Falstadin keskitysleiri
Falstadin keskitysleiri oli vankileiri Levangerissa, Norjassa. Leiriä käytettiin pääasiassa natsien valloittamilta alueilta tulleiden poliittisten vankien sijoituspaikkana. Se rakennettiin alun perin valtion sisäoppilaitokseksi vuonna 1921, mutta SS otti laitoksen käyttöönsä elokuussa 1941 ja nimesi sen SS-Strafgefangenenlager Falstadiksi. Leiri vapautettiin toukokuussa 1945, minkä jälkeen norjalaiset viranomaiset käyttivät sitä vankilana ja työleirinä maanpetoksesta syytetyille tai tuomituille. Nykyään se toimii museona sekä ihmisoikeuksiin ja mielipidevankeihin keskittyneenä tutkimuskeskuksena.
_(14845344889).jpg)
Gestapo käytti leiriä pääasiassa Saksan valtaamilta alueilta tulleiden poliittisten vankien säilytyspaikkana. Falstadissa oli vankeja 13 eri kansallisuudesta. Useimmat heistä tulivat Norjasta, Neuvostoliitosta, Jugoslaviasta, Tanskasta ja Puolasta. Harva kuitenkin ehti viettää kovin pitkää aikaa Falstadissa, sillä suurin osa vangeista lähetettiin nopeasti Saksassa tai Puolassa sijainneisiin leireihin tai Norjan merkittävimpään keskitysleiriin, Griniin.
Falstadia käytettiin myös kauttakulkuleirinä norjalaisten juutalaisten siirtämiseksi Auschwitziin. Leirin ominaispiirre oli kova ja lähes tarpeeton pakkotyö. Vankien halventaminen ja herjaaminen oli yleistä varsinkin SS-Hauptscharführer Gogolin ja Hans Lambrechtin hallintokaudella. Lambrecht oli vanginvartija, joka tunnettiin vankien keskuudessa susiin viittaavalla nimityksellä Gråbein (suom. Harmaajalka).
6. lokakuuta 1942 natsivirkailijat julistivat joillekin Keski-Norjan alueille poikkeustilan, ja ainakin 170 ei-norjalaista vankia sekä 34 norjalaista poliittista vankia teloitettiin Falstadin ulkopuolella sijainneessa metsässä. Helmikuussa 2007 olivat edellään meneillään yritykset löytää, kaivaa esiin, tunnistaa ja haudata uhrit, joita oli ainakin 202.
Aiheesta muualla muokkaa
- Falstadsenteret (norjaksi)
