kasvatuspsykologia. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2007. ISBN 978-951-30930-8.

Aiheesta muualla

muokkaa