Erik Castrén

suomalainen diplomaatti

Erik Johannes Sakari Castrén (20. maaliskuuta 1904 Helsinki24. kesäkuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteen professori ja diplomaatti.[1] Opiskeluaikanaan hän toimi Akateemisessa Karjala-Seurassa.

Erik Castrén
Erik-Castren-1954.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt20. maaliskuuta 1904
Helsinki
Kuollut24. kesäkuuta 1984
Helsinki
Ammatti professori, juristi, diplomaatti
Lapset Martti Castrén

Erik Castrénin vanhemmat olivat pankinjohtaja Sakari Castrén ja Lydia Rosaura Lemberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1921 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1926 sekä lakitieteen lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1938. Castrén sai varatuomarin arvon 1930. Hän teki opintomatkan Saksaan ja Sveitsiin 1935–1936.[2]

Erik Castrén oli ulkoasiainministeriössä avustajana 1926, vt. jaostosihteerinä 1927 sekä Suomen Pariisin lähetystön avustajana 1929–1930. Hän toimi sitten asianajajana ja oli helsinkiläisen J. Castrénin asianajotoimiston osakkaana 1930–1939. Talvi- ja jatkosodan aikana Erik Castrén oli ulkoministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1939–1945. Hän oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä Petsamon nikkelineuvotteluissa Moskovassa 1941, asiantuntijana Moskovan välirauhanneuvotteluissa 1944 sekä valtion asiamiehenä merisotasaalisoikeudessa 1943–1944.[2][3] Hän ei hyväksynyt juutalaispakolaisten luovutuksia natsi-Saksaan.[4]

Castrénin ansioksi lasketaan, että hän löysi sopimustekniset aukot, joilla Suomi pääsi irtautumaan Ryti–Ribbentrop-sopimuksesta.[5] Sodan jälkeen Castren työskenteli kansainvälisen oikeuden ynnä valtiosääntöoikeuden professorina Helsingin yliopistossa 1945–1967.[3]

Castrén oli muun muassa Haagin pysyvän kansainvälisen välitystuomioistuimen jäsenenä vuodesta 1954 alkaen, vertailevan oikeustieteen instituutin esimiehenä 1954–1956 ja Saksan velkojen järjestelyä koskeneen kansainvälisen välitystuomioistuimen varapresidenttinä vuodesta 1954 sekä presidenttinä vuodesta 1967. Hän oli Suomen valtuuskunnan jäsenenä YK:n yleiskokouksissa 1956–1957 ja 1968–1977.[2]

Erik Castrén -instituutti, kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien instituutti Helsingin yliopistossa, on nimetty hänen mukaansa.[6]

Myös Erik Castrénin pojasta Martti Castrénista tuli Helsingin yliopiston oikeustieteen professori.[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 50–51. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
  2. a b c Kuka kukin on 1978
  3. a b Helsingin yliopisto
  4. Ylikangas, Heikki: Jatkosotaa varjonpuolelta, selvitys.
  5. Turtola, Martti: Risto Ryti: Elämä isänmaan puolesta. Otava, 1994. ISBN 951-1-11783-1.
  6. ECI.
  7. Autio, Veli-Matti (toim.): Suomen professorit, s. 54. Helsinki: Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Forsström, Johanna: Castrén, Erik (1904–1984). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.