Espen Knutsen
Kjell Espen Knutsen (s. 12. tammikuuta 1972 Oslo) on norjalainen entinen jääkiekkoilija. 207 NHL:n runkosarjaottelua ja liigan tähdistöottelussa pelannutta Knutsenia, pidetään Norjan kaikkien aikojen menestyneimpänä jääkiekkoilijana.[1] Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut jääkiekkovalmentajana.
| Espen Knutsen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. tammikuuta 1972 Oslo, Norja |
| Kansalaisuus |
 Norja |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Shampo |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | left (vasen) |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 85 kg |
| Seura | |
| Seura | lopettanut uransa |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1994–2005 |
| Aik. seurat |
Djurgården (Elitserien) Syracuse Crunch (AHL) Cincinnati Mighty Ducks (AHL) Columbus Blue Jackets (NHL) Mighty Ducks of Anaheim (NHL) Vålerengens IF (Norja) |
| NHL-varaus |
204. varaus, 1990 Hartford Whalers |
Pelaajaura muokkaa
Seuraura muokkaa
Knutsen pelasi ensimmäiset jääkiekko-ottelunsa aikuisten tasolla 1980-luvun lopulla. Hän pelasi vuoteen 1994 asti Norjan Eliteserien-liigassa oslolaisseura Vålerengens IF:n riveissä, ja teki neljällä kaudella yli 50 tehopistettä. Hän voitti Vålerengan riveissä pelaajana Norjan jääkiekkomestaruuden kolmesti, vuosina 1991, 1992 ja 1993.
Knutsen siirtyi vuonna 1994 Ruotsiin Elitserien-seura Djurgårdens IF:ään. Hän pelasi Djurgårdenissa seuraavat kolme kautta ja keräsi pisteiden valossa parhaalla kaudellaan 1996–1997 49 tehopistettä (16 maalia ja 33 syöttöpistettä) 39:ssä runkosarjaottelussa. Hän sijoittui tuolla kaudella Elitserienin pistepörssin toiseksi Juha Riihijärven jälkeen.
Knutsen sai vuonna 1990 NHL-varauksen Hartford Whalersin joukkueeseen. Hänet varattiin varaustilaisuuden kymmenennellä kierroksella, numerolla 204. Vuonna 1996 Whalers kauppasi Knutsenin pelaajaoikeudet Mighty Ducks of Anaheimille vaihdossa Kevin Browniin. Vuonna 1997 Knutsen siirtyi pelaamaan Pohjois-Amerikkaan. Hän aloitti kauden 1997–1998 Mighty Ducksin NHL-miehistössä ja oli näin kolmas norjalainen pelaaja NHL:ssä (aiemmat kaksi olivat Bjørn Skaare ja Anders Myrvold). Hän pelasi Anaheimin riveissä yhdeksäntoista runkosarjaottelua, joissa hän sai tililleen kolme maalia. Loppukaudeksi hänet lähetettiin Anaheimin silloisen farmiseuran, AHL-seura Cincinnati Mighty Ducksin riveihin. Yhden Pohjois-Amerikassa pelatun kauden jälkeen Knutsen palasi vuonna 1998 Ruotsiin ja Djurgårdeniin.
Knutsenin toinen visiitti Djurgårdenissa kesti kaksi kautta. Kausista jälkimmäisellä hän oli voittamassa Elitserienin mestaruutta. Hän oli molemmilla kausilla joukkueensa paras pistemies ja kaudella 1999–2000 hän sijoittui runkosarjan pistepörssissä toisen kerran sijalle kaksi Juha Riihijärven jälkeen. Kevään 2000 pudotuspeleissä, joiden päätteeksi Djurgården voitti ensimmäisen mestaruutensa yhdeksään vuoteen, Knutsen oli sekä piste- että syöttöpörssin kärkinimi.
Vuonna 2000 Knutsen yritti toistamiseen luoda uraa NHL:ssä ja siirtyi tulokasseura Columbus Blue Jacketsiin, joka oli hankkinut hänen pelaajaoikeutensa Mighty Ducksilta aiemmin samana vuonna. Knutsen pelasi Blue Jacketsin riveissä seuraavat neljä kautta. Hän onnistui parhaiten kahdella ensimmäisellä Blue Jackets -kaudellaan, joista ensimmäisellä hän oli Blue Jacketsin toiseksi paras pistemies Geoff Sandersonin jälkeen tehtyään 53 tehopistettä (11 maalia ja 42 syöttöpistettä) 66:ssa pelissä, ja toisella seuransa kolmanneksi paras pistemies Ray Whitneyn ja Mike Sillingerin jälkeen kerättyään 42 tehopistettä 77:ssä runkosarjaottelussa. Vuonna 2002 hänet valittiin muun maailman joukkueeseen NHL:n tähdistöotteluun. Samana vuonna Knutsen oli esillä julkisuudessa myös ikävissä merkeissä, kun 13-vuotias Brittanie Cecil menehtyi maaliskuussa vammoihin, jotka sai Blue Jacketsin ja Calgary Flamesin välisessä ottelussa. Knutsenin laukoma kiekko lensi ottelussa vastustajapelaajan mailan kautta katsomoon ja osui Ceciliä päähän.[2] Osuman jälkeinen pään heilahtaminen taaksepäin vaurioitti pään takaosassa sijaitsevaa valtimoa, mikä aiheutti kaksi päivää ottelun jälkeen Cecilin kuoleman.[3] Onnettomuuden johdosta päätyverkot tulivat NHL:ään pakollisiksi kauden 2002–2003 alusta.
Knutsen oli sivussa suurimman osan kaudesta 2002–2003 nivusvamman vuoksi. Syksyllä 2003, pelattuaan 14 ottelua Blue Jacketsin riveissä ja kaksi ottelua Syracuse Crunchissa AHL:ssä, hän palasi Eurooppaan ja pelasi loppukauden aikana yhden pelin Vålerengens IF:n riveissä Norjassa ja kuusi peliä Djurgårdenin riveissä Ruotsissa. Knutsenin viimeinen kausi ammattilaisena oli kausi 2004–05, jonka aikana hän pystyi pelaamaan vain 15 ottelua Djurgårdenin riveissä oltuaan suurimman osan kaudesta sivussa loukkaantumisen vuoksi. Kesällä 2005 hän lopetti pelaajauransa.
Maajoukkue muokkaa
Knutsen pelasi Norjan jääkiekkomaajoukkueessa neljästi jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen pääsarjassa, vuosina 1994, 1995, 1996 ja 1997. Hän pelasi myös kerran olympialaisissa, Lillehammerissa 1994.
Valmentajaura muokkaa
Peliuransa päättymisen jälkeen Knutsen on toiminut jääkiekkovalmentajana Vålerengens IF:ssä. Kauden 2005–2006 hän toimi joukkueen apuvalmentajana ja kaudesta 2006–2007 alkaen hän toimi Vålerengan päävalmentajana. Vålerenga voitti Norjan mestaruuden vuonna 2006 Knutsenin toimiessa apuvalmentajana ja vuosina 2007 ja 2009 hänen ollessa päävalmentaja. Vuonna 2009 hänen nimikkeensä joukkueessa vaihtui päävalmentajasta manageriksi, mutta hän jatkoi myös Vålerengan valmennusryhmässä.[4]
Lähteet muokkaa
- Espen Knutsen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ "Shampo" Knutsen ei tyrmää NHL-dopingia 14. maaliskuuta 2008. MTV3 Hockey Night. Viitattu 19. huhtikuuta 2008.
- ↑ Wagner, Mike: Brittanie's legacy dispatch.com. 21.3.2010. Arkistoitu 29.3.2010. Viitattu 30.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Puck snapped girl's head back, damaging artery CNNSI.com. 20.3.2002. Arkistoitu 19.1.2010. Viitattu 30.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Vålerenga Ishockey gjør sportslig omorganiseringer vif-hockey.no. 26.5.2009. Arkistoitu 10.6.2009. Viitattu 30.3.2010. (norjaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Espen Knutsen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)