Epäluuloinen persoonallisuus

Epäluuloinen persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, johon sisältyy epäluuloisuuden lisäksi liiallinen herkkyys takaiskuille, kokemusten vääristyminen sekä kyvyttömyys antaa anteeksi loukkauksia.[1]

Epäluuloinen persoonallisuus
Luokitus
ICD-10 F60.0
ICD-9 301.0
MedlinePlus 000938
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Sairastumisikä ja esiintyvyys muokkaa

Sairauden katsotaan alkavan useimmiten varhaisessa aikuisuudessa, ja sen on arvioitu esiintyvän useammin miehillä kuin naisilla. Arviot sairauden esiintyvyydestä väestössä vaihtelevat 0,5:n ja 2,5 prosentin välillä. Arviointia esiintyvyydestä on vaikeuttanut erotusdiagnostinen ongelma paranoidisen skitsofrenian kanssa.[2]

Piirteitä muokkaa

Epäluuloista persoonallisuutta sairastava usein epäilee kumppaninsa uskollisuutta. Epäluuloista persoonallisuutta sairastavilla on taistelunhaluinen ja itsepintainen tietoisuus omista oikeuksista.

Diagnostiset kriteerit muokkaa

A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
B. Vähintään neljä seuraavista:
(1) ylenmääräinen herkkyys takaiskuille ja torjuvalle käytökselle
(2) taipumus kantaa kaunaa pitkään, esimerkiksi kieltäytymällä antamasta anteeksi loukkauksia
(3) epäluuloisuus ja taipumus kokemusten vääristymiseen tulkitsemalla muiden neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai ylimielisiksi
(4) omien oikeuksien puolustaminen taistelunhaluisesti ja sitkeästi ottamatta huomioon kulloistakin tilannetta
(5) puolison tai seksuaalikumppanin uskollisuuden toistuva, perusteeton epäileminen
(6) itsekeskeinen, omahyväinen elämänasenne
(7) kuvitelmat jatkuvasta vehkeilystä sekä itseä kohtaan että maailmassa yleensä

Hoito muokkaa

Epäluuloisen persoonallisuuden hoidossa katsotaan olevan keskeisintä luottamukselliseen hoitosuhteeseen perustuva, tukea antava psykoterapia (= supportiivinen psykoterapia). Tämän lisäksi ajoittainen (harvoin pitkäaikainen) antipsykoottinen lääkehoito voi hyödyttää kyseisestä häiriöstä kärsivää.[2] Epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän auttaminen voi olla vaikeaa, ja he voivat olla epäluuloisia sekä psykiatreja ja psykoterapeutteja kohtaan, jolloin vapaaehtoisuuteen perustuva hoito epäonnistuu. Epäluuloisesta persoonaallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin hoitoon.

Lähteet muokkaa

  • Lönnqvist, Jouko et al. (toim.): Psykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2001. ISBN 951-656-065-2.

Viitteet muokkaa

  1. Lönnqvist et al. (toim.) 2001, s. 370
  2. a b Lönnqvist et al. (toim.) 2001, s. 371

Aiheesta muualla muokkaa