Wikipedia

Erkki Raatikainen

suomalainen poliitikko

Erkki Raatikainen (24. toukokuuta 1930 Jyväskylä – 30. tammikuuta 2011 Helsinki[1][2]) oli suomalainen poliitikko, toimittaja ja kirjailija sekä Yleisradion pääjohtaja 1970–1979.[3]

Erkki Raatikainen vuonna 1967.

Uran alkuajatMuokkaa

Raatikainen pääsi ylioppilaaksi 1948 ja toimi Suomen Sosialidemokraatin ulkomaanosaston toimittajana 1950–1955. BBC:n maailmanpalvelun suomenkielisen osaston toimittajana Lontoossa Raatikainen työskenteli 1955–1958, Yleisradion tiedotuspäällikkönä 1958–1961 ja Suomen television uutispäällikkönä 1961–1964.[4]

SDP:n puoluesihteerinä Raatikainen toimi vuosina 1967–1969 ja sitä aiemmin Suomen Sosialidemokraatin toisena päätoimittajana 1964–1966.[4] Hän loi puoluesihteerinä osaston, jonka tehtävänä oli hyödyntää tieteellistä tutkimusta SDP:n politiikan suunnittelussa.[5] Puoluesihteerikaudellaan Raatikainen sanoi SDP:lla olevan ”luurankoja kaapissa”, ja termi ”sosialismin luuranko” eli poliittisten pilapiirtäjien ansiosta vuosia.[6]

Poliittinen kantaMuokkaa

Poliittiselta kannaltaan Raatikainen oli vasemmistososialidemokraatti, ja hän veti kaudellaan puolueeseen nuoria radikaaleja. Puolueura päättyi kuitenkin lyhyeen, kun hän sai tarjouksen Yleisradion pääjohtajaksi.

Revon aikana Yleisradion oli katsottu olleen liiaksi vasemmalla, ja tilalle otettiin Keskustapuolueen Pekka Silvola ja Raatikainen normalisoimaan, jota termiä Raatikainen itse käytti, vaikka se noihin aikoihin liittyi Tšekkoslovakian miehityksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa kommunistinen puolue palautti vanhan linjan.[7]

Yleisradion pääjohtajuusMuokkaa

Raatikaisen ollessa pääjohtajana 1970–1979 Yleisradion taloudelliset ja henkilöresurssit kasvoivat samalla kun yhteydet länteen ja itään laajenivat. Sosialidemokraatit halusivat kuitenkin vaihtaa puolueen mandaatilla olleen pääjohtajan. Hänen seuraajansa oli Sakari Kiuru. Raatikainen palasi toimittajaksi. Hyvät neuvostosuhteet kuitenkin säilyivät, ja Raatikainen seurasi puoluekokouksia aitiopaikalta.[7] Raatikaisen muistelmista käy ilmi, että hän otti raskaasti syrjäyttämisensä Ylen pääjohtajan paikalta.[8]

KirjailijauraMuokkaa

Pääjohtajakautensa jälkeen Raatikainen aloitti radiossa Eurooppalaisia puheenvuoroja -ohjelmasarjan, jonka rinnalle tulivat sittemmin sarjat Amerikkalaisia puheenvuoroja ja Kolmannen maailman puheenvuoroja. Raatikainen kirjoitti kolumneja mm. Apu-lehteen ja vielä viimeisinä elinvuosinaan hän toimi ajoittain kolumnistina Ylen ykkösen Ykkösaamu- ja Radio Suomen Ajantasa-ohjelmissa.[6]

Raatikainen kirjoitti pääjohtajauransa jälkeen useita kirjoja, muun muassa puoluetovereistaan Mauno Koivistosta ja Kalevi Sorsasta sekä sisäministerinäkin toimineesta, Alzheimerin tautia sairastaneesta vaimostaan Kaisa Raatikaisesta. Neuvostoliitosta hän kirjoitti kolme kirjaa.[7]

Raatikaisen isä oli toimittaja Jussi Raatikainen, joka valittiin kansanedustajaksi 1936 ja oli ministeri 1948–1950.[7]

TeoksetMuokkaa

  • Kuinka presidentti tehdään. Helsinki: Tammi, 1964.
  • Kuin punainen varjo vain eli Pienesti pirullisia profiileja luurankokaapista. Espoo: Weilin + Göös, 1980. 951-35-2187-7.
  • Oi Amerikka. Mitä jokaisen tytön ja pojan tulee tietää Yhdysvaltain politiikasta. Espoo: Weilin + Göös, 1981. ISBN 951-35-2242-3.
  • Mauno Koivisto ja kaikki kuninkaan miehet. Espoo: Weilin + Göös, 1982. ISBN 951-35-2819-7.
  • Raju on ajan riento. Espoo: Weilin + Göös, 1982. ISBN 951-35-2723-9.
  • Vankempi poika. ”Sinä ja Sorsan Kale, kaverukset maailmalla”. Helsinki: Tammi, 1985. ISBN 951-30-6353-4.
  • Rajumpi on ajan riento. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6576-6.
  • Voi Venäjä, eli, ”Aika jo menneestä jäljenkin vei”. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9913-X.
  • Se ruusu on puhdasta purppuraa. Elegia. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24632-8.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Ylen entinen pääjohtaja Erkki Raatikainen on kuollut yle.fi. 1.2.2011. Yleisradio. Viitattu 1.2.2011.
  2. ↑ Mitä missä milloin 2012, s. 421. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25293-1.
  3. ↑ Salokangas, Raimo: ”Raatikainen, Erkki (1930–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 21–22. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  5. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-70, s. 15. Edita, 1999. ISBN 951-37-2785-8.
  6. ↑ a b Pitko, Matti: Raatikaisen Erkki, menestyksen merkki. Aamulehti, 2.2.2011, s. B 18.
  7. ↑ a b c d Hämäläinen, Unto: Yleisradion normalisoija. Helsingin Sanomat, 2.2.2011, s. C 6. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Raimo Salokangas: Aikansa oloinen: Yleisradion historia 2, s. 261. Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0714-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Edeltäjä:
Kaarlo Pitsinki 		Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
1966–1969 		Seuraaja:
Kalevi Sorsa
Ylen pää- ja toimitusjohtajat
Pääjohtajat: Hjalmar Woldemar Walldén (1944–1945) • Hella Wuolijoki (1945–1949) • Einar Sundström (1950–1964) • Eino S. Repo (1965–1969) • Erkki Raatikainen (1970–1979) • Sakari Kiuru (1980–1989) • Reino Paasilinna (1990–1994)
Toimitusjohtajat: L. M. Viherjuuri (1926–1927) • Yrjö Koskelainen (1927) • Armas Deinert (1927) • Hjalmar Woldemar Walldén (1927–1944) • Arne Wessberg (1994–2005) • Mikael Jungner (2005–2010) • Lauri Kivinen (2010–2018) • Merja Ylä-Anttila (2018–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Raatikainen&oldid=21144399”