Hevosen askellaji
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Suurimmalla osalla tekstistä ei lähteitä |
Askellajit ovat hevosen erilaisia liikkumistapoja. Kaikki askellajit ovat hevoselle synnynnäisiä ominaisuuksia, joita ihminen voi rohkaista ja vahvistaa. Tietyillä hevosroduilla on niille ominaisia erikoisaskellajeja. Askellajirotujen liioittelevat näytösaskellukset vaativat erityistä koulutusta ja usein keinotekoisia apukeinoja, mutta perustuvat näiden hevosten luontaisiin erityisiin askellajeihin.
Askellajit voidaan karkeasti jakaa niihin, joissa kaikki hevoset liikkuvat luonnostaan ja niihin, jotka vaativat erityistä koulutusta tai jopa jalostusta. Lähes kaikille hevosille luonnollisia liikkumismuotoja ovat käynti, ravi, laukka ja kiitolaukka eli neli. Joidenkin rotujen edustajat saattavat kuitenkin liikkua ravia luontevammin töltissä tai peitsaten.
Perusaskellajit muokkaa
Käynti muokkaa
Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosen kukin kavio laskeutuu maahan selvästi vuorotellen. Sitä voidaan pitää hevosen kävelynä.
Jalat polkevat maahan järjestyksessä vasen takajalka – vasen etujalka – oikea takajalka – oikea etujalka. Saman puolen jalat eivät puhtaassa käynnissä ole irti maasta samanaikaisesti kuin lyhyen hetken, kun etujalka nousee maasta tavallaan pois kohta maahan painuvan takakavion tieltä; jos saman puolen jalat liikkuvat eteen samanaikaisesti, kyse on virheellisenä pidetystä passikäynnistä. Käynnissä hevosen kaula ja pää liikkuvat selkeästi painuen alas aina etujalan ponnistaessa. Käynnissä hevosen jaloista on maassa kerrallaan kaksi tai kolme.
Ihannetapauksessa hevosen takajalka osuu maahan samassa kohdassa, jossa sen etujalka hetkeä aiemmin oli. Tämä tekee käynnin yleensä varsin tasaiseksi ja ratsastajalle miellyttäväksi. Suurin osa nisäkkäistä käyttää samaa liikkumistapaa kävellessään neljällä jalalla.
Ravi muokkaa
Ravi on kaksitahtinen askellaji: kaksi kaviota laskeutuu aina maahan yhtä aikaa. Ravissa hevonen siirtää vuoron perään ristikkäisiä (diagonaalisia) jalkaparejaan eli oikeaa etujalkaa ja vasenta takajalkaa tai vasenta etujalkaa ja oikeaa takajalkaa. Poljentojen välissä on liitovaihe, jolloin hevosen kaikki jalat ovat yhtä aikaa irti maasta. Ravi on hyvin vakaa askellaji, eikä hevosen tarvitse tehdä suuria tasapainottavia liikkeitä päällään ja kaulallaan. Selän liikkeet sen sijaan voivat olla ratsastajalle melkoisen töyssyttäviä, ja ravissa istumisen oppiminen vie aloittelijalta aina jonkin verran aikaa.
Sekä hevosen että ratsastajan rasituksen vähentämiseksi ravia ratsastetaan varsinkin maastossa ja hevosta verrytellessä yleensä keventäen (kevyt ravi), jolloin ratsastaja hevosen selän liikkeiden energiaa hyväksi käyttäen kohottautuu hiukan satulasta aina jommankumman jalkaparin ollessa maassa. Kentällä kevennetään sisäetujalalle (kentän keskustan puoleiselle etujalalle) eli ollaan irti satulasta, kun tämä jalka on maassa; käytännössä ratsastajan on yleensä helpointa katsoa, että nousee satulasta samaan aikaan kun hevosen ulkoetujalka lähtee siirtymään eteenpäin. Maastossa vaihdetaan kevennystä säännöllisesti, jotta molemmat jalkaparit rasittuvat tasaisesti.
Vuonna 1872 yhdysvaltalainen liikemies Leland Stanford väitti vastoin tuolloista yleistä käsitystä, että hevonen ravatessaan irtoaa välillä kokonaan maasta. Aikaisemmin oli luultu, että ravaavalla hevosella ainakin yksi kavio koskettaa maata koko ajan. Ihmissilmälle hevosen liikesarjat ovat liian nopeita, joten Stanford palkkasi valokuvaaja Eadweard Muybridgen ratkaisemaan asian ja kuvaamaan omistamaansa kuuluisaa kilparavuri Occidentia. Vuoteen 1878 mennessä Muybridge oli onnistunut parinkymmenen kameran avulla kuvaamaan liikkuvaa hevosta siten, että ravin liitovaihe saatiin selvästi näkyviin. Syntyneen kuvasarjan nimi on The Horse in Motion.
Tasaisuutensa vuoksi ravi on ajossa suosituin nopea askellaji. Erityisen nopeaa ravia ajetaan ravikilpailuissa. Maailman huippuravureiden nopeimmat kilometriajat vastaavat noin 50 km/h nopeutta, lämminveriravureita raskaampien suomenhevosten huippuajat noin 45 km/h. Tällainen nopeus ei kuitenkaan pysy yllä muutamaa kilometriä pitempään ja vaatii hyvän, tasaisen juoksuradan ja kevyet kilpavarusteet.
Ravia erittäin kootussa ja korkeassa muodossa ovat esimerkiksi korkean tason kouluratsastuksessa käytetty passage eli liitoravi, jossa hevonen ikään kuin leijailee ravissa eteenpäin, sekä piaffe, jossa hevonen ravaa koottuna miltei paikoillaan. Piaffessa hevosen takaosa on "rungon alla" ja eläin polkee voimakkaasti ja rytmikkäästi nostaen jalkojaan korkealle. Hevoset ja erityisesti oriit esittävät sekä passagea että piaffea myös luonnostaan vaikkapa "mahtaillessaan" laitumella muille hevosille.
Laukka muokkaa
Tavallinen laukka on puhtaana kolmitahtinen askellaji: yksi ristikkäinen jalkapari laskeutuu maahan samanaikaisesti. Laukka on epäsymmetristä, sillä hevosen joko vasen tai oikea puoli johtaa eli liikkuu toisen puolen edellä. Oikeassa laukassa poljentajärjestyksenä on vasen takajalka – oikea taka- ja vasen etujalka – oikea etujalka – liito (kaikki jalat irti maasta), vasemmassa laukassa vastaavasti oikea takajalka – vasen taka- ja oikea etujalka – vasen etujalka – liito.
Laukka voi hajota nelitahtiseksi hevosen laukatessa hyvin hitaasti, jolloin puhutaan "nelitahtisesta" tai "nelitahtihölkötyksestä". Nelitahtista laukkaa pidetään virheellisenä.
Laukkaan siirtymistä paikalta (seisaalta), käynnistä tai ravista kutsutaan laukannostoksi. Laukka valitaan normaalisti hevosen tasapainon vuoksi siten, että sisäjalka eli kaarteen puoleinen (tai kentän keskustan puoleinen) jalka johtaa: vasempaan kierrokseen ratsastetaan siis vasenta laukkaa, oikeaan oikeaa. Tätä kutsutaan myötälaukaksi. Jos ratsastajan tahdosta ratsastetaankin harjoituksen vuoksi ulkojalan laukkaa, kyseessä on vastalaukka. Muussa tapauksessa ulkojalan laukka on väärää laukkaa. Ristilaukasta puhutaan, kun hevonen laukkaa epäpuhtaasti siten, että sen taka- ja etuosa ovat eri laukassa tai etuosa laukkaa ja takaosa ravaa. Laukan voi vaihtaa vaikkapa oikeasta vasemmaksi joko muutaman käynti- tai raviaskeleen kautta tai niin kutsutusti askeleessa eli yhden askeleen aikana laukassa, jolloin hevonen vaihtaa laukan puolen liitovaiheen aikana. Puhdas laukanvaihto askeleessa vaatii ratsastajalta täsmällistä apujen käyttöä, muuten tuloksena on herkästi ristilaukka. Laukanvaihdot ovat kouluratsastusliike, jota korkeimmilla tasoilla esitetään jopa pitkiä sarjoja joka askeleella (sarjavaihdot). Laukanvaihdot ovat usein tarpeen myös esteratsastuksessa, jotta hevonen pääsee nopeasti ja tasapainossa esteeltä toiselle erisuuntaisissa kaarteissa. Vapaana liikkuessaan useimmat hevoset vaihtavat laukkaa askeleessa tarpeen tullen aivan luontevasti, mutta selässä istuva ratsastaja mutkistaa tilannetta.
Kiitolaukka, neli muokkaa
Kiitolaukka (joskus myös nelistys tai neli) on hevosen nopein askellaji. Se on nopeaa ja venytettyä laukkaa, joka on muuttunut tavallisesta laukasta nelitahtiseksi kun takajalka ehtii astua maahan ennen ristikkäistä etujalkaa. Laukkahevoset kilpailevat laukkaradalla nopeudessa nimenomaan kiitolaukassa. Muuten kiitolaukkaa ratsastetaan lähinnä maastoretkillä avarassa tasaisessa maastossa (esimerkiksi hiekkarannalla) tai pitkillä tienpätkillä, sillä siihen vaaditaan huomattavasti tilaa. Kentällä kiitolaukkaa ei yleensä voi ratsastaa, koska tilaa ei ole riittävästi. Kiitolaukassa käytetään kevyttä istuntaa.
Kiitolaukassa hevonen voi yltää lyhyellä muutaman sadan metrin matkalla jopa 88 km/h nopeuteen; näin nopeita voivat olla lyhyisiin juoksumatkoihin erikoistuneet quarterhevoset. Englannintäysiveriset yltävät noin kilometrin laukkakilpailumatkoilla nopeimmillaan 75 km/h ja 1,5 mailin (2414 m) matkalla 60 km/h nopeuksiin[1]. Tällaiset nopeudet edellyttävät hevosen omien edellytysten lisäksi myös hyvää, tasaista juoksurataa sekä kevyitä varusteita ja pienikokoista ratsastajaa.
Erikoisaskellajeja muokkaa
Perusaskellajien lisäksi on erikoisaskellajeja, joista Euroopassa tunnetaan parhaiten islanninhevosten töltti ja passi. Nämä tarvittaessa vauhdikkaat, mutta ratsastajalle tasaisen mukavat askellajit olivat vielä keskiajalla yleisiä muuallakin maailmassa, sillä hevosta käytettiin paljon ratsuna matkanteossa. Nyttemmin ne ovat hevosten käyttötarkoitusten ja sitä myöten jalostustavoitteiden muuttumisen myötä hyvin pitkälti kadonneet eurooppalaisista hevosroduista. Varsinkin Etelä-Amerikassa kasvatetaan kuitenkin edelleen muiden muassa näissä erikoisaskellajeissa liikkuvia ratsuhevosrotuja, ja monissa roduissa (myös suomenhevosilla) esiintyy tölttitaipumusta.
Erikoisaskellajit tunnetaan maasta ja hevosrodusta riippuen hyvin monenlaisilla nimillä, mutta useimmissa tapauksissa kyse on pohjimmiltaan joko töltistä tai passista tai töltin ja ravin tai töltin ja passin välimuodosta.
Erikoisaskellajeja hyödyntävään askellajiratsastukseen käytetään yleensä hevosrotuja (askellajirodut) ja -yksilöitä (askellajihevoset), joilla on muun muassa rakenteensa ansiosta niihin selvä luontainen taipumus, mutta niitä voi myös opettaa hevoselle koulutuksen ja erikoiskengityksen avulla.
Askellajirotuja ovat islanninhevosen lisäksi muiden muassa pohjoisamerikkalaiset tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja amerikanratsuhevonen sekä eteläamerikkalaiset paso fino ja perunpaso.[2]
Passi muokkaa
Passi (raviurheilussa myös peitsi) on kaksitahtinen askellaji, jossa hevosen samanpuoleiset jalat liikkuvat yhtä aikaa samaan suuntaan. Aikaisemmin passissa liikkuvia hevosia suosittiin ratsuina, koska passi on yleensä ratsastajalle ravia mukavampaa istua. Nykyisin se rajoittuu toivottuna askellajina lähinnä islanninhevosratsastukseen, jossa vauhdikasta passia (myös liitopassi) arvostetaan suuresti, sekä Pohjois-Amerikassa järjestettäviin peitsarijuoksukilpailuihin. Molemmissa tapauksissa hevoselta edellytetään nimenomaan reipasta liitovaiheen saavaa passia, ei hidasta: peitsarien ennätykset ovat selvästi kovatasoisempia kuin ravureiden, ja passaava islanninhevonen yltää samoin jopa täyden laukan nopeuteen. Kun islanninhevonen töltin sijaan liikkuu hitaassa passissa, josta liitovaihe puuttuu, puhutaan halventavasti possupassista.
Niin normaalissa eurooppalaistyyppisessä ratsastuksessa kuin raviurheilussakin passi on ei-toivottu askellaji. Muut askellajit, jopa laukka, voivat monenlaisista muun muassa hevosen koulutukseen, lihaskuntoon tai terveyteen liittyvistä syistä muuntua passitahtisiksi, mitä pidetään epäpuhtautena.
Passi on selvästi ravia nopeampaa. Peitsarijuoksukilpailuissa huippuennätykset vastaavat noin 55 km/h nopeutta.
Töltti muokkaa
Töltti on askellaji, jota usein sanotaan islanninhevoselle ainutlaatuiseksi. Samankaltaisia askellajeja kuitenkin tavataan myös esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa kehitetyillä askellajiroduilla. Näiden rotujen vastaavia askellajeja kutsutaan muilla nimillä, esimerkiksi rackiksi ja single-footingiksi.
Kun ravissa hevosen ristikkäiset jalat liikkuvat yhtä aikaa eteen ja passissa vastaavasti samanpuoleiset jalat, puhdas töltti asettuu juuri näiden kahden liikkumistavan puoliväliin: siinä on sekä ristikkäinen (diagonaalinen) että samanpuoleinen (lateraalinen) vaihe. Töltti on nelitahtista ja jalkojen poljentajärjestys on sama kuin käynnissä[3], mutta nopeus voi vaihdella hitaasta töltistä aina laukan nopeuteen.
Töltti on varsinkin raviin verrattuna ratsastajalle erittäin tasaista. Islantilaiset ratsastajat havainnollistavatkin joskus töltin tasaisuutta ratsastamalla laukan vauhtia mutta läikyttämättä pitelemäänsä juomaa. Moni islanninhevonen on niin pitkälti tölttihevonen, että se vapaanakin liikkuu ravin sijaan töltissä ja sitä on vaikea saada lainkaan ravaamaan. Etenkin ratsastettuna töltti kuitenkin muuttuu helposti erilaisista syistä puhtaasta askellajista joko ravi- tai passitahtiseen suuntaan.
Espanjalainen käynti muokkaa
Espanjalainen käynti tarkoittaa hevosen kävelytyyliä, niin että hevosen etujalat nousevat korkeammalle kuin normaalissa käynnissä.lähde?
Lähteet muokkaa
- ↑ http://thoroughbredchampions.com/library/worldrec.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Gaited Horses Horseman Magazine. 8.12.2008. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Viitanen, Johanna: Islanninhevonen Suomen Islanninhevosyhdistys ry. 12.6.2009. Arkistoitu 8.4.2009. Viitattu 4.12.2010.
Aiheesta muualla muokkaa
- Valokuvia eri askellajeista(Eadweard Muybridge: Animals in Motion) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Hevosen askellajit (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Ihalainen, Johanna: Töltti Islanninhevoset.com. Viitattu 15.3.2019.