Avaa päävalikko

Erkki Juhani Silvo (27. marraskuuta 1934 Kotka[1]7. maaliskuuta 2014 Kotka[2]) oli suomalainen eversti.

Silvon vanhemmat olivat Leo Silvo ja Ida Järvinen ja puoliso vuodesta 1956 Terttu Anneli Eloranta. Silvo tuli ylioppilaaksi 1954 ja suoritti Kadettikoulun 1957 ja Sotakorkeakoulun 1967. Hän toimi Karjalan prikaatin opetusupseerina 1957–1958, Kanta-aliupseerikoulun opetusupseerina, linjanjohtajana ja komppanianpäällikkönä 1959–1965, Pääesikunnan toimistoupseerina 1967–1972 ja osastopäällikkönä 1983–1985, sotilasasiamiehen apulaisena Lontoossa 1972–1975, Porin prikaatin esikuntapäällikkönä 1975–1977, puolustusministeriön toimistopäällikkönä 1977–1983, Itä-Uudenmaan sotilaspiirin päällikkönä 1985–1992 ja Uudenmaan sotilasläänin ensimmäisenä komentajana 1993–1994. Puolustusvaliokunnan sihteeri Silvo oli 1977–1983 ja Suomen Sotilasurheiluliiton varapuheenjohtaja 1985–1987 ja puheenjohtaja 1988–1991. Silvo julkaisi teokset Puolustusvoimien kouluttajan opas (1972) ja Itä-Uudenmaan sotilaspiirin historia (1992). Hänet ylennettiin vänrikiksi 1955, luutnantiksi 1958, yliluutnantiksi 1961, kapteeniksi 1964, majuriksi 1969, everstiluutnantiksi 1974 ja everstiksi 1981.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 902. Silvo, Erkki. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
  2. Kimmo ja Ismo Silvo: Muistot: Erkki Silvo HS.fi. Viitattu 6.11.2016.
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.