Ferrari F40

Superauto

Ferrari F40 on Ferrarin 40-vuotisjuhlamalli ja myös F40-mallia valmistettiin vuosina 1987–1992 ja se oli aikanaan Ferrarin valmistamista malleista nopein, tehokkain ja kalleinlähde?. Joidenkin mielestä se on ”viimeinen aito Ferrari”, sillä se oli viimeinen Ferrari, jolle Enzo Ferrari antoi virallisen siunauksensa sairasvuoteeltaan, tosin itse autoa koskaan näkemättään. Vaikka auton virallinen teho 7000 rpm:llä on 352 kW/478 hv, on silti olemassa erilaisia ​​versioita, jotka eroavat suuresti suorituskyvyiltään.

Ferrari F40
FerrariF40.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Valmistaja Ferrari
Valmistusvuodet 19871992
Korimalli 2-ovinen coupe
Luokka superauto
Edeltäjä Ferrari 288 GTO
Seuraaja Ferrari F50
Tekniset tiedot
Rakenne keskimoottori
Moottori V8
Iskutilavuus 2936 cm3
Teho 352 kW
Huippunopeus 324 km/h
Kiihtyvyys 4 s (0–100 km/h)
Vetotapa takaveto
Kulutus 8,6/9,7/19,2 l/100 km
(90/120/kaupunki)
Ferrari F40

YleistäMuokkaa

Auto esiteltiin Ferrarin 40-vuotisen tuotantohistorian juhlavuotena 1987. Itse tuotanto käynnistyi vuonna 1988. Auton suunnittelusta vastasi Nicola Materazzi ja muotoilusta Pininfarina.

Ferrari F40-mallia useasti verrataan Porschen 959-malliin, joka on toinen samoihin aikohin ilmestynt 80-luvun superauto. Itse F40-mallia ei ollut rakennettu päämäräisesti vastaukseksi 959-mallille. Ferrarin markkinointiosaston Giovanni Perfetti oli vuonna 1988 vastannut että "F40 on innostuneimmille omistajillemme, jotka haluavat pelkkää suorituskykyä. Se ei ole tulevaisuuden laboratorio, kuten 959 on. Se ei ole "Star Wars-auto". Ja sitä ei luotu, koska Porsche rakensi 959:n. Se olisi tapahtunut joka tapauksessa."[1]

Auto on 1311 kappaleeseen rajoitetusta valmistusmäärästä johtuen arvokas keräilykohde. Kaikki autot myytiin etukäteen ennen niiden valmistumista. F40:ää on valmistettu vain punaisena.

Suomessa Ferrari F40:n omistavat Vesa Keskinen ja Juha Kankkunen.[2][3]

MoottoriMuokkaa

Autossa on ohjaamon taakse pitkittäin sijoitettu V8-moottori, jonka perusta on jo aikaisemmin nähty GTO-moottori. Iskutilavuutta kuitenkin suurennettiin 2,9 litraan. Kummassakin sylinteririvissä on kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia (DOHC) ja venttiilejä on neljä per sylinteri. Moottorissa on kaksi IHI:n valmistamaa turboahdinta.

  • V8, 2936 cm3, 352 kW (478 hv) @ 7000 r/min, 577 Nm @ 4000 r/min, 7,7:1

MitatMuokkaa

  • Pituus: 4430 mm
  • Leveys: 1980 mm
  • Korkeus: 1135 mm
  • Akseliväli: 2450 mm
  • Raideleveys e/t: 1595/1610 mm
  • Omamassa: 1100 kg
  • Renkaat: 245/40-17 edessä ja 335/35-17 takana
  • Polttoainesäiliö: 2 kpl, yhteensä n. 120 l
  • Ilmanvastuskerroin: 0,34

SuorituskykyMuokkaa

Auto pääsi myös Guinnessin ennätysten kirjaan aikansa nopeimpana sarjavalmisteisena urheiluautona.

  • Kiihtyvyys 0–60 mph (0–96 km/h): 3,8 s
  • Kiihtyvyys 0–100 mph (0–161 km/h): 7,8 s
  • Kiihtyvyys 1/4 maili (402 m): 11,6 s
  • Kiihtyvyys 0–100 km/h: 3,9 s
  • Kiihtyvyys 0–200 km/h: 11 s
  • Kiihtyvyys 0–1000 m: 20,9 s
  • Huippunopeus: 325 km/h

Ferrari F40 LM (1988)Muokkaa

Auton kilpaversiot kehitti Michelotto Padovassa, ja niitä valmistettiin vuodesta 1989 eteenpäin. Autosta valmistettiin myös kilparadoille tarkoitettua LM-versiota, jonka ensitestit suoritettiin vuonna 1988. Aerodynamiikan osalta katu- ja ratamallin välillä eroja oli muun muassa säädettävässä takasiivessä ja etuvalaisimissa. Moottorin viritysastetta muutettiin niin, että tehoa irtosi vähintään 728 hv, mutta aika-ajoja varten oli mahdollisuus saavuttaa jopa yli 900 hv teholukemat. Lisäksi sisustusta oli riisuttu ja kojelauta käytännössä kokonaan poistettu.[4]

Näiden lukumäärästä on ristiriitaista tietoa, Ferrarin nettisivujen mukaan "F40 LM/Competizionea valmistettiin yhteensä noin kymmenen kappaletta".[5] Toiset lähteet ilmoittavat, että F40 LM -mallien valmistusmäärä on noin 19 autoa.[6]

  • Moottori: Tipo F120 A Twin Turbo V8, 2936 cm3, 537 kW (720 hv) @ 7500 r/min, 706 Nm @ ? r/min, 7,8:1
  • Vaihteisto: 5-portainen manuaali
  • Omapaino: 1050 kg
  • Huippunopeus: 367 km/h
  • Kiihtyvyys 0–96 km/h: 3,1 s

Ferrari F40 GTE (1994)Muokkaa

Vuonna 1994 BPR Championship -sarjaa varten valmistettiin vielä F40:n GTE-versioita. Alkuperäistä 2,9-litraista moottoria kasvatettiin ensin 3,5 litraan ja myöhemmin vielä 3,6 litraan. Tehoa saavutettiin noin 660 hv. Seuraavien kausien aikana autossa esiteltiin vielä lukuisia muutoksia, kuten kuusiportainen vaihdelaatikko ja keraamiset jarrulevyt.

LähteetMuokkaa

[7]

  1. Andrew Frankel, Mel Nichols: Ferrari F40 1987–1992 Review – Autocar autocar.co.uk. Viitattu 16.09.2022. Englanti
  2. Vesa Keskisen Ferrari F40:n arvo räjähti pilviin: ”Sillä on maine joka ei tule koskaan poistumaan”. Ilta-Sanomat (Web Archive).
  3. Kankkusella on salatussa kokoelmassaan superautoja – rivistöistä löytyy B-ryhmän rallitykkejä ja Ferrareja!. Ilta-Sanomat 21.9.2019.
  4. Arkistoitu kopio DriveTribe. Arkistoitu 21 tammikuu 2021. Viitattu 12 June 2017.
  5. Ferrari F40 LM – Ultimate Car Page ultimatecarpage.com. Viitattu 23.09.2022. Englanti
  6. CarBuzz: Extremely Rare Low-Mileage Ferrari F40 LM Looking for a New Home carbuzz.com. Viitattu 6.6.2018. en-us
  7. Ferrari F40 2.9 i V8 32V 478 Hp.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferrari F40.