Esus, alkuperäiseltä nimeltään mahdollisesti Aisus[1] ("Herra" tai "Mestari"), oli voimakas muinaiskelttiläinen jumala ja Taraniksen ja Teutateksen ohella yksi niistä kolmesta kelttiläisestä jumaluudesta, jotka roomalainen runoilija Lucanus mainitsee 1. vuosisadalla. Lucanus kuvailee Esukselle annettuja julmia ihmisuhreja todisteena kelttien barbaarimaisuudesta: uhreja puukotettiin rituaalisesti ja heidät hirtettiin puihin, minkä jälkeen papit lukivat ennusmerkkejä vuotavista haavoista. Vaikka Lucanuksen kirjoitusta on sittemmin arveltu puolueelliseksi, jotkut ovat tulkinneet Britannian Cheshirestä vuonna 1984 löytyneen muinaisen ihmisuhrin, Lindow’n miehen, liittyvän häneen. Esuksen pääpalvonta-aluetta näyttää kuitenkin olleen Britannian sijaan Gallia, ja Bretagnen Essén kaupungin nimi liitetään kansanetymologiassa häneen.[2][3]

Esus kuvattuna Pariisin "Venemiesten pilarissa".

Muinaiset oppineet samaistivat Esuksen sekä Mercuriukseen että Marsiin, toisinaan myös Apolloon[1]. Eräässä Notre-​Damen katedraalin reliefissä Esus kuvataan kumartuneena metsämiehenä leikkaamassa oksaa pajupuusta. Esuksen kuvaaminen puunhakkaajana on synnyttänyt erilaisia spekulaatioita, mutta aiempi ehdotus Esuksen ja Cuchulainnin välisestä yhteydestä vaikuttaa nykyisin epätodennäköiseltä.[2][3] Ranskalainen folkloristi Jean Markale puolestaan vertaa Esusta skandinaavien Odiniin ja kreikkalaisten Uranokseen, joista edelliselle annettiin samanlaisia ihmisuhreja kuin Esukselle. Jotkut näennäistieteilijät ovat yhdistäneet Esuksen jopa Jeesukseen sillä perusteella, että jumalan nimi on kirjoitettu toisinaan myös muodossa Hesus.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Jones's Celtic Encyclopedia: Esus maryjones.us. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  2. a b Encyclopædia Britannica: Esus britannica.com. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)
  3. a b Oxford Reference: Hesus. Esus oxfordreference.com. Viitattu 18.10.2021. (englanniksi)