Ellen Parviainen
Ellen Anna Maria Parviainen (o.s. Wåhlberg, taiteilijanimi Ellen Jarno, 19. lokakuuta 1913 Isokyrö – 29. kesäkuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli suomalaisen elokuva- ja näyttämötaiteen palveluksessa 1930-luvulla.
| Ellen Parviainen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ellen Anna Maria Wåhlberg |
| Syntynyt | 19. lokakuuta 1913 Isokyrö |
| Kuollut | 29. kesäkuuta 1994 (80 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet |
Ellen Jarno Ellen Kozarowitsky Ellen Hohenthal |
| Merkittävät roolit |
Mitsu (Aina vain yllätyksiä) Iris Vild (Sininen varjo, elokuva) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura muokkaa
Ellen Parviaisen vanhemmat olivat Karl Wåhlberg ja Antoinette Maria Barroth. Hänen äidinkielensä oli ruotsi ja lapsuutensa hän vietti Kotkassa. Parviaisen elokuvaura keskittyy pitkälti vuoteen 1933, jolloin hän näytteli kolmessa kokoillan elokuvassa sekä Havin mainoselokuvassa Pikku myyjätär. Parviainen otti taiteilijanimen Ellen Jarno vuonna 1936; seuraava vuonna hän näytteli Darjan osan Tapio Ilomäen elokuvassa Mies Marseillesta. Elokuva on tuhoutunut. Kreditoitujen roolien lisäksi Parviainen teki pienen roolin Valentin Vaalan komediassa Mieheke (1936). [1]
Parviainen teki uraa myös teatteritaiteen parissa. Hän näytteli Kotkan Näyttämöllä vuonna 1935 operetissa Hawaiin kukka. Vuosina 1936–1937 hänellä oli kiinnitys Helsingin Kansanteatteriin; hänen näyttämötehtäviään olivat muun muassa kamarineito Berthe näytelmässä Kokottikoulu ja Mitsu näytelmässä Aina vain yllätyksiä.[1]
Yksityiselämä muokkaa
Ellen Parviaisen ensimmäinen aviopuoliso oli Rolf Parviainen 1931–1934. Liitto päättyi eroon. Toinen puoliso oli Nikolai M. Kozarowitsky, vuonna 1939 alkanut liitto päättyi Kozarowitskyn kuolemaan 1956. Liitosta syntyi kolme lasta, joista yksi on entinen Formula 1 -kuljettaja Mikko Kozarowitzky.[2] Kolmas puoliso oli Otto Jarl Hohenthal, liitto alkoi 1958.[1]
Filmografia muokkaa
- Sininen varjo (1933) (elokuvasta on säilynyt vain noin 16 minuuttia)
- Voi meitä! Anoppi tulee (1933)
- Ne 45000 (1933)
- Pikku myyjätär (1933) (mainoselokuva)
- Mies Marseillesta (1937) (elokuva on tuhoutunut)
Lähteet muokkaa
- Elonet, Ellen Parviainen
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c http://www.elonet.fi/fi/henkilo/231278
- ↑ Ala-Kivimäki, Petteri: Suomalainen oli F1-kuskina, teki hämäräbisnestä Baltiassa ja sai tuomion huumekaupan suunnittelusta Helsingin Sanomat. 24.7.2016. Viitattu 3.5.2017.