Emine Sartlan

Äminä Mäxmüt qızı Sırtlanova eli Emine Sartlan, tai Amina Hanum Syrtlanoff (o.s. Şäyexğälieva, tat. Әминә Мәхмүт кызы Сыртланова (Шәехгалиева), ven. Амина Махмудовна Сыртланова (Шейхалиева), Amina Mahmudovna Syrtlanova, o.s. Šeihalijeva; 1884–1939 jälkeen) oli tataarilainen teosofi, vapaamuurari, sairaanhoitaja, johtaja. Sırtlanova vaikutti myös Suomessa, jossa hän muun muassa piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille ja oli kontaktissa paikallisten teosofien kanssa sekä avusti tataarien seurakunnan perustamisessa.

Emine Sartlan
Әминә Сыртланова
Äminä Sırtlanova
Amina Syrtlanoff
Sartlan 1800–1900-lukujen taitteessa.
Sartlan 1800–1900-lukujen taitteessa.
Henkilötiedot
Muut nimet Amina hanım
Syntynyt1884
Ufan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut1939 jälkeen
Ranska
Puoliso Ğäliäsğär Sırtlanov (1875–1912)
Vanhemmat Mäxmüt, Mäğpärwaz

ElämäkertaMuokkaa

Emine Sartlan (Äminä Sırtlanova/Syrtlanoff) syntyi vuonna 1884 Venäjän keisarikunnan Ufan kuvernementissa kenraalimajuri Mäxmüt Şäyexğälievin ja maanomistaja Mäğpärwaz Şäyexğälievan (o.s. Alkina) perheeseen.[1][2]

Sartlanin puoliso oli aatelinen lakimies-poliitikko Ğäliäsğär Sırtlanov. Hän oli puolustanut Suomen autonomiaa duuman muslimiryhmän ja İttifaq âl-Möslimin -puolueen edustajana ja asianajajana. Miehensä äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1912, Eminestä tuli "Pietarin muslimien koulutusyhdistyksen" puheenjohtajana. Hän oli vaikutusvaltainen hahmo Ufan ja Pietarin muslimiyhteisöjen keskuudessa.[1][3][4]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sartlanista tuli Venäjän muslimijärjestöjen keskuskomitean jäsen. Komitean pyrkimyksenä oli avustaa Venäjän joukkoja. Vuoden 1916 kesällä Sartlan toimi sodan eturintamaan lähetetyn Venäjän muslimien ambulanssijunan emäntänä.[3]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Sartlan tuli Suomeen. Paikallisen tataariyhteisön keskuudessa hän oli mukana seurakunnan perustamisen alkutaipaleissa. Yhdessä Abdullah Battalin ja Lotfi Ishakin kanssa hän laati seurakunnan säännöt. Tuona aikana teosofiasta kiinnostunut Sartlan oli myös yhteyksissä suomalaisten teosofien kanssa. Sartlan piti luentoja islamin uskosta erinäisille yhdistyksille sekä mainosti palveluitaan musiikinopettajana lehdissä. Hän käytti maassa nimiä "Amina Syrtlanoff", "Emine Sartlan" ja "Amina hanum". (hanım = rouva).[5][6][7][8][9][4][10]

1920-luvun puolivälistä Sartlan asui Pariisissa. Hän muun muassa piti esitelmiä venäläisissä ja ranskalaisissa teosofian yhdistyksissä ja oli sairaanhoitajien liiton hallituksen jäsenenä. Vuosina 1921–1929 Sartlan oli vapaamuurarijärjestön Le Droit Humain jäsen. Vuonna 1929 hänestä tuli venäjänkielisen vapaamuurariyksikön Auroran mestari. Sartlan pysyi jäsenenä vuoteen 1939. Sırtlanovan on sanottu "rinnastaneen teosofian ja vapaamuurariuden". Yksiköiden sulkeutuessa Saksan miehitettyä Ranskan Sartlanin kohtalo jäi tuntemattomaksi.[11][12][13]

LähteetMuokkaa

  1. a b Ямаева Л. А. Мусульманский либерализм начала XX века как общественно-политическое движение. Уфа, Гилем, 2002, с. 209—210
  2. Татар Ир-Ат Исемнәре (Татарские Мужские Имена В Алфавитном Порядке) magarif-uku.ru. Viitattu 5.12.2022.
  3. a b Ахмедзаки Валиди Тоган. Воспоминания. Книга I, Уфа, Китап, 1994. с. 162.
  4. a b Tervonen, Miikka & Leinonen Johanna (toim.): Vähemmistöt muuttajina - Näkökulmia suomalaisen muuttoliikehistorian moninaisuuteen. Painosalama Oy, Turku 2021. ISBN 978-952-7399-09-5. (s. 77, 81)
  5. Серков А. И. История русского масонства. Санкт-Петербург, изд-во имени Н. И. Новикова, 2009.
  6. Amina hanum digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.12.2022.
  7. Sabira Ståhlberg: Visible and Invisible Tatar Women in Finland aybagar.eu. 2022. Viitattu 5.12.2022.
  8. Antero Leitzinger: Suomen tataarit – Vuosina 1868–1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books Helsinki, 2006. ISBN 9789529959228
  9. Zinnetullah Ahsen Böre: Finlaniya Cemaati Islâmiyesin kurmaya muvaffak olsakta Fin-Türk mektebin açmaya neden muvaffak olmadık? / Olemme onnistuneet perustamaan seurakunnan, mutta miksi emme ole onnistuneet perustamaan suomalais-turkkilaista kansakoulua? (Tampere, 1943)
  10. Leitzinger, Antero: Suomen tataarit - Vuosina 1968-1944 muodostuneen muslimiyhteisön menestystarina. East-West Books, Helsinki 2006. ISBN 952-99592-2-2 (s. 172)
  11. Русская интермедия: ложа Аврора (1927–1945) co-masonry.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 5.12.2022.
  12. Париж. Ложа Аврора samisdat.com. Arkistoitu 29.4.2017. Viitattu 5.12.2022.
  13. Фото из Иллюстрированного приложения к газете «Новое время» за июнь 1916 г. № 14476