Eugenius III
Eugenius III (k. 8. heinäkuuta 1153), paavi autuas, oli paavina 15. helmikuuta 1145 – 8. heinäkuuta 1153.[1] Hän oli kotoisin Pisasta, ja hänen oikea nimensä oli Bernardo de Pisa.
| Eugenius III | |
|---|---|
 Paavi Eugenius III |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Bernardo de Pisa |
| Syntynyt | Pisa |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 1153 Tivoli |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 15. helmikuuta 1145 |
| Paavius päättyi | 8. heinäkuuta 1153 |
| Edeltäjä | Lucius II |
| Seuraaja | Anastasius IV |
Elämäkerta muokkaa
Noustessaan paaviksi helmikuussa 1145 Bernardo de Pisa oli vain Rooman ulkopuolella sijainneen Santi Vincenzo e Anastasio alle Tre Fontane -luostarin apotti.[2]
Hänen paaviksi nimittämisensä ajoittuu vaikeaan aikaan, jolloin Rooma oli julistautunut tasavallaksi ja senaatti johti sitä Capitolium-kukkulalta. Hänen nousuunsa vaikutti osittain se, että juuri kukaan ei ollut innokas pyrkimään virkaan, joka oli siihen aikaa vaarallinen ja vaikea. Olihan hänen edeltäjänsäkin saanut surmansa Rooman senaattia vastaan tehdyssä hyökkäyksessä.[3]
Eniten hänen nousuunsa vaikutti se, että hän oli vaikutusvaltaisen Bernhard Clairvauxlaisen oppilas ja ystävä. Bernhard ei kuitenkaan hyväksynyt valintaa vaan piti Eugeniusta liian yksinkertaisena ja kokemattomana. Eugeniuksen tultua paaviksi Bernhard käytti kuitenkin Eugeniuksen ominaisuuksia hyväkseen ja pyrki hallitsemaan Eugeniuksen nimissä.
Lähes koko valtakautensa Eugenius joutui pysyttelemään poissa Roomasta. Kun hän lähti saamaan paaviusvihkimyksen Farfan luostariin, Rooman kansalaiset palauttivat voimaan Rooman vanhan perustuslain paavin maallista valtaa vastustaneen Arnold Brescian vaikutuksesta. Eugenius kääntyi Tivolin ja muiden Rooman kanssa riidoissa olevien kaupunkien puoleen ja pystyi näiden avulla tekemään roomalaisten kanssa kompromissisopimuksen, jonka turvin hän toimi hetken aikaa näennäisesti Rooman hallitsijana, mutta senaatti jatkoi edelleen toimintaansa. Tämän sopimuksen turvin hän pääsi palaamaan Roomaan jouluna 1145.
Kun Eugenius kuuli, että turkkilaiset olivat vallanneet Edessan, hän kirjoitti joulukuussa 1145 kirjeen Ranskan kuningas Ludvig VII:lle ja pyysi tätä osallistumaan ristiretkeen. Speyerissa valtiopäivillä Saksan keisari Konrad III ja monet hänen aatelisistaan sitoutuivat ristiretkeen Eugeniuksen puhetaitojen ansiosta.
Eugeniuksen ja senaatin kompromissi kuitenkin murentui, eikä Eugenius suostunut petolliseen sopimukseen Tivolia vastaan, joten hän joutui maaliskuussa 1146 pakenemaan kaupungista Viterboon, josta hän matkusti Sienaan ja edelleen Ranskaan.
Ranskassa Eugenius piti kirkollisen elämän uudistukseen tähtääviä kirkolliskokouksia pohjoisessa Pariisissa, Reimsissä ja Trierissä. Tänä aikana hän hyväksyi Hildegard Bingeniläisen teokset. Ranskassa ollessaan hän keskittyi rahan keräämiseen ja värväsi itselleen palkka-armeijan. Näin värväämällään armeijalla yhdistettynä hänelle uskollisilla vasalleilla hän yritti vuonna 1148 vallata Roomaa takaisin. Valtausyritys päättyi kumminkin tasavaltalaisten voittoon.
Myöhemmin vuonna 1149 Eugenius palasi Italiaan ja asettui Viterbohon. Sisilian kuninkaan avulla hän onnistui palaamaan Roomaan vuonna 1150, mutta valtansa puolesta pelkäävät tasavaltalaiset pakottivat hänet jälleen vetäytymään.
Vuonna 1153 keisari Fredrik I Barbarossa lupasi auttaa Eugeniusta kapinoivia alamaisia vastaan. Ehdoksi Fredrik I asetti sen, että paavi kruunaisi hänet keisariksi. Roomassa tasavaltalaiset olivat saaneet vihiä kyseisistä neuvotteluista ja tulivat siihen johtopäätökseen, että he eivät kykenisi vastustamaan näin syntyvää liittoa ja pyrkivät neuvotteluyhteyteen paavin kanssa. Näin käytyjen neuvotteluiden seurauksena paavi pääsi vihdoin loppuvuonna 1148 palaamaan Roomaan.[4]
Vaikka Rooman asukkaat vastustivat Eugeniuksen pyrkimyksiä saada maallista valtaa, he hyväksyivät hänet aina hengelliseksi johtajakseen ja kunnioittivat häntä. Niinpä Eugenius haudattiin Vatikaaniin, ja hänen hautakammionsa sai pian mainetta kyvystä ihmeparannuksiin.
Lähteet muokkaa
- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eugenius III Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Lucius II |
Paavi | Seuraaja: Anastasius IV |