Fennian talo

rakennus Kluuvissa Helsingissä
(Ohjattu sivulta Fennia-talo)

Fennian talo on rakennus Helsingin Rautatientorin itälaidalla osoitteessa Mikonkatu 17. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna, ja se valmistui vuosina 1898–1899 silloisen hotelli Fennian taloksi. Talo on nykyään osa Casino Helsinki -kasinoa, ja se on toimisto- ja ravintolakäytössä. Koko korttelia 38a kutsutaan sen mukaan Fennia-kortteliksi. Fennian talon porttikäytävästä alkaa korttelin läpi Kaisaniemenkadulle kulkeva jalankulkuyhteys, joka on samalla kulkureitti Rautatientorilta Helsingin yliopiston metroasemalle.

Fennian talo
Sijainti Kluuvi, Helsinki, Suomi
Koordinaatit 60°10′18″N 24°56′44″E / 60.17164°N 24.94565°E / 60.17164; 24.94565
Tyylisuunta Uusbarokki
Suunnittelija Grahn, Hedman & Wasastjerna
Valmistumisvuosi 1898–1899
Kartta
Fennian talo

Arkkitehtuuri

muokkaa

Arkkitehtuuriltaan rakennus edustaa wieniläivaikutteista uusbarokkia.[1] Julkisivun yläosassa on keskellä suuri Suomen vaakuna ja ikkunoiden yllä kullatuin kirjaimin Euroopan suurkaupunkien nimiä (Paris, Petersburg, London, Berlin, Stockholm, Madrid) sekä talon valmistumisvuosi latinaksi (Anno D. MCCMXCIX).

Historia

muokkaa

Aiemmat rakennukset

muokkaa

Nykyisen Fennian tienoo oli alkuaan upottavaa entistä Kluuvinlahden pohjaa, ja tontin ensimmäinen talo jouduttiin purkamaan 1800-luvun puolivälissä vaarallisen kallistuman vuoksi. Rautatieaseman avaaminen vuonna 1862 teki alueesta houkuttelevan hotelli- ja ravintolatoiminnalle. Paikalla sijainneessa puutalossa avattiin vuonna 1864 Hotel de Post -niminen suosittu hotelli ja kestikievari, joka tunnettiin ravintolasalin käkikellon mukaan nimellä ”Kukkuva Kello”.[2][3] Hotel de Postin menetettyä suosionsa paikalla toimi ruokatavarakauppa.[3]

Hotelli Fennian aika

muokkaa

Hotelli Fennian rakennuttivat kauppaneuvokset Paul Sinebrychoff, K. H. Renlund ja Julius Tallberg, siirtomaatavarain maahantuoja Pletschnikoff, leipurimestari V. W. Holmqvist sekä ravintola Kappelin ravintoloitsija Josef Wolontis.[4][2] Arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan suunnittelema talo valmistui vuonna 1898 ja hotelli avattiin seuraavana vuonna. Jokaisessa viidessä kerroksessa oli 17 huonetta ja kolmikerroksisessa pihasiivessä vielä 26 lisää. Käytävillä ja hotellihuoneissa oli kattomaalauksia.[1] Julkisivun yläosaan sijoitettiin Suomen vaakuna ja eurooppalaisten kaupunkien nimiä, mikä silloisessa tilanteessa oli rohkea poliittinen kannanotto.[5] Palovakuutuskirjan mukaan talossa oli myös sähköllä toiminut hissi.[1]

 
Fennian talvipuutarha vuonna 1910.

Fennia alkoi kukoistaa, kun ruotsalainen ravintoloitsija Karl Edvard Jonsson osti ja uudisti sen ja muutti nimen muotoon Grand Hotel Fennia.[1][4] Myöhemmin se tunnettiin pelkällä nimellä Grand.[3] Jonsson järjesti hotelille mahtavat avajaiset tammikuussa 1909.[1] Arkkitehdit David Frölander-Ulf ja Jarl Eklund suunnittelivat uuden sisustuksen, ja vuosina 1909–1910 valmistui Eklundin suunnittelema laajennus. Sisäpihalle rakennettiin pyramidinmuotoisella lasikatolla katettu talvipuutarha, jonka keskellä olleen, värikkäästi valaistun suihkulähteen vesisuihku nousi kahdeksan metrin korkeuteen.[4][1] Suihkukaivoa ympäröineet kukka-asetelmat vaihdettiin joka viikko.[1] Kasvien taiteellisesta asettelusta vastasi puutarhuri C. T. Ward.[4]

Fennian ravintola oli Helsingin ensimmäinen kabareeravintola[3] ja kaupungin suurin juhlahuoneisto.[4] Se oli tunnettu seurapiirijuhlistaan, kuten näyttelijä Ida Aalbergin 40-vuotistaiteilijajuhlista vuonna 1914 ja taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotissyntymäpäiväjuhlista vuonna 1915. Kansallisteatterin näyttelijät istuivat siellä näytösten jälkeen.[4][1] Vuonna 1909 Suomen kenraalikuvernööri F. A. Seyn piti siellä kenraalikuvernöörinkanslian satavuotisjuhlat, joiden yhteydessä hotelli piti etukäteen tarkastaa mahdollisten attentaattien varalta ja Helsingin poliisimestari Hjalmar Bruno Walmqvist esimaistoi Seynille ja tämän vaimolle tarjotun juhlapäivällisen kaikki ruokalajit.[1] Fennian katolla kuvattiin vuonna 1911 yhtä Suomen ensimmäisistä näytelmäelokuvista, Teuvo Puron Sylviä; elokuvan sisäkohtauksiin tarvittiin keinovalaistuksen puutteessa auringonvaloa, ja hotellin omistanut Jonsson keksi käyttää kuvauksia julkisuustempauksena.[4][1]

 
Hotelli ympäristöineen 1910-luvulla.

Vuoden 1918 sisällissodan aikana hotellissa toimi Helsingin punakaartin ylläpitämä sotasairaala, jossa oli Helsingin valtauksen aikaan potilaina ainakin 170 punaista ja 19 siviiliä.[6] Se oli jonkin aikaa myös valkoisten päämajana.[7] Yleisesikunnan piirustuskonttorin toimiessa Fenniassa nuoret taiteilijat Bruno Tuukkanen ja Eero Snellman suunnittelivat siellä Suomen lipun lopullisen ulkoasun toukokuussa 1918.[8]

Hotellin julkisivua muutettiin David Frölander-Ulfin vuonna 1919 tekemien suunnitelmien mukaan, kun ullakkokerrokseen rakennettiin 1920-luvun alussa 16 matkustajahuonetta lisää.[7] Hotellia uusittiin vuosina 1927–1928 arkkitehti Valter Jungin suunnitelmien mukaan.[4][1] Huoneisiin asennettiin puhelimet, äänieristys sekä lämmin ja kylmä vesi.[1] Talvipuutarha korvattiin ravintolasalin laajennuksella ja suihkukaivon tilalle sijoitettiin kuvanveistäjä Ville Vallgrenin teos Sudenkorento, joka myöhemmin poistettiin. Taiteilija Henry Ericsson teki uuteen espanjalaiseen saliin Tuhannen ja yhden yön tarinoita esittävän ja ravintolasaliin kiinalaisaiheisen seinämaalauksen.[4] Jonssonin kuoltua vuonna 1931[1] hotellin osti Kiinteistöosakeyhtiö Fortuna.[4]

Myöhemmät vaiheet

muokkaa

Hotellitoiminta päättyi, kun Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK) osti talon vuonna 1942 ja teki siitä päätoimipaikkansa.[4] Ravintola jatkoi toimintaansa ja sai sotavuosina nimekseen YH vuoden 1939 ylimääräisten harjoitusten mukaan. Pihanpuoleista siipeä korotettiin näihin aikoihin kolmella kerroksella, mutta ennen työn valmistumista pihasiipi vaurioitui jatkosodan ilmapommituksissa.[3] Korotus tehtiin uudestaan vuonna 1945.[1]

 
Fennian talo yövalaistuksessa.

Lomaliitto vuokrasi ravintolan vuonna 1949, jolloin sen nimeksi tuli Vanha iloinen Fennia. Ravintolan siirryttyä vuonna 1968 Elannon omistukseen nimi muutettiin muotoon Uusi iloinen Fennia. Siellä järjestettiin 1970-luvulla striptease-esityksiä. 1980-luvulla Elanto avasi tiloissa musiikkiravintola Café Metropolin.[4] KK luopui talon käytöstä vuonna 1982 ja myi sen seuraavana vuonna rakennusliike Hakalle.[9][7]

Haka saneerasi rakennuksen 1990-luvun alussa omaksi pääkonttorikseen.[10] Vanha ala-aula, hotellikerrosten huonejako ja katujulkisivu säilytettiin.[7] Hakan mentyä konkurssiin vuonna 1994 talon omistus siirtyi Merita Kiinteistöt Oy:lle. Café Metropolin seuraajaksi perustettu tanssiravintola Fennia meni sekin konkurssiin vuonna 1995 toimittuaan talossa noin kolme vuotta.[11] 1990-luvun lopulla talon omisti Aleksia Oy. Vuosina 1998–2000 Fennian talo oli Helsingin kaupunginhallinnon väistötilana, jossa toimivat ensin kaupunginjohto ja kaupunginkanslia ja sitten rahatoimisto sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johto kaupungintalon, Brofeldtin talon ja Apteekin talon ollessa remontissa.[12][13][14][15]

Pihan puolelle valmistui vuonna 2002 moderni toimistorakennus ja rakennusten väliin jäänyt sisäpiha katettiin lasikatolla.[16] Talon ja koko korttelin läpi kulkeva katettu kävelyreitti avattiin vuoden 2003 alussa.[17] Vuonna 2004 Fennian talosta tuli yhdessä viereisen Aatran talon (Mikonkatu 19) kanssa osa Raha-automaattiyhdistyksen omistamaa Grand Casino Helsinkiä.[1] Ravintola sai nimekseen Fennia Salonki, ja sen sisustus palautettiin 1920-luvun tyyliin.[4] Kiinteistösijoitusyhtiö Sponda osti Fennia-kortteli-kokonaisuuden vakuutusyhtiö Suomelta vuonna 2011.[18]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m n o Fennia-talossa on viihdytty ja juhlittu kautta aikojen Sponda 19.5.2017. Viitattu 3.9.2022.
  2. a b Fennian ja Aatran talojen historiaa Grand Casino Helsinki (Internet Arrchive). Viitattu 3.9.2022.
  3. a b c d e Kirsti Toppari: ”Kameeli”, s. 78–79 teoksessa Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin Vanhoja kortteleita (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Helsingin Sanomat, Helsinki 1977.
  4. a b c d e f g h i j k l m Eeva Järvenpää & Sirpa Räihä: Vanhinta Helsinkiä: Kertomuksia Kluuvin ja Kruununhaan kortteleista, s. 337–341. Helsingin Sanomat, Helsinki 2007.
  5. Vaikuttavaa arkkitehtuuria ja kiehtovia tarinoita – Spondan Legendat -kävelykierrokset saivat innostuneen vastaanoton Sponda 8.10.2021. Viitattu 3.9.2022.
  6. Jarmo Nieminen (toim.): Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa: Sotasurmat 1917–1918, s. 181. Gummerus, Helsinki 2015.
  7. a b c d Hotelli Fennia; Mikonkatu 17; Helsinki Helsingin kaupunginmuseo, Finna.fi. Viitattu 3.9.2022.
  8. Anu Nousiainen: Nuoret apulaiset piirsivät Suomen lipun hirveässä kiireessä, kun Gallen-Kallela mökötti maalla Helsingin Sanomat 18.7.2018. Viitattu 3.9.2022.
  9. Raija Itkonen: ”Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK) r.y.”, s. 5–9 teoksessa Osuuskauppamiehiä ja naisia (2002). Artikkelin verkkoversio
  10. Unto Luukko: Rakentajan elämänkaari – Helsingin Hakan noususta Haka-konsernin tuhoon 1938–1994, s. 195, 260. Otava/Hakan perinneyhdistys, Helsinki 2000.
  11. Riitta Heiskanen: Tanssiravintola Fennia kaatui verovelkoihin Konkurssipesä jatkaa toimintaa ainakin pari viikkoa (tilaajille) Helsingin Sanomat 8.9.1995. Viitattu 3.9.2022.
  12. Mikko-Pekka Heikkinen: Fennian talo Rautatientorin laidassa vuoden Helsingin kaupungintalona (tilaajille) Helsingin Sanomat 18.1.1998. Viitattu 3.9.2022.
  13. Jorma Erkkilä: Helsingin rahatoimiston työntekijät väliaikaisesti Fennian taloon (tilaajille) Helsingin Sanomat 20.3.1999. Viitattu 3.9.2022.
  14. Jaana Savolainen: Helsingin keskushallinto vapuksi takaisin kaupungintaloon (tilaajille) Helsingin Sanomat 10.4.1999. Viitattu 3.9.2022.
  15. Jaana Savolainen: Uusi sairaanhoitopiiri aloittaa Mikonkadulla (tilaajille) Helsingin Sanomat 16.5.1999. Viitattu 3.9.2022.
  16. Mikonkatu 17 Sponda. Viitattu 3.9.2022.
  17. Marja Salmela: Uusi katettu kävelyreitti vie nyt Fennian korttelin läpi (tilaajille) Helsingin Sanomat 4.1.2003. Viitattu 3.9.2022.
  18. Fennia-korttelin omistaja vaihtuu Ilta-Sanomat 29.4.2011. Viitattu 3.9.2022.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Yrjö Soini: Perinteiden Fennia. Osuusliike Elanto, Helsinki 1968.

Aiheesta muualla

muokkaa