Ferguson P99
Ferguson P99-Climax oli historian ensimmäinen nelivetoinen F1-auto. Se jäi historian lehdille myös viimeisenä etumoottorisena autona, jolla on voitettu F1-sarjan ulkopuolinen osakilpailu. Auto oli parhaiten traktoreistaan tunnetun Harry Fergusonin perustaman kehitys- ja tutkimusyhtiö Ferguson Research Ltd.:n suunnittelua.[1]
| Ferguson P99 | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Talli |
 Rob Walker Racing Team |
| Suunnittelija(t) | Claude Hill |
| Kuljettajat |
Stirling Moss Jack Fairman |
| Teknisiä tietoja | |
| Renkaat | D Dunlop |
| Runko | Putkikehikkorunko |
| Moottori | Coventry Climax FPF |
| Voimansiirto | 5-portainen manuaali |
| Kilpailuhistoria | |
| Debyytti | Britannian Grand Prix 1961 |
| Kilpailuja | 1 |
| Voittoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| MM-pisteitä | 0 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
Historia muokkaa
Vuonna 1950 suunnittelija Claude Hill, entinen Brooklands- ja Le Mans -kilpa-ajaja Freddie Dixon ja F1-kuljettaja Tony Rolt muodostivat Harry Fergusonin kanssa tiimin, jonka kehitystyön tuloksena syntyisi maailman ensimmäinen nelivetoinen F1-auto – Project 99. Entisenä kilpamoottoripyöräilijänä Harry Ferguson tunsi vetoa moottoriurheilua kohtaan. Hän myös halusi näkyvyyttä traktoreita valmistavan yhtiönsä Ferguson Companyn luomalle nelivetojärjestelmälle.[1] Kun nämä kaksi asiaa yhdistettiin, niiden luonnollisena tuotoksena oli nelivetoinen kilpa-auto, joka saatiin suunnittelupöydältä tuotantoon vuonna 1960.[2]
Claude Hillin tekemien suunnitelmien pohjalta, voimansiirto jaettiin etu-ja taka-akseleiden välillä suhteella 50-50. Myös painojakaumassa haettiin tasapainoa akseleiden kesken ja tämä seikka, yhdessä vaihdelaatikon rakenteen kanssa, edellyttivät etumoottorisen konstruktion käyttöä, huolimatta siitä että Cooper ja Lotus olivat keskimoottorisilla autoillaan suorastaan murskaavan ylivoimaisia. Juuri kun hanke oli päättymäisillään, F1-sarjan hallintoelimiltä tuli tieto että F1-autojen moottoreiden iskutilavuutta tultaisiin supistamaan kaudelle 1961 40%. Tämä oli ikävä uutinen, koska nelivetoinen voimansiirtojärjestelmä aiheutti autolle tuntuvan painonlisäyksen kilpailijoihinsa verrattuna. Tästä huolimatta tiimi jatkoi työskentelyä ja istutti P99:n voimanlähteeksi Coventry Climaxin 1,5-litraisen, nelisylinterisen rivimoottorin. Moottori asennettiin kallistettuun asentoon, jotta sen sivulle saatiin tilaa etukardaanille.[1] Myös kuljettaja istui sivussa keskilinjasta, vaihteiston hännän ja takakardaanin sijaitessa kuljettajan vasemmalla puolella.[1][3]
Ensimmäinen Ferguson P99:llä ajettu kilpailu oli 8.7.1961 ajettu British Empire Trophy, jossa autolla kilpailleen Rob Walker Racing Teamin kuljettajana toimi Jack Fairman. P99:n osalta kisa keskeytyi kuitenkin alkuunsa Fairmanin kolaroitua 2. kierroksella. Fairmanin seuraava koitos oli 15. heinäkuuta Aintreen moottoriradalla ajettu vuoden 1961 Britannian Grand Prix. Fairman joutui kuitenkin luovuttamaan ajokkinsa Walker-tallin Stirling Mossille, tämän Lotus 18:n rikkouduttua. Auto liputettiin ulos kisasta 56. kierroksella, syynä tähän oli että Fairman oli varikkokäyntinsä aikana saanut työntöapua moottorin sammuttua.[4]
Ferguson P99 lunasti itselleen paikan historiassa, 23.9. Oulton Parkin moottoriradalla ajetussa, vuoden 1961 International Gold Cupissa, joka oli F1-autoille tarkoitettu, virallisen Gran Prix -sarjan ulkopuolella ajettu kilpailu. Stirling Moss ajoi täällä Ferguson P99:n kilpailun ykkössijalle.[1] Helmikuussa 1963 Ferguson P99, johon oli nyt asennettu 2,5-litrainen Coventry Climax -moottori, kilpaili Graham Hillin ajamana F-ykkösien Australian Grand Prix -osakilpailussa Warwick Farmin moottoriradalla, jossa se sijoittui kuudenneksi, sekä Tasman Series -sarjan Lakesiden osakilpailussa, jossa se sijoittui toiseksi. Viimeinen taival P99:n kisauralla olivat vuosien 1964 – 1966 British Hill Climb Championship -sarjan mäkikilpailut. Peter Westbury voitti Ferguson P99:llä sarjan mestaruuden vuonna 1964.[1]
P99 toimi pohjana myöhemmin kehitetylle 4WD Ferguson P104 Novi -indy-carille, jolla Bobby Unser ajoi Indy 500 -kilpailussa vuosina 1964 ja 1965, keskeyttäen molemmilla kerroilla.
Vuonna 1997, MotorSport-lehden haastattelussa Stirling Moss nimesi P99:n suosikikseen, kaikkien ajamiensa F1-autojen joukosta. Tällainen maininta nousee arvoonsa, kun ottaa huomioon että sen antoi kokenut F1-kuljettaja, joka uransa aikana ajoi mm. Mercedes W196:lla, Maserati 250F:llä, Vanwallilla ja Cooper T51:llä.
F1 Grand Prix -sarjan tuloslista 1961 muokkaa
| Väri | Tulos |
|---|---|
| Kulta | Voittaja |
| Hopea | Toinen sija |
| Pronssi | Kolmas sija |
| Vihreä | Pistesijoitus |
| Sininen | Maaliin pistesijojen ulkopuolella |
| Ei sijoittunut (NC) | |
| Violetti | Keskeytti (Kesk.) |
| Punainen | Karsiutui (DNQ) |
| Esikarsiutui (DNPQ) | |
| Musta | Hylättiin (DSQ) |
| Valkoinen | Ei startannut (DNS) |
| Vaaleansininen | Vain harjoituksissa (PO) |
| Perjantain testikuljettaja (TD) | |
| Tyhjä | Kilpailu peruttiin (C) |
| Ei harjoituksissa (DNP) | |
| Loukkaantunut tai sairas (Louk.) | |
| Kilpailukiellossa (EX) | |
| Ei saapunut (DNA) | |
| Vetäytyi (WD) | |
| Lihavoitu | Paalupaikka |
| Kursivoitu | Nopein kierros |
| † – keskeytys ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen. | |
| Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa Power Stage -erikoiskokeella. | |
| * – Fanboost | |
| G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa | |
| Vuosi | Ilmoittaja | Auto | Moottori | Kuljettaja | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | Pisteet. | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1961 | Rob Walker Racing | Ferguson P99 | Coventry Climax FPF |
Jack Fairman / Stirling Moss |
MON | NED | BEL | FRA | BRI DSQ |
GER | ITA | USA | 0 | - |
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Melissen, Wouter: Ferguson P99 Climax Cars. 25.10.2010. Ultimate Car Page. Viitattu 23.10.2022. (englanniksi)
- ↑ 1961 Ferguson P99 Racing Cars. Ferguson Family Museum. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Ferguson P99 race car features ((Arkistoitu – Internet Archive)) Articles. Stirling Moss.com. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Ferguson P99: The only four-wheel-drive F1 winner Articles. 2.7.2012. F1 Fanatic.co.uk. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)
