Avaa päävalikko

Explorer 1 oli Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti[1]. Se sai YK:n rekisterissä nimen Satellite 1958 Alpha. Satelliitti laukaistiin osana Yhdysvaltain osuutta kansainväliseen geofysikaaliseen vuoteen (IGY, International Geophysical Year) vuosina 1957–1958.

Explorer 1
Explorer1.jpg
COSPAR ID 1958-001A
Organisaatio Yhdysvaltain maavoimat,
Army Ballistic Missile Agency
Valmistaja Jet Propulsion Laboratory
Tehtävätyyppi teknologiakoe
Laukaisu 1. helmikuuta 1958 03:48 UTC (31. tammikuuta paikallista aikaa)
Laukaisualus Juno I
Kohteessa 111 vrk
Loppu 31. maaliskuuta 1970
Massa 14 kg
Kiertorata
Viitejärjestelmä Maakeskeinen
Isoakselin puolikas 7 832 km
Eksentrisyys 0,14
Inklinaatio 33.2°
Kiertoaika 115 minuuttia
Apogeum 2 550 km
Perigeum 358 km
Aiheesta muualla

Sisällysluettelo

Toteutus poliittisen paineen allaMuokkaa

Satelliitti oli myös osana presidentti Eisenhowerin sisäpoliittista kampanjaa opposition demokraattien väitteitä vastaan, että Neuvostoliitto on saanut yliotteen ydinaseita kuljettavissa ohjuksissa.

Explorer 1:n rakensi NASAan liitetty entinen US Armyn laboratorio, Jet Propulsion Laboratory (JPL). JPL:n johtaja William Pickering johti itse tätä projektia. Satelliitin tiedelaitteet – geigermittari kosmisten säteiden mittaukseen, lankaristikko ja mikrofoni mikrometeoriittien havainnointiin – suunnitteli James Van Allen Iowan yliopistossa. Satelliitti oli itse asiassa kantoraketin ylin Sergeant-rakettivaihe varustettuna tällä tiedeinstrumentaatiolla ja tietoliikenneyhteydellä. Satelliittin eli raketin asennonsäätö avaruudessa epäonnistui – se alkoi pyöriä päähitausakselinsa ympäri. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta mittauksiin tai radiolinkkiin maahan. Nikkelikadmium-akut toimivat 23. toukokuuta 1958 asti. Aurinkokennot eivät tuolloin olleet käytettävissä, joten akun kapasiteetti rajoitti toiminta-aikaa niin Neuvostoliiton kuin Yhdysvaltain satelliiteissa.

Satelliitti laukaistiin Wernher von Braunin kehittämän Yhdysvaltain maavoimien Redstonen varikolla kehittämän Jupiter-C-kantoraketin muunnoksen Juno I:n avulla. Se oli eräs versio Yhdysvaltain armeijan keskimatkan Redstone-ydinohjuksesta.

Armeija oli halunnut laukaista ensimmäisen satelliitin, jota kehitettiin vuonna 1954 Project Orbiter -projektissa. Projekti peruutettiin vuonna 1955, koska presidentti Eisenhower halusi, että Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti on siviilisatelliitti, jollaisena pidettiin Yhdysvaltain laivaston kehittämää Project Vanguard -satelliittia. Tämä päätös oli ulkopoliittinen ja liittyi avaruusjuridiikkaan – myös Yhdysvalloissa haluttiin saada lain tulkinta, että avaruudessa eri maiden ylilento on sallittua, myös vakoilusatelliiteilla.

Tieteellisesti merkittävä satelliittiMuokkaa

 
Explorer 1:n rakenne.

Sputnik 1 -satelliitin laukaisun 4. lokakuuta 1957 jälkeen myös von Braunin tiimi sai rahoituksen Explorer 1 -satelliittiin, joka laukaistiin 1. helmikuuta 1958. Explorer 1 löysi nk. van Allenin säteilyvyöhykkeet.

Explorer 1:n luultiin kauan olevan niin korkealla radalla, että se kiertäisi Maapalloa ikuisesti; tulevaisuuteen sijoitetuissa nuortenkirjoissa se onkin bongauskohde. Tosiasiassa satelliitin rata aleni hitaasti, kunnes lopulta 31. maaliskuuta 1970 se paloi ilmakehässä.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa