Erich Ollenhauer
Erich Ollenhauer (27. maaliskuuta 1901 – 14. joulukuuta 1963) oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) puheenjohtaja vuosina 1952–1963[1].
Varhaisemmat vaiheet muokkaa
Ollenhauer syntyi Magdeburgissa ja liittyi SPD:hen 1920. Uranssa alussa hän toimi sanomalehdentoimittajana synnyinkaupungissaan, vuosina 1921–1928 sosialistisen Arbeiterjugend-lehden toimittajana ja 1928–1933 sosialistisen työläisnuorisoliikkeen puheenjohtajana.[2]
Natsien valtaantulon jälkeen hän muutti Saksasta Prahaan 1933. Toisen maailmansodan alkamisen jälkeen hän oli perustamassa vastarintaliikkeitä ympäri Eurooppaa, Tanskassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa ja lopulta Lontoossa, jossa hän oli sodan loppuun asti.
SPD:n johdossa muokkaa
Tammikuussa 1946 palattuaan Saksaan hänet valittiin aluksi SPD:n varapuheenjohtajaksi ja 1952 puheenjohtajaksi Kurt Schumacherin jälkeen.[2] Ollenhauer valittiin Saksan liittopäiville liittovaltioiden vaaleissa 1949. Ollenhauer valittiin SPD:n puoluejohtajaksi 1952. Hän oli SPD:n ehdokkaana Saksan hallituksen johtoon vuosien 1953 ja 1957 vaaleissa, mutta molemmilla kerroilla hävisi CDU:n Konrad Adenauerille, koska hänessä ei nähty samanlaista vetovoimaa kuin edeltäjässään Schumacherissa.[2]
Vuonna 1957 Ollenhauer kutsui koolle yleiseurooppalaisen turvallisuusliiton, jossa yhdistynyt Saksa voisi olla tasa-arvoinen jäsen. Suunnitelma oli radikaali, se auttoi Willy Brandtin ostpolikenin (idänpoliikan) kehittymään Euroopan yhteisön kanssa, mutta ei tarkoittanut Saksan yhdistymistä. Ollenhauerin ajatus tunnetaan myös Ollenhauerin suunnitelmana. Hän kieltäytyi liittokansleriehdokkuudesta kolmannella kerralla ja antoi tukensa Länsi- Berliinin pormestari Willy Brandtille 1961.
Ollenhauer toimi Sosialistisen internationaalin puheenjohtajana vuonna 1963.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erich Ollenhauer Wikimedia Commonsissa
