Eos (1854–1866)
Eos oli Turussa vuosina 1854–1866 ilmestynyt ruotsinkielinen lastenlehti.
Litografi Julius Schorningin julkaisema ja Titus Reuterin toimittama Eos oli Suomen ensimmäinen lastenlehti. Vuosina 1857–1859 sitä toimitti Johan Mauritz von Essen ja vuosina 1860–1861 Essen yhdessä Reuterin kanssa. Sen jälkeen toimituksesta vastasi Karl Robert Malmström, jota lokakuussa 1864 seurasi Axel Gabriel Ingelius.[1]
Aamunkoiton jumalattarelta nimensä saanut Eos oli aikanaan Pohjoismaiden huomattavin lastenlehti, joka antoi alkusysäyksen myös Carl Anton Wetterberghin toimittamalle Linnealle[2]. Sen tärkein avustaja oli Zachris Topelius, jonka mukaan lastenlehteä oli tehtävä lasten ehdoilla. Kristillis-siveellisistä lähtökohdistaan huolimatta Eos oli olemukseltaan lennokas ja uudenaikainen. Se sisälsi satuja, tarinoita luonnosta ja eläimistä, arvoituksia ja tehtäviä. Lehden tavaramerkkinä toimivat Topeliuksen Walterin tarinat.[3]
Aikansa muihin lehtiin verrattuna Eos oli poikkeuksellisen runsaasti ja taidokkaasti kuvitettu. Vuodesta 1857 lähtien sen litografina toimi saksalainen C. Grosskopf, joka julkaisi lehdessä Suomen ensimmäiset sarjakuvat. Eos käytti myös ensimmäisenä lehtenä Suomessa värilitografioita. Toisinaan sen mukana julkaistiin isokokoisia plansseja. Kotimaisista taiteilijoista Eosta avusti Kalevala-kuvituksestaan tunnettu R. W. Ekman. Grosskopfin jätettyä Turun lehden kuvitus väheni ja yksinkertaistui, mitä yritettiin korvata lisääntyneellä värien käytöllä.[4]
Lähinnä säätyläis- ja virkamiesperheisiin levinnyt Eos sai ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan lähes 700 tilaajaa. 1860-luvun alussa sen levikki nousi yli 900 kappaleen. Sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki, johon vaikuttivat ruotsalaisen Linnean kilpailu, Topeliuksen avustusten väheneminen sekä erilaiset taloudelliset vastoinkäymiset.[5] Kahdesti kuukaudessa ilmestyneen[6] Eoksen jatkajaksi perustettiin vuonna 1867 Theodor Sederholmin julkaisema ja Topeliuksen avustama Trollsländan[7].
Lähteet muokkaa
- Suomen lehdistön historia 9. Aikakauslehdistön historia: Erikoisaikakauslehdet. Kuopio: Kustannuskiila, 1991. ISBN 951-657-326-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen lehdistön historia 9, s. 102, 106.
- ↑ Suomen lehdistön historia 9, s. 106.
- ↑ Suomen lehdistön historia 9, s. 112–114.
- ↑ Suomen lehdistön historia 9, s. 116–117.
- ↑ Suomen lehdistön historia 9, s. 106, 119.
- ↑ Kurikka, Jussi & Takkala, Marketta: Suomen aikakauslehdistön bibliografia 1782–1955, s. 27. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 1983. ISBN 951-45-3158-2.
- ↑ Suomen lehdistön historia 9, s. 110.