Feng Yuxiang
Feng Yuxiang (Wade-Giles: Feng Ju-hsiang; 6. marraskuuta 1882 Xingjizhen, Zhili (nyk. Hebei) – 1. syyskuuta 1948 Mustameri) oli kiinalainen sotaherra, joka hallitsi merkittäviä osia Pohjois-Kiinasta 1920-luvulla. Hänet tunnettiin ”kristittynä kenraalina”.[1][2]
Feng liittyi Kiinan armeijaan 11-vuotiaana eikä juuri käynyt kouluja.[1] Hän yleni vähitellen Yuan Shikain komentamassa Beiyangin armeijassa. Ollessaan komppanianpäällikkönä hän osallistui Qing-dynastiaa vastaan suunnatun sotilasjärjestön perustamiseen, minkä seurauksena hänet erotettiin keisarillisesta armeijasta Wuchangin kansannousun aikana lokakuussa 1911 ja vangittiin. Myöhemmin hän kuitenkin pääsi takaisin armeijaan. Kiinan historiaa leimanneena niin sanottuna sotaherrojen aikana Feng tunnettiin värikkäänä hahmona. Hän sai lempinimen ”kristitty kenraali” käännyttyään vuonna 1914 metodistiksi.[2] Hän yritti käännyttää myös joukkojaan kristinuskoon ja vaati näiltä protestanttista etiikkaa, sosiaalisten uudistusten tukemista ja tiukkaa velvollisuudentuntoa.[1][2] Legendan mukaan hän olisi myös ”kastanut” sotilaitaan ruiskuttamalla näiden päälle vettä paloletkulla.[2]
Sotaherrojen välisen valtakamppailun aikana Feng eteni urallaan vaihtamalla usein puolta.[2] Pohjois-Kiinassa valtaa pitäneen kenraali Wu Peifun ollessa vuonna 1924 sotimassa Zhang Zuolinia ja etelän Kuomintang-joukkoja vastaan Feng, joka oli yksi Wun alaisista komentajista, petti yllättäen päällikkönsä ja kaappasi 23. lokakuuta vallan Pekingissä. Tämän jälkeen Feng ja Zhang Zuolin pyysivät Duan Qiruin väliaikaiseksi presidentiksi ja jakoivat keskenään vallan. He myös kutsuivat Sun Yat-senin Pekingiin neuvottelemaan Kiinan yhdistämisestä, mutta hän kuoli pian saavuttuaan.[3] Zhang kuitenkin syrjäytti Fengin ja tämä joutui peräytymään Luoteis-Kiinaan. Feng liittoutui keväällä 1925 Kuomintangin kanssa ja ryhtyi saamaan armeijansa kehittämiseen tukea Neuvostoliitolta, jossa hän myös vieraili kesällä 1926. Kun Kuomintangin johtaja Tšiang Kai-šek käynnisti 1927 niin sanotun pohjoisen sotaretken Kiinan yhdistämiseksi, Feng ryhtyi tukemaan häntä Keski-Kiinasta käsin. Kun Kuomintang jakautui syksyllä 1927 kahtia, Feng tuki Tšiang Kai-šekin oikeistosiipeä ja auttoi häntä eliminoimaan kommunistit ja vasemmisto-kuomintangilaiset. Pohjoisen sotaretken ratkaisuvaiheessa Feng ja niin ikään Kuomintangiin liittynyt Shaanxin sotaherra Yan Xishan valtasivat Pekingin kesäkuussa 1928.[2][1] Tšiang Kai-šek nimitti Fengin uuden hallituksen varapääministeriksi.
Jo vuonna 1929 Feng ja Yan Xishan katkaisivat yhteistyönsä Kuomintangin kanssa, koska he eivät päässeet yksimielisyyteen joukkojensa kotiuttamisesta. Feng ja Yan muodostivat helmikuussa 1930 liiton, mutta Kuomintangin joukot löivät heidät vielä saman vuoden aikana ja molemmat joutuivat lähtemään maanpakoon. Vuonna 1933 Feng palasi Kiinaan johtamaan vapaaehtoisjoukkoja, jotka taistelivat Mantšuriaan tunkeutuneita japanilaisia vastaan, mutta hän ei saanut suosiotaan palautettua. Vuonna 1947 hän matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän kritisoi julkisesti Tšiang Kai-šekia ja tämän taantumuksellisuutta. Ollessaan palaamassa Yhdysvalloista Feng kuoli tapaturmaisesti neuvostoliittolaisella laivalla syttyneessä tulipalossa lähellä Odessaa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Feng Yuxiang (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.3.2014.
- ↑ a b c d e f g Feng Yu-shian (englanniksi) Encyclopedia of World Biography (2004), Ecyclopedia.com. Viitattu 23.3.2014.
- ↑ China: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.3.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Feng Yuxiang Wikimedia Commonsissa
