Ester Naparstok
Ester Naparstok (1898 Tampere – tammikuussa 1986) oli suomalainen tanssija, tanssinopettaja ja koreografi.[1][2]
Ester Naparstokin Tampereella asunut perhe oli juutalaissyntyinen ja perhe puhui ruotsia kotikielenään. Hän opetteli Tampereella perinteisiä seuratansseja mutta ei halunnut lähteä Pietariin opiskelemaan balettia Mihail Fokinin oppilaana. Naparstok pääsi sitten Maggie Gripenbergin yksityisoppilaaksi ja sen kautta mukaan Gripenbergin tanssiryhmään. Hän opiskeli sittemmin ulkomailla Anna Behlen johdolla Tukholmassa, puolitoista vuotta Dalcroze-koulussa Genevessä Sveitsissä, balettia Pariisissa sekä Münchenissä tanssia Labanin, Boden, Lohelandin, Kentschnenin, Höyerin ja Steinwenderin kouluissa. Berliinissä Naparstok esiintyi RudoIf Labanin ryhmässä ja opiskeli siellä Viktor Gsovskyn johdolla. Hän esiintyi kiertueilla Saksassa Labanin ryhmän mukana ja omalla kiertueellaan yhdessä Maina Klaasin kanssa. Itävallassa Naparstok esiintyi Birkmeier-ryhmässä ja hän liittyi myös joksikin varieteehen mukaan. Suomessa Naparstok toimi 1920-luvulla välillä opettajana Helsingissä ja Tampereella ja hänen oppilasdensa joukossa olivat muun muassa voimistelulaitoksen johtaja Hilma Jalkanen, näyttelijä Elli Tompuri ja tanssija Irja Hagfors. Hän teki lisäksi laajan esiintymiskiertueen eri puolille Suomea.[2]
Naparstok palasi Suomeen 1939 ja hän oli sitten tanssinopettajana Tampereella ja toimi koreografina teatterissa. Hän suunnitteli ja toteutti satoja tanssi- ja teatterikoreografioita. Vuosina 1958–1976 Naparstok asui Yhdysvalloissa. Naparstokin tunnetuimpia teatteritöitä oli yhdessä Eino Salmelaisen kanssa vuonna 1948 totetutettu Jean Anouilhin näytelmä Varkaiden yö, jossa esiintyivät muun muassa Rauni Luoma, Kaarlo Kytö, Sakari Jurkka, Leo Riuttu ja Keijo Lindroos sekä myöhemmin Sylvi Salosen monologiesityksen synnytyskohtaus. Naparstokin suosittuja ja palkittuja tanssinumeroita olivat Oli kerran neljä menninkäistä (1944), III luokan odotussali (sai parhaan humoristisen työn palkinnon Tukholman kansainvälisissä koreografiakilpailuissa 1945) ja Valpurin yö (1947). Musiikin näihin tanssinumeroihin oli säveltänyt Rakel Levin.[2]