Erätarkastaja

lainvalvontaviranomainen

Erätarkastaja on Metsähallituksen lainvalvontaviranomainen, joka valvoo valtion maa- ja vesialueilla lakien noudattamista. Pääasiassa valvonta on kalastuksen, metsästyksen ja maastoliikenteen lupien tarkastamista sekä rikkomuksien ennalta ehkäisyä valistuksella ja koulutuksella. Kelpoisuusvaatimus erätarkastajan virkaan on poliisin perustutkinto ja perehtyneisyys erävalvontaan sekä nuhteeton elämäntapa. Erätarkastajalla on tunnistettava virka-asu ja virkamerkki.[1]

Tehtävän kuvausMuokkaa

Erätarkastajat tekevät vuosittain noin 8 000 tarkastusta, joissa noin 10 prosentissa todetaan rikkeitä.[2] Vuonna 2020 Metsähallituksessa työskenteli 11 vakituista erätarkastajaa. Lisäksi SusiLIFE-projektissa työskentelee yksi määräaikainen erätarkastaja yhteispartiossa poliisin kanssa ja vuodesta 2021 alkaen Yhteinen Saimaannorppamme LIFE -projektissa yksi määräaikainen erätarkastaja.[3]

Erätarkastajalla on monia poliisin verrattavia oikeuksia, kuten henkilöllisyyden selvittäminen, kiinniotto, turvallisuustarkastus, liikennejuopumusvalvonta ja haltuunotto-oikeus. Tarkastajat tekevät yhteistyötä poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin kanssa, jotka ovat kolme muuta erävalvonnan lainvalvontaviranomaista.[1] Näiden viranomaisten kanssa tehdään vuosittain keskimäärin yli kolmesataa yhteisvalvontaa.[2] Myös sidosryhmien kuten riistanhoitoyhdistysten ja kalastusalueiden kanssa toimiminen on tiivistä. Paikalliset erävalvojat toimivat erätarkastajien ohjauksessa.[1]

HistoriaMuokkaa

Nykyisenkaltainen erävalvonta alkoi Lapissa 1960-luvun alussa, myöhemmin 1960-luvulla Oulun läänissä ja sittemmin koko maassa. Aluksi valvojien niminä oli erävartija ja pätevyysvaatimuksena poliisikoulutus. 1970-luvulle asti painopiste oli lupavalvonnassa ja Metsähallituksen omaisuuden suojelemisessa, kuten puuvarkauksissa. Erävartijat olivat aluksi työsopimussuhteessa, sittemmin virkasuhteessa, ja nimike vaihtui erävalvojaksi. Vuodesta 1996 virkanimike on ollut erätarkastaja.[4]

Laki Metsähallituksen erävalvonnastaMuokkaa

Erävalvonnasta ja erätarkastajista säädetään Metsähallituksen erävalvonnasta annetussa laissa (1157/2005).

Erätarkastajat valvovat metsästystä, kalastusta, luonnonsuojelua, luonnonvaraisten eläinten kohtelua, avotulentekoa ja roskaamista. Maastoliikenteestä luontaiselinkeinoille, luonnolle ja sen yleiselle virkistyskäytölle sekä muulle yleiselle edulle aiheutuvien haittojen ehkäisemistä ja oikeutta liikkua maastossa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Kalastuksen ja muun elinkeinon, luonnon ja sen yleisen virkistyskäytön sekä muun yleisen edun suojelemista koskevien vesiliikennesäännösten noudattamista. Ampuma-aseita ja ampumatarpeita koskevien säännösten noudattamista. Erävalvontaan kuuluu lisäksi Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden ja muun omaisuuden vartiointia.[5]

Rikosasian selvittämiseksi erätarkastaja toimittaa suppean esitutkinnan, jos asia on yksinkertainen ja selvä eikä teosta ole yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Muussa tapauksessa asia siirretään poliisille.[6] Erätarkastaja voi määrätä rikesakon, sakkorangaistuksen ja niiden ohella menettämisseuraamuksen. Päiväsakkojen määrä voi olla enintään 20.[7]

Erävalvontaan kuuluvassa yksittäisessä tehtävässä erätarkastajalla on oikeus pysäyttää henkilö ja kulkuneuvo sekä saada tieto henkilön ja kulkuneuvossa olevien henkilöiden henkilötiedoista. Erätarkastajalla on oikeus ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta henkilötietoja. Oikeus kiinniottamiseen on myös silloin, kun kiinniottaminen on välttämätöntä erävalvontaa koskevien säännösten vakavan rikkomisen jatkamisen estämiseksi ja kiinniottaminen on tekoon nähden oikeasuhteinen pakkokeino.[8] Edellä mainituissa tapauksissa erätarkastajalla oikeus suorittaa turvallisuustarkastus henkilölle ja kulkuneuvolle sen varmistamiseksi, että henkilöllä tai kulkuneuvossa ei ole aseita, esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa ihmisille tai merkittävää vahinkoa luonnolle.[9] Erätarkastaja voi ottaa haltuun esimerkiksi ampuma-aseiden lisäksi luvattomassa kalastuksessa käytetyn pyydyksen ja veneen sekä luvattomasti metsästetyn riistaeläimen tai muun saaliin.[10]

Jos erävalvontaan kuuluvan tehtävän yhteydessä on syytä epäillä, että moottorikäyttöisen ajoneuvon tai vesialuksen kuljettaja on alkoholin vaikutuksen alainen, erätarkastaja voi velvoittaa hänet suorittamaan puhalluskokeen ja estää ajamisen.[11] Jos erätarkastajaa estetään suorittamasta virkatehtävää, erätarkastaja voi pyytää poliisilta tai rajavartiolaitokselta virka-apua. Jos virka-apu ei ole olosuhteet huomioon ottaen mahdollista, erätarkastajalla on oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön kiinniottamiseksi ja esteen poistamiseksi.[12]

Voimankäyttö- ja suojavälineinä erätarkastajalla on oikeus kantaa pistoolia ja kivääriä, kaasusumutinta, patukkaa, käsirautoja, suojaliiviä ja muita niihin rinnastettavia välineitä. Erätarkastajalla on GPS-paikannin ja viranomaisradioverkko Virveen kuuluva päätelaite.[13]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Erätarkastajat eraluvat.fi. Metsähallitus. Viitattu 2.10.2021.
  2. a b Valvontaraportit eraluvat.fi. Metsähallitus. Viitattu 2.10.2021.
  3. Erävalvontaraportti 2020 eraluvat.fi. Metsähallitus. Viitattu 2.10.2021.
  4. Turtinen, Erkki: Erävalvonnan historiaa eraluvat.fi. 11.5.2005. Metsähallitus. Viitattu 2.10.2021.
  5. 2 § Erävalvonta
  6. 13 § Esitutkinnan toimittaminen
  7. 14 § Rikesakko, sakkovaatimus, sakkomääräys ja rangaistusvaatimus
  8. 6 § Henkilöllisyyden selvittäminen ja oikeus kiinniottamiseen
  9. 7 § Turvallisuustarkastus
  10. 9 § Haltuunotto
  11. 8 § Ratti- ja vesiliikennejuopumusvalvonta
  12. 10 § Voimakeinojen käyttö
  13. Valtioneuvoston asetus Metsähallituksen erävalvonnasta (1273/2005) finlex.fi. Helsinki: Edita. Viitattu 2.10.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa