Elias Hänninen
Elias Hänninen (26. maaliskuuta 1771 Kangasniemi – 30. tammikuuta 1851 Kangasniemi) oli saarnaaja, joka Suomen sodan aikaan nostatti maailmanlopun henkeä ja kirkon ja esivallan vastaisia mielialoja.[1]
Elias Hännisen vanhemmat olivat lautamies Tuomas Hänninen ja Elisabeth Häkkinen. Hänen vihkimätön puolisonsa oli Maria Hokkanen.[1] Hänninen joutui vankilaan syytettynä Kangasniemen kirkon polttamisesta. Vapauduttuaan hän vietti kiertelevää elämää, kunnes rauhoituttuaan asettui Kangasniemelle vuonna 1883. Häntä luonnehditaan 1700-luvun alun yltiöpietismin myöhäiseksi edustajaksi.[2]
Tietosanakirjassa vuodelta 1911 häntä sanotaan kommunistiksi. Hänen kotikylänsä oli Kangasniemen Kutemajärvi. Hän toimi ensin maakauppiaana, mutta esiintyi 30 vuoden ikäisestä uskonnollisena intoilijana ja Jumalan erikoisena lähettiläänä ja vaati ehdotonta kuuliaisuutta yksinomaan omantunnon laille. Sakramentit Jumala hänen kauttansa kumosi, avioliittoon vihkiminen oli tarpeeton. Maallinen omaisuus oli oleva yhteistä. Jouduttuaan 1805 oikeuden eteen Hänninen julistettiin mielenvikaiseksi. 1808 häntä syytettiin murhapoltosta mutta vapautettiin. Hän oleskeli sittemmin Pohjanmaalla ja lopuksi kotipitäjässään. Hännisen toiminnalla ei ollut pysyvää merkitystä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, II osa: F–I, s. 524–525. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 3, palsta 1 023. Otava, 1968.
- ↑ Tietosanakirja osa 3, palsta 751. Hänninen, Eljas. Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1911. Teos Runeberg-projektissa (viitattu 25.5.2020).