Mortal Kombat

tappelupelisarja
(Ohjattu sivulta Erron Black)
Tämä artikkeli käsittelee pelisarjaa. Artikkeli elokuvasta, katso Mortal Kombat (elokuva).

Mortal Kombat on tappelupelisarja, jonka loivat alun perin chicagolaiset Ed Boon ja John Tobias. Pelisarja tuli tunnetuksi 1990-luvun puolivälissä nimenomaan karun, liioitellun ja synkällä tavalla huvittavan väkivaltansa ansiosta. Aikoinaan se oli myös yksi suosituimmista videopelisarjoista. 3D-pelimekaniikan aikakaudella 2000-vuosikymmenen ajan MK menetti näkyvyyttä ja sen valmistaja ajautui 2008-laman aikana konkurssiin. Warnerin ostettua lisenssioikeudet, pelisarja pääsi jälleen vanhaan suosioonsa viimeistään 2.5D-pelimekaniikan Mortal Kombat 11:llä, josta tuli maailman viidenneksi myydyin videopeli vuonna 2019[1].

Mortal Kombat
MKDL.PNG
Kehittäjä NetherRealm Studios
Julkaisija Midway Games (1992–2009)
Warner Bros. Interactive Entertainment (2009–)
Suunnittelija Ed Boon
John Tobias
Lajityyppi tappelupeli
Ensijulkaisu Mortal Kombat (1992)
Viimeisin julkaisu Mortal Kombat 11: Aftermath Kollection (2020)
Aiheesta muualla
MobyGames
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Mortal Kombatin ansioiksi luetaan pohjan luominen länsimaisille vastineille tappelupelien markkinoilla, joita japanilaiset tappelupelit ovat hallinneet; ESRB:n synty pelien ikärajoille sekä ns. juggle-liikkeiden esittely. Jugglet perustuvat siihen, että ilmaan lennätetty vastustaja ei voi vaikuttaa hahmonsa toimintaan ennen kuin on laskeutunut maahan ja noussut uudelleen ylös. Pitkittämällä vastustajan ilmalentoa erilaisin iskuin ja hyökkäyksin taitava pelaaja voi periaatteessa ratkaista ottelun yhdellä liikesarjalla. Käytännössä tällaisen liikesarjan suorittaminen on hyvin hankalaa.

ESRB, yhdysvaltalainen ikäluokitusjärjestelmä videopeleille, luotiin Mortal Kombatin väkivaltaisen sisällön johdosta.[2] Tätä ennen ei vielä ollut lakeja videopelien myynnistä alaikäisille.[3]

HistoriaaMuokkaa

Ensimmäinen Mortal Kombat julkaistiin pelihalleihin vuonna 1992. Sarjan toisen luojan, Ed Boonin, mukaan MK oli tarkoitettu pelkäksi teknologiatestiksi, eikä Boon olisi uskonut pelin menestyneen yhtä hyvin ilman sen ylilyötyä väkivaltaisuutta.lähde? Peli tuli tunnetuksi myös siihen aikaan hyvin realistisena pidetystä grafiikasta.lähde? Peli hyödynsi oikeaan kuvamateriaaliin pohjautuvien spritejen eli hahmomallien käyttöä. Tätä fotorealistista tekniikkaa hyödynnettiin kaikissa kaksiulotteisissa MK-peleissä. Seuraavana vuonna peli käännettiin muun muassa Sega Mega Drivelle ja Super Nintendo Entertainment Systemille. Vaikka SNES-versio oli teknologisesti kehittyneempi, perheystävällisen videopeliviihteen julkaisijan maineesta tarkka Nintendo sensuroi omaa versiotaan muuttamalla veren hieksi ja menetti paljon suosiotaan pelin fanikunnan keskuudessa.lähde?

Mortal Kombat Ⅱ julkaistiin vuonna 1993, Ed Boonin mukaan luovan paineen alla, sillä jatko-osaan mennessä pelien luojilla oli jo niin paljon materiaalia, että sitä kaikkea ei saatu peliin mahtumaan ja käyttämättä jääneen materiaalin määrä tulisi näkymään varsinkin seuraavan pelin kohdalla. Mortal Kombat II oli teknisesti edeltäjiään hiotumpi. Se julkaistiin myös usealle kotikonsolille. Tällä kertaa SNES-versio jätettiin sensuroimatta, sillä vastikään vahvistettu ikärajajärjestelmä (suurilta osin ensimmäisen MK:n kohusta johtuen) velvoitti kaikki pelit läpäisemään ikärajasensorien hyväksynnän.lähde? Ikärajamerkinnät tekivät Nintendon pelisisältöjä koskevat ohjesäännöt täten tarpeettomiksi.

Vuonna 1995 Mortal Kombatin pohjalta luotiin ensimmäinen Mortal Kombat -elokuva sekä julkaistiin pelisarjan kolmas osa. Mortal Kombat 3 toi sarjaan enemmän ominaisuuksia, kuten lopetusliikkeet Brutality ja Animality. Pelinkehittäjät olivat jo ennakkoon päättäneet tarjota muutaman kuukauden sisään MK3:lle arcade-pelipaikoille ilmaisen päivityksen Ultimate Mortal Kombat 3 -pelin muodossa, lisäten peliin mm. kestosuosikit Scorpion, Mileena ja Kitana sekä tulokkaan Rain[4]. Tätä seurasi UMK3:n kotikonsoliversio sekä samalla MK3:n viimeinen versio, Mortal Kombat Trilogy, jossa oli uutuutena Aggressor-mittari ja pelattavina koko trilogian kaikki hahmot, ml. pää- ja alipäääviholliset, ja tulokkaina Khameleon ja Chameleon.

Mortal Kombat 4 oli pääsarjan ensimmäinen 3D-peli. Vaikka peli saikin osakseen kritiikkiä faneiltalähde?, se menestyi suhteellisen hyvin—varsinkin kiitos sen Yhdysvaltoja kiertäneen, pelinkehittäjien Mortal Kombat 4 on the road -mainoskiertueensa.

Vuonna 2003 julkaistu Mortal Kombat: Deadly Alliance oli ensimmäinen MK-peli, jota ei julkaistu arcade-pelihalleissa, koska niiden tuottavuus oli laskenut rankasti 2000-luvulla. MKDA sekä 2005 julkaistu Mortal Kombat: Deception yrittivät myös selvästi uudistaa sarjaa houkutellakseen uusia faneja esittelemällä uusia hahmoja ja rikkomalla sarjan kliseitä.

Tappelupeligenrestä pelitMuokkaa

Sarjaan kuuluu myös lukuisia väliprojekteja ja lisäosia.

Spin-off-pelitMuokkaa

Lopetusliikkeet eli finisheritMuokkaa

Fatality on Mortal Kombatissa käytetty lopetusliike, joka tehdään pienellä näppäinyhdistelmällä. Kun tämä on tehty, niin henkilö valmistautuu lopettamaan vastustajansa esimerkiksi repäisemällä pään irti tai sytyttämällä vastustajan tuleen. Kun toinen on kuollut, ruutuun ilmestyy teksti Fatality. Mortal Kombat: Armageddonissa on Fatality muutettu Kreate-A-Fatality muotoon, jossa voi tehdä haluamansalaisen Fatalityn.

Muita lopetusliikkeitä ovat Mortal Kombat: Shaolin Monksissa käytetty Multality, jossa henkilö tuhoaa monta vastustajaa kerralla sekä Mortal Kombat Deceptionissa käytetty Hara Kiri, jossa vastustaja tappaa itsensä ennen kuin pelaaja ehtii tappaa hänet.

Tähän joukkoon kuuluu myös MK3:ssa, MKSM:ssä, MKX:ssä ja MK11:ssä käytetty Brutality. Se on ikään kuin pieni voiman jylläys, jossa hakataan vastustajaa niin kauan, että hän räjähtää tuusan nuuskaksi.

Lopetusliikkeitä lueteltuna:

  • Fatality, jossa voittaja tappaa vastustajansa.
  • Stage Fatality, jossa voittaja heittää uhrinsa taisteluareenan ansaan, kuten piikkeihin.
  • Kreate-A-Fatality (KAF), jossa Fatalityä voi kombon elkein jatkaa useilla liikkeillä Ultimate Fatalityksi saakka, tai vastaavaksi. Esiintyi Mortal Kombat: Armageddonissa. Joillain hahmoilla voi olla hieman muista poikkeavia KAF-tappoliikkeitä.
  • Hara-Kiri, jossa voittaja tappaakin itsensä - tämä esiintyi Mortal Kombat: Deceptionissa.
  • Multality, jossa pelaaja tappaa monta vastustajaa kerralla - esiintyi Mortal Kombat: Shaolin Monksissa.
  • Animality, jossa taistelija muuttuu eläinmuotoon ja tappaa vastustajan eläimellisillä kyvyillään.
  • Mercy, jossa Finish Him/Her! -tilassa voittaja antaakin vastustajalleen vielä piirun verran lisäenergiaa matsin jatkumiseen. Tämä voi olla edellytys joillekin lopetusliikkeille.
  • Babality, jossa liikkeen tekijä muuttaa vastustajansa vauvaksi. (Alkupään peleissä vihollinen muuttui yksinkertaisesti vauvamuotoiseksi itsekseen, mutta vuoden 2011 Mortal Kombatissa vauvaksi muuttuneet suorittavat jotakin persoonallisuuteensa liittyviä, humoristisia akteja.)
  • Friendship, jossa taistelijat ystävystyvät toistensa kanssa ja tekevät jotain hauskaa.
  • Brutality, jossa voittaja pienistää häviäjän aggressiivisesti luukasaksi MK3:ssa, jossa se esiintyi ensi kerran. MKX ja MK11 toivat siihen sellaisen pienen muutoksen, että sen pystyykin niissä suorittamaan jo silloin, kun vastustaja on vielä elossa - kriittisellä energiamäärällä tosinkin. Lisäksi näissä peleissä brutalityistä on useitakin variaatioita samalla hahmolla.
  • Heroic Brutality, jossa voittaja ei varsinaisesti tapa vastustajaansa, mutta mukiloi pahasti. Tämä oli fatalityn vastine Mortal Kombat vs. DC Universessa sarjakuvasankarihahmoille, kuten Teräsmies tai Lepakkomies, jotka eivät tapa.
  • Quitality, joka esiintyi ensimmäistä kertaa Mortal Kombat X -pelin Online-otteluissa. Jos vastustaja lopettaa matsin kesken, hänen päänsä räjähtää ja sen jälkeen ilmestyy teksti Quitality. Kerran tämä vähensi keskeytyksiä, Quitality palasi MK11:een.

Elokuvat ja televisioMuokkaa

Mortal Kombatin pohjalta luotiin vuonna 1995 elokuva, Mortal Kombat, joka laukaisi Paul W. S. Andersonin elokuvauran ja tuotti 125 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria maailmanlaajuisesti. Elokuvaan tehtiin jatko-osa kaksi vuotta myöhemmin nimellä Mortal Kombat: Annihilation, jonka kanssa Andersonilla ei ollut mitään tekemistä. Elokuvan näyttelijäkaarti uusittiin täysin, lukuun ottamatta Robin Shouta ja Talisa Sotoa. Annihilation oli edeltäjäänsä verrattuna suuri floppi. Tästä huolimatta vuodeksi 2013 suunniteltiin uutta Mortal Kombat -elokuvaa, Mortal Kombat: Devastationia, jossa pääosaa olisi esittänyt edelleen Robib Shou. Elokuvaa ei kuitenkaan julkaistu.

Mortal Kombatin pohjalta on myös luotu piirretty, Mortal Kombat: Defenders of the Realm, sekä Hercules- ja Xena-sarjojen hengessä luotu televisiosarja Mortal Kombat: Conquest. Molempia tehtiin vain yhden tuotantokauden verran.

Vuonna 2011 debyyttinsä sai myös Kevin Tancharoenin luoma ja ohjaama yhdeksänosainen internetsarja Mortal Kombat: Legacy, joka perustui Tancharoenin internetsuosiota saaneeseen, epäviralliseen Mortal Kombat -elokuvatraileriin. Myös pelisarjan toinen kehittäjä, Ed Boon, tekee vierailevan roolin sarjassa televisiotuottajana nimellä ”Ed Goodman”.

Vuonna 2020 aloitettiin Mortal Kombat: Legends -animaatioelokuvien sarja sen ensimmäisellä osalla, Scorpion's Revenge. Tämä sai jatko-osan Battle of The Realms syksystä 2021.


Toukokuussa 2021 julkaistiin uusi Mortal Kombat -elokuva ja se pyöri niin elokuvateattereissa, kuin netin ostopalveluissa, kuten Google Play Elokuvat. Saman vuoden kesänä se julkaistiin Blu-ray-levyllä.

LähteetMuokkaa