Esra Terä
Esra Immanuel Terä (25. lokakuuta 1903 – 13. tammikuuta 1940 Ahvenanmeri)[1] oli suomalainen meriväenluutnantti ja Lapuan liikkeen aktivisti.
Terän vanhemmat olivat käsityönopettaja Frans Vihtori Terä ja Anna Margareeta Rytkönen. Hänen puolisonsa oli Rakel Simojoki, poliitikko Elias Simojoen sisko. Terä kävi kahdeksan luokkaa Joensuun suomalaista lyseota ja siirtyi ensin sotilasuralle ja sitten kauppalaivaston palvelukseen. Sisällissotaan valkoisten riveissä osallistunut Terä oli mukana myös Aunuksen retkikunnassa. Asevelvollisuutensa Terä suoritti vuonna 1922 ja kadettikoulun merikadettiosaston 1922–1925. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin 1925 ja meriväen luutnantiksi 1926. Terä palveli Rannikkolaivastossa 1925–1927.[1]
Terä oli mukana käynnistämässä Mäntsälän kapinaa helmikuussa 1932. Juuri hänen johtamansa neljäsataa suojeluskuntalaista avasivat tulen Ohkolan työväentaloa kohti, mistä koko kapina lähti liikkeelle.[2]
Syksyllä 1935 Terä osallistui Sinimustat-nuorisojärjestön yhdessä Viron vapsien johtajan Artur Sirkin kanssa suunnitteleman Viron vallankaappaushankkeen valmisteluun ja oli järjestämässä salaista kuriiriliikennettä Suomen ja Viron välille yhdessä Jaakko Virkkusen ja Anton Eonsuun kanssa. [3]
Talvisodassa Terä toimi saattuetehtävissä Pohjanlahdella.[1] Hän hukkui tammikuussa 1940 saattaja-aluksensa Aura II:n upottua sukellusvenejahdissa oman syvyyspommin räjähtämiseen Märketin lähellä Ahvenanmerellä.[4]
Terän muistolaatta on Merisotakoulun päärakennuksen pääportaikon seinällä muiden vastaavien joukossa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Isänmaan puolesta. Talvisodassa 1939-1940 kaatuneiden upseereiden elämäkerrasto, s. 557. WSOY, 1949.
- ↑ Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet, s. 286. WSOY, Helsinki 2016. ISBN 978-951-0-40132-3.
- ↑ Silvennoinen, Tikka & Roselius 2016, s. 298–299.
- ↑ Silvennoinen, Tikka & Roselius 2016, s. 342–343.