Embraer 170/190

(Ohjattu sivulta Embraer 175)

Embraer 170 eli ERJ-170 ja Embraer 190 eli ERJ-190 ovat kapearunkoisia, kaksimoottorisia, lyhyen ja keskipitkän kantaman matkustajalentokoneita. Koneen valmistaja on brasilialainen Embraer. Embraer 170 aloitti liikennöinnin vuonna 2002.

Finnairin Embraer ERJ-190 vanhassa värityksessä.
Alitalian Embraer 170LR.

HistoriaaMuokkaa

 
Lufthansa Citylinen Embraer E195LR.

ERJ-170 ja ERJ-190 julkaistiin Pariisin ilmailunäytöksessä 14. kesäkuuta 1999. ERJ-170:n ensilento oli 19. helmikuuta 2002 ja se aloitti liikennöinnin samana vuonna. Sen ensimmäisiä käyttäjiä olivat LOT (Puola), US Airways (Yhdysvallat) ja Alitalia Express (Italia). Suomessa Nordic Regional Airlinesilla on käytössä 12 ERJ-190 -konetta.

ERJ-170:stä on kehitetty myös 1,77 metriä pidempi versio ERJ-175, jonka ensilento oli 14. kesäkuuta 2003.

ERJ-190 on 6,25 metriä pitempi versio ERJ-170:stä. Sen ensilento oli maaliskuussa 2004. Myös ERJ-190:stä on 2,41 metriä pitempi versio ERJ-195, jonka ensilento tapahtui joulukuussa 2004.

Kaikkia koneita saa sekä normaaliversiona että pitkän kantaman versiona.

Teknisiä tietojaMuokkaa

ERJ 170-195 -koneet ovat kahden hengen ohjaamomiehistöllä (kapteeni ja perämies) lennettäviä. Koneiden suurin matkanopeus on 0,82 machia. Koneissa on moderni ohjaamo elektronisine näyttöineen, eli niin sanottu lasiohjaamo.

ERJ-170 ERJ-175 ERJ-190 ERJ-195
Pituus: 29,90 m 31,68 m 36,24 m 38,65 m
Korkeus: 9,67 m 9,73 m 10,55 m 10,52 m
Siipien kärkiväli: 26 m 26 m 28,72 m 28,72 m
Rungon leveys: 3,01 m 3,01 m 3,01 m 3,01 m
Suurin lentoonlähtöpaino: 35 990 kg
(LR 37 200 kg)
37 500 kg
(LR 38 790 kg)
47 790 kg
(LR 50 300 kg)
48 790 kg
(LR 50 790 kg)
Matkustajia 70–78 78–86 94–106 106–118
Moottorit: CF34-8E (62,80 kN) CF34-8E (62,80 kN) CF34-10E (82,29 kN) CF34-10E (82,29 kN)
Kantama: 3 704 km 3 334 km 4 264 km 3 889 km


Käyttö FinnairillaMuokkaa

Finnair käynnisti projektin uuden, noin 100-paikkaisen koneen hankkimiseksi kalustoon (nk. Jet100-projekti) vuonna 2004. Projektivastaaviksi nimettiin kapteenit Markku Malmipuro ja Jari Paajanen. Aluksi vaihtoehtoina olivat Embraer 170/190, Airbus A318 ja Boeing 717. Yhtiö päätyi Embraeriin, jonka kalustoa oli jo aiemmin ollut käytössä mm. Finncomm Airlinesilla. Koulutuksen koneeseen projektitiimille ja Finnairin lennonopettajille tarjosi Swissin koulutusorganisaatio. Ensimmäiset koulutustarkastuslennot lennettiin oikealla koneella, koska simulaattoria ei ollut käytettävissä. Lisäksi Finnairin miehistöt lensivät reittitutustumislentoja Alitalian koneilla. Koska konetyyppiin tuli paljon eri taustaisia lentäjiä, rakennettiin Finnairin Embraer-lentomenetelmät laivaston yleisimmän koneen, A320:n, menetelmien pohjalta. Ensimmäinen kone saatiin Suomeen syksyllä 2005, ja sen rekisteritunnukseksi tuli OH-LEE. Koneessa oli aluksi paljon teknisiä ongelmia, joten seuraavan vuoden aikana sekä ohjelmistoon että laitteistoon tehtiin satoja parannuksia. Ensimmäinen reittilento lennettiin Tukholmaan. Syksyn 2005 aikana Finnair vastaanotti yhteensä neljä konetta, joiden toimituslennot lensivät kapteenit Malmipuro ja Paajanen henkilökohtaisesti Recifestä Helsinkiin Kap Verden, Teneriffan ja Bordeaux'n kautta, jota varten koneet varustettiin lyhytaaltoradioin. Neljännestä koneesta, rekisteriltään OH-LEH, tuli maailman ensimmäinen automaattilaskeutumiskelpoinen E170-yksilö. Alkukesästä 2006 toimitettiin yhtiön oma Embraer-simulaattori, jonka puutteellisten hyväksyntöjen takia piti oikealla koneella tehtäviä koululentoja kuitenkin vielä jatkaa useita kuukausia. Yhteensä E170-koneita vastaanotettiin 10 yksilöä.

Ensimmäinen E190-kone, joita oli tilattu jo pian E170-toimitusten jälkeen, saapui Helsinkiin 2007, edelleen omin lentäjin. Näitä vastaanotettiin 12 yksilöä, joista kaikki ovat edelleen Suomessa. Vuodesta 2009 alkaen Embraer-operointi siirrettiin asteittain silloiselle Finncomm Airlinesille, myöhemmälle Flybe Finlandille eli nykyiselle Norralle, aluksi Finnairin lentäjin, jonka jälkeen E170-koneet myytiin Estonian Airille. Nykyään Norra vastaa Finnairin koko Embraer-liikenteestä.[1]

LuotettavuusMuokkaa

Koneissa on esiintynyt joitakin ’lastentauteja’, jotka tosin on osin jo saatu korjattua. Ongelmia on aiheuttanut muun muassa lukuisat tekniset viat koneiden avioniikassa.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Setälä, Kaarle: E170/190. Liikennelentäjä 4/2019, huhtikuu 2019.
  2. Kingsley-Jones, Max: E-Jets Verdict: Broken armrests & Avionics problems 22.5.2007. Flight International. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Embraer 170/190.