Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta jääkäristä. Pianistista katso Emil Holmström (muusikko).

Emil Alfred Holmström (30. huhtikuuta 1891 Vaasa14. elokuuta 1939) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat sairaalan toimitsija Mathias Holmström ja Ulrika Kamis. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Ida Cecilia Lindgrenin kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Holmström kävi kansakoulun ja kansakoulun jatkokurssit sekä suoritti yksityisesti kuudennen luokan Helsingin uudessa ruotsalaisessa oppikoulussa vuonna 1924.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n haupitsijaoksen toinen tykki tuliasemassa miehistöineen Riianlahdella syksyllä 1916.

Tämä vaasalainen liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. kesäkuuta 1916 sairauden johdosta pataljoonan täydennysjoukkoon ja 17. marraskuuta 1916 alkaen pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Holmström saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan jaosjohtajaksi Jääkäritykistön 1. patteriin. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Jääkäritykistössä Messukylässä ja Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin patterinsa kera vasta perustettuun Jääkäritykistöprikaatin 1. jääkäripatteriston 2. patterin päälliköksi ja otti osaa Viipurin valloitukseen.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Holmström palveli sisällissodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, mistä hänet maarättiin tykistön uudelleenjärjestelyn yhteydessä patterinpäälliköksi Vuoristotykistöön. Vuoritykistöstä hänet siirrettiin 9. lokakuuta 1919 Kenttätykistörykmentti 1:een, missä hänet määrättiin 9. patterin päälliköksi. Hän hoiti 3. patteriston komentajan tehtäviä 23. maaliskuuta 1921 – 1. heinäkuuta 1922 välisen ajan ja oli sen jälkeen 9. ja 3. patterin päällikkönä ja määrättiin 31. toukokuuta 1924 alkaen Tuusulan varuskunnan komendantiksi. Armeijasta hän erosi 2. helmikuuta 1926, jonka jälkeen hän siirtyi Niemi & Luukkosen autokorjaamon palvelukseen konttoristina, kunnes siirtyi 1. kesäkuuta 1928 tuntikirjuriksi Helsingin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennusosastoon, mistä hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1934 osastonjohtajaksi Helsingin kaupungin työnvälitystoimistoon.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975