Fairport Convention
Fairport Convention on vuonna 1967 perustettu brittiläinen rockyhtye, jota pidetään englantilais-kelttiläisen folkrockin kehittäjänä. Uransa alkuvaiheessa yhtye esitti muun muassa Bob Dylanin inspiroimaa musiikkia. Vuonna 1969 ilmestyi klassikkoalbumi Liege & Lief, joka sisälsi sekä rocksovituksia brittiläisistä kansansävelmistä että yhtyeen itsensä säveltämiä ja sanoittamia kansanmusiikkimukaelmia. Liege & Liefia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista ja vaikutusvaltaisimmista folkrock-albumeista. Fairport Convention on jatkanut kyseisen albumin avaamalla tyylillä 2000-luvulle saakka.
Fairport Convention tunnetaan nopeasti muuttuvista kokoonpanoistaan, joten yhtyeessä on vuosien aikana esiintynyt hyvin suuri määrä muusikoita. Tunnetuin lienee Liege & Liefin aikainen kokoonpano, johon kuuluivat laulajatar Sandy Denny, soolokitaristi Richard Thompson, rytmikitaristi Simon Nicol, basisti Ashley Hutchings, viulunsoittaja Dave Swarbick ja rumpali Dave Mattacks. Yksikään Fairport Conventionin jäsen ei ole ollut mukana koko yhtyeen historian aikaa. Pitkäaikaisin jäsen on jo alkuperäiskokoonpanoon kuulunut kitaransoittaja Simon Nicol, mutta hänkään ei ole ollut mukana yhtäjaksoisesti.
Yhtyeen vaiheet
muokkaaYhtyeen alkuvaiheet
muokkaaFairport Conventionin alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat Richard Thompson, Simon Nicol, Ashley Hutchings, rumpali Martin Lamble, laulaja Ian Matthews ja laulajatar Judy Dyble. Yhtye sai innoituksensa yhdysvaltalaisesta folkrockista. Judy Dyble erosi debyyttialbumin ilmestymisen jälkeen, ja Ian Matthews seurasi pian perässä. Uudeksi laulajattareksi pyydettiin Sandy Denny, joka oli jo herättänyt huomiota Britannian folkmusiikkiharrastajien keskuudessa. Toinen albumi What We Did On Our Holidays ilmestyi alkuvuodesta 1969. Fairport Conventionin kolmaskin albumi Unhalfbricking ilmestyi vielä saman vuoden kesällä. Albumilla esiintyi vierailevana viulistina Dave Swarbrick, joka seuraavalla albumilla kuului jo yhtyeen kokoonpanoon. Yhtyeen myöhempää musiikkia ennakoiden albumilla oli Dylanin sekä Thompsonin ja Dennyn säveltämien laulujen lisäksi ensimmäisen levypuolen päättävä kansansävelmä "A Sailors Life". Kappaleen lauluosuuden jälkeisessä jamiosuudessa pääosissa olivat Richard Thompsonin kitara ja Dave Swarbrickin viulu.
Ennen Unhalfbrickingin julkaisemista yhtyettä kohtasi tragedia: 19-vuotias rumpali Martin Lamble ja Richard Thompsonin naisystävä Jeannie (Genie) Franklyn saivat surmansa auto-onnettomuudessa.
Liege & Lief
muokkaaUudeksi rumpaliksi värvättiin Dave Mattacks. Fairport Conventionin jäsenet eivät kuitenkaan enää halunneet esittää musiikkia, joka muistuttaisi heitä kuolleesta ystävästään. Uusi musiikillinen suunta löytyi brittiläisistä kansanlauluista, joita laulamalla Sandy Denny oli usein viihdyttänyt yhtyeen muita jäseniä. Dennyn ohella erityisesti basisti Ashley Hutchings innostui mahdollisuudesta yhdistää brittiläinen kansanmusiikki rockiin. Aikaisemmin tätä ei ollut juurikaan tehty.
Viulunsoittaja Dave Swarbrick liittyi nyt yhtyeen vakinaiseksi jäseneksi. Fairport Convention halusi tehdä levyn, joka sähkövahvisteisista soittimista huolimatta olisi tyyliltään, teemoiltaan ja tunnelmiltaan yhtä brittiläishistoriallinen kuin The Bandin Music from Big Pink (1968) oli pohjoisamerikkalainen. Lopputulos oli Liege & Lief, joka sai erinomaiset arvostelut ja synnytti kokonaisen uuden musiikkisuuntauksen. Levy sisälsi sellaisia klassisia folkrock-kappaleita kuin ritariballadi "Tam Lin", kartanonrouvan aviorikoksesta ja sen traagisista seurauksista kertova "Matty Groves" sekä Dennyn ja Hutchingsin säveltämä "Come All Ye".
Liege & Liefin jälkeen
muokkaaLiege & Liefin jälkeen yhtyeen oli ratkaistava, jatkaisiko se samalla linjalla vai palaisiko kohti pohjoisamerikkalaisia folkvaikutteita. Sandy Denny, jolle brittiläinen kansanmusiikki oli käynyt jo liiankin tutuksi, kannatti jälkimmäistä vaihtoehtoa. Hutchings puolestaan halusi jatkaa Liege & Liefin hengessä. Lopulta molemmat päättivät erota yhtyeestä. Denny perusti Fotheringay-yhtyeen, Hutchings Steeleye Spanin ja myöhemmin The Albion Bandin.
Fairport Conventionin jäljellä olevat jäsenet ottivat uudeksi basistiksi Dave Peggin. Seuraava albumi Full House (1970) jatkoi menestyksekkäästi brittiläistä kansanmusiikkia soveltavalla linjalla. Alkuvuodesta 1971 Richard Thompson päätti siirtyä soolouralle, ja Simon Nicol jäi yhtyeen ainoaksi kitaristiksi. Tämä suppeampi kokoonpano teki vielä kaksi albumia: Angel Delight (1971) ja John Babbacombe Lee (1971). Angel Delightin kappaleissa oli yhtyeen omien sävellysten lisäksi myös vanhoja kansansävelmiä. John Babbacombe Lee oli tositapahtumiin pohjautuva teema-albumi kuolemaantuomitusta miehestä, joka selvisi hengissä kolmesta hirttotuomion täytäntöönpanoyrityksestä. Albumin musiikki oli pääosin yhtyeen omaa tuotantoa. Tämän levyn jälkeen Simon Nicol siirtyi Ashley Hutchingsin seuraksi The Albion Bandiin, eikä Fairport Conventioniin jäänyt enää yhtään alkuperäiskokoonpanon jäsentä.
Yhtyeen myöhemmät vaiheet, hajoaminen ja paluu
muokkaaYhtye kuitenkin jatkoi toimintaansa rumpali Dave Mattacksin ja viulisti Dave Swarbrickin edustaessa klassista Liege & Lief -kokoonpanoa. Mattackskin tosin käväisi The Albion Bandissa, mutta palasi pian. Vuosina 1973–1975 Sandy Dennykin nähtiin taas Fairport Conventionissa yhden albumin (Rising for the Moon) ja kahden laajan kiertueen ajan. Myös Simon Nicol palasi lopulta Fairport Conventioniin vuonna 1976. Yhtye päätti kuitenkin lopettaa toimintansa ja piti vuonna 1979 jäähyväiskonsertin.
Yhtye kokoontui uudestaan vuonna 1985 ja on vaihtelevilla kokoonpanoilla jatkanut toimintaansa 2000-luvulle saakka. Yhtye on edelleenkin folkrockin harrastajien keskuudessa hyvin kuuluisa. Fairport Conventionissa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa vaikuttaneista jäsenistä Simon Nicol, Dave Swarbrick ja Dave Pegg ovat olleet aktiivisesti mukana yhtyeen uudessa toiminnassa.
10. elokuuta 2007 Liege & Liefin aikainen kokoonpano palasi yhteen yhden konsertin ajaksi esittääkseen kyseisen albumin kokonaisuudessaan Cropredyn folkrock-festivaaleilla. Edesmenneen Sandy Dennyn korvasi Chris While.
Liege and Lief ja Unhalfbricking valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[1].
Cropredyn folkrock-festivaali
muokkaaYhtyeen ylläpitämää Fairport Cropredy Convention -festivaalia on järjestetty vuodesta 1974 lähtien, ja se kerää joka kesä englantilaiseen Cropredyn kylään noin 20 000 folkrockin ystävää.
Diskografia
muokkaa- Fairport Convention 1968
- What We Did on Our Holidays 1969
- Unhalfbricking 1969
- Liege & Lief 1969
- Full House 1970
- Live at the L.A. Troubadour 1970
- House Full (live) 1976
- Angel Delight 1971
- John Babbacombe Lee 1971
- History of Fairport Convention 1972 (kokoelma)
- Rosie 1973
- Nine 1973
- Fairport Live Convention eli A Moveable Feast 1974
- Rising for the Moon 1975
- Gottle O'Geer 1976
- The Bonny Bunch of Roses 1977
- Tipplers Tales 1978
- Farewell Farewell eli Encore Encore 1979
- Gladys Leap 1985
- Expletive Delighted 1986
- In Real Time 1987
- Red And Gold 1989
- The Five Seasons 1990
- The Woodworm Years (kokoelma) 1991
- 25th Anniversary Concert 1992
- Jewel in the Crown 1995
- Old New Borrowed Blue (Fairport Acoustic Convention) 1996
- Who Knows Where the Time Goes 1997
- The Cropredy Box 1998
- Cropredy 98 1999
- The Wood and the Wire 1999
- XXXV 2001
- Over the Next Hill 2004
- Off The Desk 2006
- Sense of Occasion 2007
- Festival Bell 2011
- By Popular Request (2012)
- Myths and Heroes (2015)
- 50:50@50 (2017)
Lähteet
muokkaa- Joe Boydin kirjoittama historiikki levyn Liege & Lief uudelleenjulkaisun (2002) kansivihossa
- John Toblerin ja Simon Hartin kirjoittamat historiikit levyn Encore Encore uudelleenjulkaisun (1999) kansivihossa
Viitteet
muokkaa- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fairport Convention Wikimedia Commonsissa