Wikipedia

Elise Ottesen-Jensen

ruotsalainen toimittaja ja aktivisti

Elise ”Ottar” Ottesen-Jensen (o.s. Ottesen; 2. tammikuuta 1886 Højland, Norja – 4. syyskuuta 1973 Tukholma, Ruotsi) oli norjalaissyntyinen ruotsalainen seksuaalioikeusaktivisti, kirjailija ja feministi. Hän oli yksi RFSU:n (Riksförbundet för sexuell upplysning) perustajista. RFSU on sitoutumaton järjestö, joka luotiin vuonna 1933 edistämään muun muassa näitä asioita: sukupuolikasvatuksen saaminen kouluihin, oikeus aborttiin ja varmojen ehkäisyvälineiden saatavuus.[1][2]

Elise Ottesen-Jensen (oik.) vihittiin lääketieteen kunniatohtoriksi Upsalan yliopistossa vuonna 1958. Vasemmalla professori Ernst Bárány.

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Ottesen syntyi Norjassa lähellä Stavangeria uskonnolliseen perheeseen – isä Immanuel Ottesen oli pappi ja äiti Karen (o.s. Essendrop) piispan tytär.[3][4] Perheeseen syntyi peräti 18 lasta: Elise oli toiseksi nuorin. Lapsista vain 11 selvisi aikuisuuteen. Ottesen eli suhteellisen valoisan lapsuuden.[1] Omaan aikaansa nähden vanhemmat olivat kohtuullisen suvaitsevaisia: he sallivat lastensa jopa tanssia. Mutta Norjassa yleensä ottaen oltiin pietistisiä ja syyllistämiseen taipuvaisia, ja viattomiakin iloja pidettiin synnillisinä.[3] Elisen ja muun perheen välit kylmenivät, kun tytär kieltäytyi konfirmaatiosta uskonnollisen epäröinnin vuoksi.[4]

Vuosisadan vaihteessa pappisperheellä oli kyllä korkea sosiaalinen asema, mutta sekä taloudellinen tilanne että sukupuoli asettivat rajoituksia Elisen opiskelumahdollisuuksille: veljet asetettiin etusijalle. Ottesen aikoi opiskella ensin hammaslääkäriksi, jotta olisi näin voinut rahoittaa lääkäriopinnot. Suunnitelmat muuttuivat 1907, kun Elise menetti peukalonsa koulun laboratoriossa sattuneessa räjähdyksessä.[1][3] Sen jälkeen Elise kuitenkin opetteli pika- ja konekirjoituksen, toimi sihteerinä ja vähän aikaa parlamentissa pikakirjoittajana.[1][3] Kokopäiväisenä journalistina Ottesen työskenteli vuodesta 1912 lähtien. Ottesen toimi myös antimilitaristisena agitaattorina.[1]

Yksityiselämä muokkaa

Vuonna 1913 Elise Ottesen tutustui Albert Jenseniin, joka oli ruotsalainen syndikalisti. Seuraavana vuonna pariskunta karkotettiin Norjasta syytettyinä vallankumouksellisesta toiminnasta, ja pari lähti Tanskaan. Kööpenhaminassa pari johti Norjan työväenpuolueen uutistoimistoa, kunnes heidät jälleen karkotettiin. Pariskunta asettui 1919 Tukholmaan Ruotsiin. Vuonna 1920 heille syntyi parin ainoa lapsi, joka kuitenkin menehtyi pian. Omasta parisuhteestaan ja lapsettomuudestaan Elise Ottesen aina vaikeni, hän ei halunnut kiinnittää huomiota itseensä.[5][1] Elise ja Albert elivät pitkään avoliitossa, ja heidät vihittiin vasta vuonna 1931.[4] Pari erosi 1945.[5]

Seksuaalioikeusaktivismi muokkaa

Julkinen toiminta muokkaa

Ensimmäisen seksuaalipoliittista aihetta käsittelevän artikkelin Ottesen kirjoitti 1914. Häneen oli tehnyt vaikutuksen sveitsiläisen August Forelin kirja Die sexuelle Frage (suom. Seksuaalikysymys), ja hänen ajattelunsa seurasi Forelin näkemyksiä muun muassa homoseksualisuuden suhteen. Naisasiakysymyksissä ehkäisy ja aborttioikeus olivat jatkuvasti esillä.[1] Tukholmassa 1919 alkaen Elise Ottesen työskenteli toimittajana syndikalistisissa lehdissä. Tältä ajalta hänet opittiin tuntemaan nimimerkillä Ottar. Vuosina 1925–28 hän kirjoitti sosialistinuorten Brand-lehteen, ja häneltä ilmestyi myös kolme kirjaa. Lehtiartikkelit ja kirjat tekivät Ottesenia tunnetuksi, ja hänestä tuli kysytty luennoitsija.[4]

Vuosina 1926 ja 1928 julkaistuissa kirjasissa Ovälkomna barn (1926) ja Könslagarnas offer (1928) Ottesen väitti, että vallanpitäjät pyrkivät lainsäädännöllä ohjaamaan köyhien ja etenkin köyhien naisten seksuaalisuutta. Ehkäisylailla työväenluokalta pimitettiin ne ehkäisykeinot, jotka olivat jo kauan olleet yläluokan tiedossa ja etuoikeutena. Aborttilain tarkoitus oli pakottaa köyhät naiset synnyttämään ei-toivottuja lapsia surkeisiin elinoloihin. Nämä lait olivat siis sekä sukupuoli- että yhteiskuntaluokkalakeja.[1] Ottarin motto oli:

”Unelmoin siitä päivästä, jolloin kaikki lapset syntyvät toivottuina, kaikki miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja seksuaalisuus ilmentää läheisyyttä, nautintoa ja hellyyttä.”[2][3]

Luentomatkoja Ottesen teki viiden vuoden aikana pitkin Ruotsia. Näillä matkoilla hänelle tulivat tutuiksi ihmisten seksuaalialueen pulmat ja avun tarve. Hän kehotti liittymään taisteluun seksuaalipoliittisia lakeja ja aborttikieltoa vastaan. Hän myös jakoi tietoa ehkäisyvälineistä ja opetti havainnollisesti esimerkiksi pessaarin käyttöä. Lääkärit eivät joko osanneet tai halunneet asentaa pessaareja, mutta Ottesenin ansiosta 1 800 naista sai tuolloin pessaarin käyttöönsä.[4][1]

Vuonna 1910 Ruotsissa säädetty aborttilaki määräsi ankarat rangaistukset abortin tehneille. Etenkin köyhät naiset elivät jatkuvassa ei-toivotun raskauden pelossa.[3] Moni kuoli laittoman abortin seurauksena. Ottesenin tavoite oli ettei naisten enää tarvitse elää raskautta peläten, ja että he itse saisivat päättää haluavatko lapsia vai eivät. Ottesen myös puolusti homoseksuaalien oikeuksia.[6]

Järjestötoiminta muokkaa

Vuonna 1933 Elise Ottesen perusti muutaman edistysmielisen lääkärin ja parin tukholmalaisen ammattiyhdistysaktivistin kanssa seksuaalivalistusta tarjoavan järjestön nimeltä RFSU (Riksförbund för sexuell upplysning). Toiminnan rahoittamiseksi perustettiin lähes samanaikaisesti myyntiorganisaatio RFSU AB, joka alkoi myydä kondomeja. Samalla haluttiin varmistaa, että markkinoilla olevat kondomit olisivat parasta mahdollista laatua. RFSU-järjestön toiminta seksuaalivalistuksen, oikeudenmukaisuuden ja muutoksen puolesta kohtasi aluksi vastustusta, mutta pikkuhiljaa ilmapiiri alkoi muuttua.[4] Ottesenin työkaluja taistelussa niin kutsuttua seksuaalista pimeyttä vastaan olivat sekä vakuuttavuus että kyky puhua toiset puolelleen.[1]

Aktivismin tausta muokkaa

Siihen, että Ottese heräsi tekemään työtä seksuaalioikeuksien puolesta, vaikuttivat sekä oman äidin lukuisat raskaudet ja niiden vaikutus tämän terveyteen että osaltaan hänen nuorimman sisarensa Magnhildin kohtalo. Magnhild alkoi odottaa 16-vuotiaana lasta naapurin pojalle. Poika jatkoi elämäänsä, mutta tyttöjen isä yritti varjella perhettä naimattoman tytön raskauden aiheuttamalta häpeältä, ja hän lähetti Magnhildin yksin Tanskaan odottamaan lapsen syntymistä ja antamista adoptioon. Kun Magnhild palasi kotiin, häneltä evättiin pääsy sairaanhoitokoulutukseen aviottoman lapsen synnyttämisen vuoksi. Magnhildin lapsi kuoli joitakin vuosia myöhemmin, ja lastaan surevan sisaren mielenterveys alkoi heiketä. Magnhild suljettiin mielisairaalaan, ja siellä hän käytti aikansa neuloen vauvanvaatteita. Magnhild Ottesen kuoli 44-vuotiaana vuonna 1934.[3][4]

Kansainvälinen yhteistyö muokkaa

Ottesen tutustui 1920-luvulla kansainväliseen toimintaan muun muassa seksuaalipoliittisen yhdistyksen The World League for Sexual Reform kautta. Hän oli mukana järjestämässä 1940-luvulla Tukholmaan kansainvälistä kokousta, johon tuli edustajia eri perhesuunnitteluorganisaatioista. Tällaisia kokouksia pidettiin toistuvasti, ja tästä sai alkunsa IPPF, International Planned Parenthood Federation vuonna 1953. Ottesen valittiin IPPF:n presidentiksi vuonna 1959, jolloin hän luopui RFSU:n puheenjohtajuudesta.[4]

Tunnustuksia muokkaa

Vuonna 1951 Ottesen sai Ruotsin valtiolta kultaisen Illis quorum -ansiomitalin.[3] Vuonna 1953 Ottesen vastaanotti Lasker Award -palkinnon,[7] ja vuonna 1958 Upsalan yliopiston lääketieteellinen tiedekunta myönsi Ottesenille kunniatohtorin arvon.[8] Norjassa yksi Stavangerin yliopiston kampusrakennuksista on nimetty Elise Ottesenin mukaan: Elise Ottesen-Jensen hus.[9]

Julkaisuja muokkaa

  • Ovälkomna barn: Ett ord till kvinnorna, 1926.
  • Könslagarnas offer: Interiör från de dömdas och sjukas värld. Vad läkare, jurister och riksdagsmän säga. Vad säger det allmänna rättsmedvetandet, 1928.
  • Människor i nöd: Det sexuella mörkrets offer, 1932.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j Levin, Hjördis: Elise Ottesen-Jensen Riksarkivet. Svenskt biografiskt lexikon; Riksarkivet. Viitattu 30.4.2019.
  2. ↑ a b Tietoa RFSU:n toiminnasta, historiasta ja Suomen RFSU:sta RFSU. Arkistoitu 30.4.2019. Viitattu 30.4.2019.
  3. ↑ a b c d e f g h Ottesen-Jensen, Elise (1886–1973) Encyclopedia.com. Viitattu 30.4.2019.
  4. ↑ a b c d e f g h Elise Ottesen Jensen RFSU. Arkistoitu 30.4.2019. Viitattu 30.4.2019.
  5. ↑ a b Lennerhed, Lena: Elise Ottesen-Jensen Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 8.3.2018. Viitattu 10.11.2020.
  6. ↑ Gänger, Hasse: Elise Ottesen-Jensen demokratiserade sexualiteten Minnenas Journal. Viitattu 1.5.2019. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Lasker Foundation: Historical Awards The Lasker Foundation. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Piehl, Jakob: Honorary Doctors of the Faculty of Medicine - Uppsala University, Sweden Uppsala universitet. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Bjørnå, Tove M. E. – Olsen, Julie Teresa: Elise har fått sitt eget hus Aftenbladet. 19. elokuuta 2015. Viitattu 1.5.2019.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Linder, Doris H.: Crusader for sex education: Elise Ottesen-Jensen (1886–1973) in Scandinavia and on the international scene. Univ. Press of America, Lanham (Md.), 1996.
  • Lennerhed, Lena: Sex i folkhemmet: RFSUs tidiga historia. Gidlund, Hedemora, 2002.
  • Thorgren, Gunilla: Ottar & kärleken: En biografi. Norstedt, Stockholm, 2011.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elise_Ottesen-Jensen&oldid=21895427”