Essi Sainio

suomalainen jalkapalloilija

Essi Katriina Sainio (s. 9. syyskuuta 1986 Helsinki) on suomalainen jalkapalloilija, joka edusti urallaan pisimpään Helsingin Jalkapalloklubia. Sainio pelasi myös muun muassa saksalaisessa Turbine Potsdamissa, jossa hän voitti ensimmäisenä suomalaisena naisten Bundesliigan mestaruuden vuonna 2009. Naisten maajoukkueessa Sainio pelasi (2006–2022) yhteensä 58 maaottelua, joista viimeiseksi jäi EM-kisojen 2022 alkulohkon päätösottelu Suomi–Saksa (0–3). Sainio pelasi urallaan enimmäkseen keskikentällä mutta pystyi pelaamaan usealla eri paikalla.

Essi Sainio
Essi Sainio
Henkilötiedot
Koko nimi Essi Katriina Sainio
Syntymäaika 9. syyskuuta 1986 (ikä 37)
Syntymäpaikka Helsinki, Suomi
Pelipaikka keskikenttä
Pituus 167 cm
Junioriseurat
2001–2002 FC Espoo
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2002–2003 FC Espoo 28 (1)
2004 MPS 0 (0)
2004–2005 FC Honka 32 (11)
2005–2006 HJK 5 (2)
2006–2009 Turbine Potsdam 42 (3)
2009 AIK Solna 7 (1)
2010–2012 SC Freiburg 34 (11)
2015–2022 HJK 152 (34)
Maajoukkue
2002–2003 Suomi Suomi TU17 12 (3)
2004–2005 Suomi Suomi TU19 26 (3)
2006 Suomi Suomi TU20 2 (0)
2008 Suomi Suomi TU23 3 (0)
2006–2022 Suomi Suomi 58 (3)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 6.11.2022.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 16.7.2022.

Seurajoukkueet

muokkaa

Sainion kasvattajaseura on espoolainen FC Kasiysi, jonka lisäksi hän edusti juniorivuosinaan FC Espoota (2000-2003) ja FC Honkaa (2004-2005), Sainion pelaajaura pääsarjatasolla alkoi SM-sarjassa 20.4.2002 ottelussa Vaasan Sport - FC Espoo, missä hän tuli vaihdosta kentälle 66. minuutin kohdalla. Syksyllä 2005 Sainio siirtyi Helsingin Jalkapalloklubiin, missä kuitenkin ehti pelata keväällä 2006 vain viisi SM-sarjapeliä, kunnes siirtyi useaksi vuodeksi ulkomaille. Ensin Saksan mestarijoukkue Turbine Potsdamiin vuonna 2006. Kahden ensimmäisen kauden aikana Potsdam oli kolmas ja kaudella 2008-09 Turbine Potsdamin riveissä tuli Saksan mestaruus ja Saksan Cupin (DFB-Pokal) finaalitappio. Potsdamissa Sainio voitti kaksi Saksan hallimestaruuta vuosina 2008 ja 2009. Kesällä 2009 hän siirtyi Ruotsin Damallsvenskaniin AIK Solnan riveihin, josta palasi seuraavana kesänä takaisin Saksaan SC Freiburgiin toiselle sarjatasolle 2. Bundesliigaan. Ensimmäisellä kaudella Freiburg voitti 2.Bundesliigan (etelä) mestaruuden ja Freiburg nousi takaisin pääsarjaan. Seuraavalla kaudella Sainio oli Bundesliigassa joukkueen paras maalintekijä neljällä maalillaan, vaikka kevätkausi meni loukkaantumiseen. Sainio pelasi Freiburgissa vuoteen 2012 saakka ja oli sen jälkeen poissa pelikentiltä kahden kauden ajan. Vuonna 2015 hän teki paluun Naisten Liigaan HJK:n joukkueessa.

Sarjaotteluiden lisäksi Sainio on pelannut eri seuroissa kansallisissa cup-kilpailuissa seuraavasti: 2002–03 FC Espoo (5 ottelua / 1 maali), 2004 MPS (0/0), 2004–05 Honka Espoo (5/3), 2006 HJK (0/0), 2006–09 Turbine Potsdam (8/4), 2009 AIK Solna (0/0), 2010–12 SC Freiburg (4/1) sekä 2015–21 HJK:ssa (19 ottelua ja 10 maalia). Kausi 2021 Cupin osalta jäi loukkaantumisen vuoksi kokonaan väliin. Kaudella 2022 HJK hävisi loppuottelussa Åland Unitedille 0:2. Yhteensä cup-kilpailuissa 45 ottelua ja 20 maalia (tilanne 02.10.2022). Lisäksi Sainio on pelannut saksalaisessa Turbine Potsdamissa kaksi Naisten Uefa Cupin (nyk. Mestarien liigan) ottelua (0 maalia) kaudella 2006/07. Suomeen paluun jälkeen sekä HJK että Sainio olivat peräti 14 vuotta poissa Eurokentiltä. Marraskuussa 2020 Sainio pelasi koko ottelun Islannissa ottelussa Valur Reykjavik - HJK 3-0, mikä oli Sainion kolmas Euro-ottelu. Kaikkiaan Sainiolle tuli kaudella 2020 täyteen 300 seurajoukkueottelua 29.8.2020 pelatussa ottelussa KuPS–HJK. Naisten Mestarien liigan 1.karsintakierroksella 2020/21 ottelussa Valur Reykjavik - HJK 3-0 Sainio pelasi myös koko ottelun. Sainio on seurajoukkueessaan HJK:ssa ollut kahdesti ehdolla Naisten liigan/Kansallisen liigan parhaan keskikenttäpelaajan palkinnon saajaksi vuosina 2019 ja 2020. Peliuransa aikana Sainiolle tuli yli 30.000 peliminuuttia (liiga, cup, maajoukkue yms), mitä suurempaa määrää ei toistaiseksi ole suomalaisilla maajoukkuepelaajilla ole todettuna.

Sainio osallistui lisäksi HJK:n paluuvuonna 2015 Palloliiton järjestämään valmentajakurssille[1] minkä seurauksena 2017 Sainiolle myönnettiin valmentajan B-lisenssi.

Maajoukkue

muokkaa

Sainion maajoukkueura alkoi 19-vuotiaana Tampereen Ratinan stadionilla 6.5.2006 MM-karsintaottelussa Suomi - Belgia.3-0. Tuossa ottelussa Sainio pelasi täydet minuutit. Sainio loukkaantui kuitenkin nuorten MM-kisoissa 2006 heti perään ja oli jonkin aikaa sivussa maaotteluista. Talvella 2007 Algarven turnauksessa Suomi - Ruotsi ottelussa Sainio loukkaantui uudelleen jo 8. peliminuutilla ja turnaus päättyi siihen. Paluu maajoukkueeseen tapahtui vasta talvella 2008. Sainio on pelannut Suomen naisten jalkapallomaajoukkueessa 54 ottelua.[2] Vuoden 2009 EM-kilpailuissa hän kuului Suomen aloituskokoonpanoon kahdessa alkulohko-ottelussa sekä puolivälieräottelussa Englantia vastaan.[3][4][5] Nuorten maajoukkueissa hän pelasi alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa kotikisoissa 2004 sekä 2005 Suomen selviytyessä välieriin sekä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2006.[6][7]

Sainio palasi maajoukkueeseen vaihtopelaajana lokakuussa 2020 EM-karsintaotteluun Skotlantia vastaan Helsingin Bolt-Areenalla Suomen voittaessa 1–0. Hänen edellisestä maaottelustaan oli tuolloin kulunut lähes yhdeksän vuotta.[2] Seuraavissa MM-karsinnoissa Sainio pelasi avauksessa 50. maaottelunsa Georgia - Suomi 0–3 (21.10.2021). Edellinen MM-karsintaottelu Sainiolla oli viikkoa vaille 12 vuotta aiemmin (28.10.2009 Portugali - Suomi 0–1). Englannin EM-kisoissa 2022 sekä Essi Sainio että Linda Sällström palasivat lähes 13 vuoden ennätyksellisen pitkän tauon jälkeen EM-kisoihin ottelussa 8.7.2022 Espanja - Suomi 4-1. Linda Sällström teki avausmaalin alle minuutin pelaamisen jälkeen. Sainio tuli kentälle puoliajalla, joten Sainiolle tuli 83 minuuttia pitempi "ennätys" kuin Sällströmille edellisestä EM-lopputurnauspelistä, mikä oli Turussa 3.9.2009 EM-puolivälierä Suomi - Englanti 2-3. Lohkon toisessa ottelussa Tanska - Suomi 1-0, Sainio pelasi koko ottelun. Lohkon päätöspelissä Sainio tuli vaihdosta 65. minuutilla Saksaa vastaan 0-3 tilanteessa. Lisämaaleja ei enää tullut. Kun Linda Sällström tuli vaihtoon 80.minuutilla, oli Sainio viimeinen Suomen EM-kotikisojen Turun puolivälierässä olleista pelaajista joka oli arvokisoissa kentällä. Kolme muuta Tinja-Riikka Korpela, Tuija Hyyrynen ja Anna Westerlund sairastuivat kesken turnauksen. Sainio ilmoitti Palloliiton tiedotteesa 15.8.2022 peliuran päättymisestä Maajoukkueessa 16.7.2022 pelattuun Suomi - Saksa 0-3 EM-alkulohkon otteluun. Kaikkiaan nuorten ja ikäluokkien sekä A-maajoukkueotteluita Sainiolle kertyi 101.

Peliuran ohella ja jälkeen

muokkaa

Jalkapallon ohella Sainio on pelannut salibandya naisten 3. divisioonassa. Sainio on osallistunut myös Triatlon kilpailuihin. Erityisesti Sainio on toiminut YLE:n jalkapallolähetyksissä MM-kisat 2023, Suomen naisten maajoukkueen ja Kansallinen liiga otteluissa asiantuntijana. Lisäksi Sainio on osallistunut YLE:n Aamun "Jälkihiki" -ohjelmassa yhtenä jäsenenä.

Saavutukset

muokkaa
  • Saksan Bundesliigan mestaruus 2009
  • Saksan DFP-pokaalin loppuottelu 2009 (DFB-Vereinspokal -mitali)
  • Saksan 2.Bundesliigan (etelä) mestaruus 2011
  • Suomen mestaruus 2019
  • SM-hopea 2018, 2022
  • SM-pronssi 2006, 2017
  • Suomen cup 2017, 2019
  • Suomen cupin loppuottelu 2015, 2022
  • Saksan hallimestaruus (DFB-Hallenpokal) 2008, 2009
  • Helsinki Cup hopeaa (FC Espoo) B-tytöt 2001
  • Palloliiton piirimestaruus 2001 (Uusimaa) B-tytöt pronssia

Palkintoja ja Ehdokkuuksia

muokkaa
  • Helsinki Cup palkinto 2001 TB-17
  • Vuoden tyttöpelaaja 2006 (Suomen Palloliitto)
  • Joukkueen maalikuningatar 2011/12 (SC Freiburg)
  • Joukkueen maalikuningatar 2020 (HJK)
  • Heimo Laaksonen ja Paavo Einiö -kiertopalkinto 2019 (HJK Helsinki)
  • HJK Forzan jäsenten valitsema vuoden pelaaja 2020, 2021 ja 2022
  • Suomen Palloliiton hopeinen ansiomerkki 2010
  • Suomen Palloliiton ansiomerkki 2022
  • Kansallinen liiga. Tähtipörssin voitto 2022
  • Kansallinen liiga. Vuoden pelaajaehdokas 2022
  • Kansallinen liiga. Vuoden keskikenttäpelaajaehdokas 2019, 2020, 2022
  • Suomen Maajoukkueen Kannatysyhdistys. SMJK palkinto 2022.

Tilastot

muokkaa

Pelaajaura seura- ja maajoukkueissa

muokkaa

Tilanne 22. lokakuuta 2022. Tilastossa päättyneen kauden 2022 aikaiset ottelut.

Vuosi Liiga Joukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2002 SM FC Espoo 16 0 0 1153
2003 SM FC Espoo 12 1 2 926
2004 SM MPS Helsinki 0 0 0 0
2004 SM Honka Espoo 14 3 3 1177
2005 SM Honka Espoo 18 8 1 1597
2006 SM HJK Helsinki 5 2 1 405
2006/07 1.FBL Turbine Potsdam 10 0 2 559
2007/08 1.FBL Turbine Potsdam 18 2 3 835
2008/09 1.FBL Turbine Potsdam 14 1 0 490
2009 Allsvenskan AIK Solna 7 1 0 625
2010 Allsvenskan AIK Solna 0 0 0 0
2010/11 2.FBL SC Freiburg 18 7 3 1461
2011/12 1.FBL SC Freiburg 16 4 0 1339
2013 tauko 0 0 0 0 0
2014 tauko 0 0 0 0 0
2015 SM HJK Helsinki 21 2 3 1356
2016 SM HJK Helsinki 15 5 2 1229
2017 SM HJK Helsinki 17 4 0 1518
2018 SM HJK Helsinki 21 5 0 1556
2019 SM HJK Helsinki 23 6 1 1759
2020 SM HJK Helsinki 18 5 2 1619
2021 SM HJK Helsinki 15 2 2* 1229
2022 SM HJK Helsinki 22 5 3 1968
  • kaudella 2021 Sainio sai ottelussa HPS - HJK suoran punaisen. Lukema ei sisälly varoitusmäärään.

Pokal- ja Cup- ottelut

muokkaa
Vuosi Cup Joukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2002 NSC FC Espoo 3 1 0 270
2003 NSC FC Espoo 2 0 0 180
2004 NSC MPS Helsinki 0 0 0 0
2004 NSC Honka Espoo 3 1 1 295
2005 NSC Honka Espoo 2 2 1 180
2006 NSC HJK Helsinki 0 0 0 0
2006/07 DFB Turbine Potsdam 1 0 0 90
2007 DFB-Ligapokal Turbine Potsdam 0 0 0 0
2007/08 DFB Turbine Potsdam 3 1 0 142
2008/09 DFB Turbine Potsdam 4 3 0 142
2010 Cup AIK Solna 0 0 0 0
2010/11 DFB SC Freiburg 1 1 0 55
2011/12 DFB SC Freiburg 3 0 1 170
2015 NSC HJK Helsinki 5 1 0 540
2016 NSC HJK Helsinki 2 2 1 210
2017 NSC HJK Helsinki 4 3 0 194
2018 NSC HJK Helsinki ep ep ep ep
2019 NSC HJK Helsinki 4 1 0 389
2020 NSC HJK Helsinki 4 2 1 360
2021 NSC HJK Helsinki 0 0 0 0
2022 NSC HJK Helsinki 4 1 2 317

Europokaali ottelut

muokkaa
Vuosi Uefa/NML Joukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2006/07 Uefa Turbine Potsdam 2 0 0 115
2020/21 NML HJK Helsinki 1 0 0 90

Maaottelut MM-/EM-karsinnat

muokkaa
Vuosi Kilpailu Maajoukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2006 MM-karsinta Suomi 2 0 0 124
2009 EM-kisat Suomi 3 0 0 202
2009 MM-karsinta Suomi 3 0 0 101
2011 EM-karsinta Suomi 2 0 1 166
2012 EM-karsinta Suomi 1 0 0 62
2020 EM-karsinta Suomi 2 0 0 11
2021 MM-karsinta Suomi 3 0 0 172
2022 MM-karsinta Suomi 1 0 0 88
2022 EM-kisat Suomi 3 0 0 160

Maajoukkueturnaukset

muokkaa
Vuosi Kilpailu Maajoukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2007 Algarve Suomi 1 0 0 8
2008 Kiina Suomi 3 0 0 180
2008 Algarve Suomi 4 0 0 173
2009 Kiina Suomi 3 0 0 159
2009 Algarve Suomi 4 0 0 200
2011 Algarve Suomi 4 1 0 285
2012 Kypros Suomi 2 0 0 180

Muut maaottelut

muokkaa
Vuosi Kilpailu Maajoukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2008 Maaottelut Suomi 4 1 0 291
2009 Maaottelut Suomi 3 1 0 116
2011 Maaottelut Suomi 4 0 0 266
2012 Maaottelut Suomi 1 0 0 55
2017 Maaottelut Suomi 3 0 0 123
2022 Maaottelut Suomi 2 0 0 61

Nuorten arvokisat ja U-maaottelut

muokkaa
Vuosi Kilpailu Maajoukkue Ottelut Maalit Kortit Peliminuutit
2002 Maaottelut U17 Suomi U17 6 0 0 373
2003 Maaottelut U17 Suomi U17 6 2 1 414
2004 EM-kisat U19 Suomi U19 16 1 2 1222
2005 EM-kisat U19 Suomi U19 10 2 2 899
2006 MM-kisat U20 Suomi U20 2 0 2 155
2008 PM-kisat Suomi U23 3 0 0 235

Peliminuuteissa on jonkinverran eroja eri lähteissä Fifa, Uefa, Palloliitto, DFB ja Ruotsin palloliitto tai HJK. U17 otteluissa peliaika 80 minuuttia.

Lähteet

muokkaa