Emil Lampinen

Tämä artikkeli käsittelee suksitehtailijaa. Kansanedustaja Juho Emil Lampisesta on eri artikkeli.

Emil Lampinen (28. kesäkuuta 1883 Kerkkoo19. joulukuuta 1961 Porvoo)[1] oli suomalainen suksitehtailija. Emil Lampinen perusti vuonna 1905 Lampisen suksitehtaan, jota myöhemmin jatkoi Raine Lampinen. Ralliautoilija Simo Lampinen on Raine Lampisen poika ja siis Emil Lampisen pojanpoika.

Ensimmäisen suksitehtaansa Lampinen perusti Porvooseen 18-vuotiaana vuonna 1901. Hän myi tehtaan vuonna 1916 uudelle Karhu (yritys)|[Oy Urheilutarpeita Ab]] nimiselle yhtiölle, jonka osakkaaksi ja osastopäälliköksi hän tuli. Yhtiön suurin omistaja oli helsinkiläinen liikemies Arno Hohenthal. Hohenthal otti Karhu-tuotenimen käyttöön yhtiön valmistamille tuotteille vuonna 1920. Yhtiö oli Suomen merkittävin suksivalmistaja aina 1950-luvulle saakka. Yhtiön nimeksi muuttui 1966 Oy Urheilu Karhu Sport Ab, sittemmin Karhu-Titan ja Karhu Sport. Yhtiö siirtyi 1954 valmistamaan täyspuusuksien sijasta sälesuksia. 1970-luvulla Karhun suksien tuotanto siirrettiin Porvoosta Kiteelle, jonne rakennettiin muovisuksia valmistanut tehdas.[2]

Lampinen erosi Urheilutarpeita-yhtiön palveluksesta jo 1920-luvun alussa ja hän myi myös omistamansa yhtiön osakkeet. Hän perusti sitten uuden kilpailevan suksitehtaan jota hän johti vuoteen 1940 saakka. Lampinen oli yhteistyössä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan kanssa, johon hän oli tutustunut Porvoossa 1920-luvun alussa. Hän lähetti valmistamiaan suksia ilmaiseksi merkkihenkilöille eri puolille maailmaa. Suksien saajiin kuuluivat muun muassa Suomen ja Yhdysvaltain presidentit sekä Saksan johtaja Adolf Hitler, jolle Lampinen lähetti lahjana kokoontaitettavat saranasukset. Vuonna 1940 Lampinen erosi ensimmäisestä vaimostaan ja suksitehtaan osakkeet siirtyivät hänen lapsilleen Rainelle (1912–1984) ja Toimille (1913–1993). Raine ja Toimi Lampisen johtama Lampinen Oy aloitti yhtenä ensimmäisistä Suomessa sälesuksien valmistuksen. Lampisten yritysstoiminta myytiin Karhu-Titanille vuonna 1984, mutta suksissa käytettiin edelleen Lampisen nimeä ja suksien valmistus Kerkkoon tehtaalla jatkui vuoteen 1992 saakka.[2]

Vuonna 1945 Lampinen perusti vielä kolmannen suksitehtaansa Teissalaan. Tämä tehdas jäi kuitenkin pienemmäksi kahtaan aikaisempaan Lampisen tehtaaseen verrattuna. Hän johti tätä tehdasta kuolemaansa saakka vuonna 1961. Lampinen sai kaikkiaan elämänsä aikana suksistaan 60 palkintoa ja kunniakirjaa eri puolilta maailmaa.[2]

Emil Lampinen tuomittiin kihlakunnanoikeudessa Oulunkylän raviradalla 22. syyskuuta 1907 tapahtuneesta moottoripyöräonnettomuudesta sakkoihin. Syynä oli kuolemantuottamus, kun eräs katsoja jäi hänen ohjaamansa moottoripyörän alle ja kuoli.[3]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Timo Siukonen : Puusuksia Suomesta — Unohdettujen suksiseppien ja suksitehtaiden elämää 1880-1960. Docendo 2016 ISBN 9789522912749

LähteetMuokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.