Erkki Ervamaa
Erkki Gunnar Ervamaa (4. huhtikuuta 1915 Tervola – 8. lokakuuta 1962[1]) oli suomalainen pastori ja Akateemisen Karjala-Seuran aktivisti 1930-luvulla.[2]
Ervamaan vanhemmat olivat lääninrovasti Gunnar Edvard Ervamaa, ent. Ervast (1877–1967), ja Helmi Maria Bergroth (1882–1954).[3]
Ervamaa kävi Tornion yhteiskoulua ja oltuaan perustamassa keväällä 1933 Sinimustat-järjestön paikallisosastoa hän joutui erotetuksi koulusta. Hän osallistui Sinimustien kesäleirille 1933 ja tutustui siellä järjestön johtajiin Elias Simojokeen ja Jaakko Virkkuseen. Kun Ervamaa muutti syksyllä 1934 Helsinkiin hän liittyi mukaan Sinimustien sisärenkaaseen. Syksyllä 1935 hän osallistui järjestön suunnitteleman Viron vallankaappaushankkeen valmisteluun ja teki useita kuriirimatkoja Tallinnaan kuljettaen kirjeitä Viron vapsien maanalaisille johtajille. Kaappaushankkeen epäonnistuttua joulukuun alussa 1935 Tallinnassa oleskellut Ervamaa vältti siellä pidätyksen mutta hänet pidätettiin myöhemmin Suomessa.[4]
Ervamaa vihittiin papiksi 1938, ja hän toimi ennen sotia vuonna 1939 Sallassa Tuutijärven rajaseutupastorina.[5] Sotien jälkeen hän oli seurakuntapappina ja myös oppikoulunopettajana muun muassa Munkkiniemen yhteiskoulussa Helsingissä. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1957–1961.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ervamaan hautakivi Tervolan hautausmaalla.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Ervamaa, Erkki. Porvarilisen työn arkisto.
- ↑ Gulliksläkten-sivusto: Ervamaa, Erkki Gunnar. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Roselius, Aapo – Silvennoinen, Oula – Tikka, Marko: ”Sinimusta sävel – fasistisen nuorisojärjestön nousu ja tuho”, Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet, s. 291–304. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-40132-3.
- ↑ Papiksi vihityt Kuopion−Oulun hiippakunnassa 1851−1939. SKS Biografiakeskus.
Sallan seurakunnan historiaa: Seurakunnan paimenet. (Arkistoitu – Internet Archive)