Wikipedia

Etninen bioase

Etninen bioase on spekulatiivinen biologinen ase, joka on suunniteltu hyökkäämään valikoivasti vain tiettyä, yleensä geneettisesti rajattua ihmisryhmää vastaan. Etnisiä bioaseita pidetään teoreettisesti mahdollisina, mutta yksikään taho ei tiettävästi ole toistaiseksi onnistunut käyttökelpoisen aseen valmistamisessa.[1][2][3]

Etnisistä bioaseista käytetään myös termejä geneettinen ase, biogeneettinen ase ja geneettinen pommi.

Potentiaaliset toimintamekanismit muokkaa

Ihmisyksilöissä ja -ryhmissä havaittavan geneettisen vaihtelun vuoksi on käytännössä mahdotonta kehittää geeneihin pohjautuvaa bioasetta, joka olisi vaarallinen koko kohteena olevalle etniselle ryhmälle ja vaaraton kaikille asetta käyttävän ryhmän edustajille. Bioaseiden kiellon hyväksi toiminut Sunshine Project -kansalaisjärjestö on esittänyt arvion, jonka mukaan etninen bioase olisi sotilaalliselta kannalta potentiaalinen, mikäli se tartuttaisi kohteena olevasta etnisestä ryhmästä yli 20% ja asetta käyttävästä ryhmästä vain muutamia prosentteja. Etnisellä bioaseella voidaan myös pyrkiä kohteiden tappamisen lisäksi aiheuttamaan esimerkiksi pitkäaikaista sairautta, pysyvää toimintakyvyn alenemista tai hedelmättömyyttä.[2]

DNA-laukaisin muokkaa

Suoraviivaisin tapa luoda etninen bioase olisi käyttää taudinaiheuttajan aktivoitumisen laukaisijana suoranaisesti kohdepopulaatiolle tyypillistä, tarkasti määriteltyä DNA-ketjun osiota. Mikäli DNA-molekyyli toimisi laukaisijana, määritelty geeni voisi olla myös ei-koodaava tai ei-translatoituva. Suoran DNA-laukaisimen mahdollistavaa teknologiaa ei tiettävästi vielä ole olemassa.[2]

RNA-interferenssi muokkaa

Solujen toimintaa on mahdollista häiritä estämällä DNA:n sisältämää tietoa proteiinituotantoon siirtävän lähetti-RNA-molekyylin toimintaa solussa. Esimerkiksi viruksen avulla soluun on mahdollista siirtää ulkopuolista DNA- tai RNA-materiaalia. Sopiva DNA-molekyyli sitoo lähetti-RNA-molekyylejä ja estää niiden toimimisen solun aineenvaihdunnassa. Koska luonnossa esiintyvät RNA-virukset pyrkivät muuttamaan solun toimintaa syöttämällä siihen omaa RNA:taan, soluille on puolustusmekanismiksi kehittynyt kyky tunnistaa vierasperäiset RNA-molekyylit ja lopettaa niitä vastaavan geenin koodaaminen. Tämä mekanismi estää kuitenkin myös vastaavan, solussa alun perin olleen geenin toiminnan.[2]

Molempia edellä mainittuja tekniikoita hyödynnetään tällä hetkellä lääketieteessä. Etnisesti valikoivaa bioasetta varten olisi kuitenkin löydettävä elintärkeä geeni, jonka sekvenssi olisi eri populaatioissa erilainen.[2]

Historia muokkaa

Etelä-Afrikka: Project Coast muokkaa

Etelä-Afrikan apartheid-hallinto käynnisti vuonna 1981 pääministeri P.W. Bothan totaalisen strategian osana nimellä Project Coast tunnetun biologisten ja kemiallisten aseiden ohjelman. Ohjelma tuotti sekä taisteluaineita käytettäväksi ANC:n sissejä vastaan että mellakantorjunta- ja psykoaktiivisia aineita käytettäviksi mustaihoista siviiliväestöä vastaan. Apartheidin lähestyessä loppuaan projekti ajettiin alas hyvin nopeasti vuonna 1993, ja suuri määrä todistusaineistoa projektin yksityiskohdista tuhottiin.[4]

Projektin tärkeimpiä tarkoituksia oli löytää keinoja maan mustaihoisen populaation pienentämiseen. Tässä tarkoituksessa projekti tutki huomaamattomia ja tehokkaita sterilointikeinoja, kuten esimerkiksi vain mustaihoisiin vaikuttavaa sterilointilääkettä. Lisäksi projektin puitteissa tehtiin myös teoreettista tutkimusta mahdollisuudesta kehittää biologinen ase, joka vahingoittaisi vain mustaihoisia. Etnisesti valikoivia sterilointikeinoja varten ehdittiin tehdä kokeita apinoilla, mutta varsinaisten mikrobiaseiden tutkimus jäi teoreettiselle asteelle.[4][5][6]

Israel muokkaa

Etelä-Afrikka oli tehnyt Project Coastin puitteissa yhteistyötä Israelin kanssa, ja eräiden lähteiden mukaan projektin loputtua israelilaiset jatkoivat etnisten bioaseiden tutkimusta.[6][3][7] Israel ei ole miltei kaikkien maailman muiden valtioiden tavoin (vuonna 2020 sopimuksen piirissä oli 183 valtiota) sitoutunut biologiset aseet kieltävään bioasekonventioon.[8][9]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Miettinen, Jorma K.: Geeniteknologia tulevaisuuden maailmassa ja sen mahdollinen käyttö sodan välineenä, s. 6. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, 2001. ISBN 951-25-1281-5.
  2. ↑ a b c d e Emerging Technologies: Genetic Engineering and Biological Weapons (Background Paper #12) The Sunshine Project. Arkistoitu 20.5.2012. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b Mangold, Tom & Goldberg, Jeff: Plague Wars: The Terrifying Reality of Biological Warfare, s. 372-375. New York: St. Martin's Press, 2000. ISBN 0-312-20353-5. (englanniksi)
  4. ↑ a b Guillemin, Jeanne: Biological Weapons, s. 155-157. New York: Columbia University Press, 2005. ISBN0-231-12942-4. (englanniksi)
  5. ↑ Mangold, Tom & Goldberg, Jeff: Plague Wars: The Terrifying Reality of Biological Warfare, s. 259-261. New York: St. Martin's Press, 2000. ISBN 0-312-20353-5. (englanniksi)
  6. ↑ a b Thomas, Gordon: Gideon's Spies: The Secret History of the Mossad, s. 493-494. New York: St. Martin's Griffin, 2007. ISBN978-0-312-36152-5. (englanniksi)
  7. ↑ Israel's Ethnic Weapon? Wired, wired.com. 16.11.1998. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Kelsey Davenport: Biological Weapons Convention Signatories and States-Parties armscontrol.org. Nov. 2020. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Biological Weapons Convention Yhdistyneet kansakunnat, un.org. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Dando, Malcom R. ja Nathanson, Vivienne: Biotechnology, Weapons and Humanity II. British Medical Association: London, 2004. ISBN 978-0954861506
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Etninen_bioase&oldid=21721513”