Farmakodynamiikka

Farmakodynamiikka (kr. farmakon, lääke, rohdos; dynamis, voima), "lääkkeenvaikutusoppi", on farmakologian osa-alue, joka tutkii lääkkeiden vaikutuksia ja niiden mekanismeja molekyyleihin, elimiin ja koko elimistöön.

Lääkeaineiden vaikutusmekanismit

Lääkkeiden farmakodynaamiset vaikutukset ovat hyvin moninaisia. Monien vaikutus kohdistuu erityisiin elimistön säätelymolekyyleihin, reseptoreihin, joita lääkkeet voivat stimuloida (esim. morfiini opioidireseptoreita) tai estää (esim. antihistamiinit histamiinireseptoreita). Ne voivat vaikuttaa myös entsyymeihin (esim. asetyylisalisyylihappo estää syklo-oksigenaasientsyymiä). Jotkin lääkeaineet vaikuttavat solukalvon kuljettajamolekyyleihin (esim. masennuslääke fluoksetiini estää serotoniinin ottoa hermosoluun). Monet syöpälääkkeet ovat kovalenttisesti makromolekyyleihin sitoutuvia aineita, ja ne estävät syöpäsolujen jakautumista sitoutuessaan DNA-molekyyleihin. Joidenkin lääkkeiden vaikutusmekanismi perustuu yksinkertaisiin fysikaalisiin tai kemiallisiin reaktioihin, kuten alumiini- ja magnesiumhydroksidit neutraloivat mahan liiallista happamuutta tai guarkumi sitoo vettä itseensä ja vähentää ummetusta. Myös monia hormoneja tai niiden synteettisiä sukulaisia käytetään lääkkeinä. Antibioottien ja muiden mikrobilääkkeiden vaikutukset perustuvat erilaisiin myrkkyvaikutuksiin mikrobeja kohtaan. Silloin on tärkeää, että myrkkyvaikutus on valikoiva ja kohdistuu vain mikrobiin eikä ihmiseen.

Monet lääkevaikutukset ovat itse asiassa toksisia vaikutuksia, eli ne häiritsevät elimistön normaaleja toimintoja (selvimpiä esimerkkejä ovat anestesia-aineet). Jos tästä on kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyötyä, lääkkeen käyttö on perusteltua. Se kuitenkin osoittaa, että lääkkeiden turvallinen käyttö vaatii tarkkuutta ja ammattitaitoa.

Kirjallisuutta

• Koulu M, Tuomisto J (toim.). Farmakologia ja toksikologia, erityisesti luvut 1 ja 2. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2007. Luettavissa myös verkossa http://www.medicina.fi.