Avaa päävalikko

Erkki Alfred Kurki-Suonio (sukunimi vuoteen 1928 Krohn; 22. syyskuuta 1901 Helsinki12. huhtikuuta 1985 Helsinki[1][2]) oli suomalainen pappi, kirjailija ja virsientutkija.

Erkki Kurki-Suonio
Erkki Alfred Krohn
Erkki Kurki-Suonio v.1925
Erkki Kurki-Suonio v.1925
Henkilötiedot
Syntynyt 22. syyskuuta 1901
Helsinki
Kuollut 12. huhtikuuta 1985 (83 vuotta)
Helsinki
Ammatti pappi, kirjailija ja virsientutkija
Puoliso I Sylvia Kurki-Suonio (s. Ranki)
II Hilja Theodolinda Hahnsson (Hilja Haahti)
Lapset Jaakko, Kerttu, Ilmari, Pirkko, Annikki ja Sirkka.
Vanhemmat Ilmari Krohn ja Emilie Krohn (s. von Dittmann)
Kirjailija
Aikakausi 1952-85
Aiheet virret, saarnat, muistelmat, elämäkerrat
Esikoisteos Hengelliset kansansävelmämme koraaleina. 1 osa, Sävelmien ottaminen koraalikirjaan ja niiden laatu. (Väitöskirja). 1952.
Muuta tietoa

Rovasti 1949
Teologian tohtori 1952
Kunniamerkkejä: SLR 1 ja SVR J 1.

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sisällysluettelo

PerhetaustatMuokkaa

Erkki Kurki-Suonion vanhemmat olivat professori, säveltäjä Ilmari Henrik Reinhold Krohn[3] ja Emilie Alide Marie o.s. von Dittmann. Erkin äiti kuoli pojan ollessa 3½-vuotias. Isä ja Hilja Theodolinda Hahnsson avioituivat 1906. Lapset pitivät Hiljaa, kirjailijanimeltään Hilja Haahti, toisena äitinään.[3]

Kurki-Suonio avioitui 1925 kansakoulun opettaja Sylvi Rankin kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Jaakko, Kerttu, Ilmari, Pirkko, Annikki ja Sirkka.[4]

OpinnotMuokkaa

Kurki-Suonio kävi Helsingissä Lampénin 3-luokkaisen alkeiskoulun, jatkoi veistokoulussa sitten vuoden ja normaalilyseon käytyään tuli ylioppilaaksi 1920. Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, jossa Kurki-Suonio suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1922. Auskultoinnin oppikouluja varten hän toteutti 1922–24 sekä kansanopistoja varten 1923. Papin kutsumus alkoi vetää Kurki-Suoniota puoleensa. Hän suoritti Sacri ministerii kandidaatin tutkinnon (SMK) 1925 ja vihittiin papiksi Oulussa 1925. Vuonna 1928 Kurki-Suonio suoritti suomen kielen ja kirjallisuuden approbaturin sekä 1931 kenttäpapin tutkinnon. Pastoraalitutkinto (laudatur) valmistui 1932. Myöhemmin vuorossa Kurki-Suoniolla olivat jatko-opinnot. Hän valmistui teologian lisensiaatiksi ja sen jälkeen väitteli teologian tohtoriksi 1952[3][4][5].

TyöuraMuokkaa

PäätoimetMuokkaa

Kurki-Suonion työura alkoi Itä-Hämeen kansanopiston virkaa toimittavana lehtorina Hartolassa 1922 ja jatkui Portaanpään kristillisen kansanopiston opettajana 1923. Raudaskylän keskikoulun opettajana Kurki-Suonio oli 1925–27, Portaanpään kristillisen kansanopiston opettajana Lapinlahdella 1927–33 sekä Suomen Merimieslähetysseuran apuIaissihteerinä 1933–36. Iisalmen kaupunkiseurakunnan kirkkoherrana Kurki-Suonio toimi 1935–51, Helsingin yliopiston assistenttina ja notaarina 1951–52 sekä Helsingin Johanneksen seurakunnan kirkkoherrana 1952–70, jolloin hän jäi eläkkeelle[4][5].

SivutoimiaMuokkaa

Kurki-Suonio oli Kalajokilaakson kristillisen kansanopiston opettajana Raudaskylässä 1925-27, Sievin vt. kirkkoherrana 1926, Pattijoen vt. kirkkoherrana 1927 sekä Hämeenlinnan vt. vankilapastorina 1928. Riistaveden kirkollisten asioiden hoitajana hän toimi 1929, Vehmersalmen vt. kirkkoherrana 1929 sekä Juankosken vt. kirkkoherrana 1930. Edelleen Kurki-Suonio oli Suonenjoen vt. kirkkoherrana ja kappalaisena, Sonkajärven vt. kirkkoherrana 1931, Iisalmen yhteislyseon latinan opettaja 1948-50 sekä Helsingin opettaja-korkeakoulun uskonnon opettajana 1950-52[4][5].

Kurki-Suonio oli Kuopion tuomiokapitulin asessorina 1939–45 ja Helsingin tuomiokapitulin asessorina vuosina 1959–65[4][5].

LuottamustehtäviäMuokkaa

Kurki-Suonio toimi Koraalikomitean puheenjohtaja 1938–43[4], Kirkolliskokousedustajana yhdeksän kertaa vuosina 1938–65 sekä Kuopion tuomiokapitulin asessorina 1939–45. Koraaliohjepainoksen toimittajakunnan jäsen ja sihteeri hän oli 1943–45, Virsiopetuskomitean puheenjohtaja 1943–45 sekä Iisalmen rovastikunnan Iääninrovasti 1950–51. Suomen Merimieslähetysseuran johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana Kurki-Suonio toimi 1952–60, Suomen lähetysseuran johtokunnan jäsenenä 1952–60 sekä Helsingin Diakonissalaitoksen johtokunnan jäsenenä 1952–70. Naisteologikomitean jäsen hän oli 1953–58 ja Naispappeuskomitean jäsen 1958–63. Kurki-Suonio oli Helsingin tuomiorovastikunnan vt. lääninrovasti 1959–61, Helsingin tuomiokapitulin asessori 1959–65 ja Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan jäsen 1959–60. Kirkon musiikkitoimikunnan puheenjohtajana hän oli vuodesta 1961 sekä Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston inspehtorina 1963–73[4][5].

Merimiehen Ystävän toimittajana Kurki-Suonio oli 1933–35, Vapaan Huollon Iisalmen keskuksen puheenjohtajana 1941–42, Iisalmen raittiuslautakunnan puheenjohtajana 1945–46 ja Helsingin III tyttökoulun vanhempainneuvoston varapuheenjohtajana 1951[4][5].

HarrastuksiaMuokkaa

Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan[4].

Arvonimiä ja kunniamerkkejäMuokkaa

Kurki-Suonio sai rovastin arvon 1949. Kunniamerkkeinä hänelle myönnettiin Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki (SLR 1) sekä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki (SVR J 1)[4][5].

JulkaisujaMuokkaa

  • Hengelliset kansansävelmämme koraaleina. 1 osa, Sävelmien ottaminen koraalikirjaan ja niiden laatu. Väitöskirja. Luterilaisen Kirjallisuuden Säätiö, 1952.
  • Kolmisäikeinen lanka : kertoelmia ja tutkisteluja virsistä. WSOY, 1955.
  • Joulunajan postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1968.
  • Paastonajan postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1970.
  • Pääsiäisajan postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1971.
  • Suvipuolen postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1972.
  • Viikon virsi : graduaalivirsien tarkastelua adventista helluntaihin. Kirjapaja, 1974.
  • Viikon virsi. 2, Graduaalivirsien tarkastelua kolminaisuuspäivästä kirkkovuoden loppuun. Kirjapaja, 1975.
  • Omin silmin. Herättäjä-yhdistys, 1983.
  • Palavat ahjot. Herättäjä-yhdistys, 1984
  • Armas kallis maa. Herättäjä-yhdistys, 1985.
  • O. E. A. Hjelt, herännyt lääkäri: arkkiatri Otto Edvard August Hjeltin elämäkerta. Herättäjä-yhdistys,1986.

LähteetMuokkaa

  1. Erkki Kurki-Suonio SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
  2. Helsingin yliopisto, virkamiehet
  3. Erkki Kurki-Suonio, Omin silmin. Herättäjä-Yhdistys, 1983
  4. a b c d e f g h i Suomen teologit 1982 = Finlands teologer 1982. Suomen kirkon pappisliitto, 1982
  5. a b c d e f g Annikki Tillanen, Heikkoa voimaa. Muistoja Erkki Kurki-Suoniosta. Herättäjä-Yhdistys, 2007